Lainsäädäntö, oikeudenhoito ja rikollisuus

Tältä sivulta löydät seuraavat kirjoitukset:

Eduskunnan perustuote on lainsäädäntö

Seksuaalirikokset syynissä

Hovioikeusmenettelyä kehitettävä

Muutoksia tarvitaan (tarkastelussa poliisi, syyttäjä- ja oikeuslaitos)

Keskisuomalainen 9.4.19

EDUSKUNNAN PERUSTUOTE ON LAINSÄÄDÄNTÖ

Perustuslain mukaan ”lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta,
joka päättää myös valtiontaloudesta”. Siinä ovat seduskunnan keskeisimmät tehtävät. Lainsäädäntöasiat tulevat eduskunnan käsittelyyn hallituksen esityksen, kansanedustajan lakialoitteen tai kansalaisaloitteen muodossa. Hallituksen esitykseen sisältyvät yleisperustelut vertailuineen ja vaikutusarviointeineen
sekä yksityiskohtaiset perustelut ja varsinaiset pykälät. Pienikin
lainsäädännön muutos on usein kymmenien sivujen pituinen hallituksen esitys, suuremmat huomattavan paljon enemmän. Lisäksi valiokunnat antavat omia mietintöjään.

Lainsäädännön laatu on aika ajoin saanut moitteita ja sote -uudistus kompastui kerta toisensa jälkeen perustuslaillisiin ongelmiin. Vaikuttaa siltä, että juridista osaamista kaivattaisiin eduskuntaan lisää. Pykälien ja niiden vaikutusten arviointi ei ole useinkaan kovin yksinkertaista. Kansanedustajan tulisi kyetä lukemaan vaativaakin lakitekstiä ja lainvalmisteluasiakirjoja sekä
löytää satojen sivujen joukosta olennaiset kohdat. Tämä ei ole helppo tehtävä kenellekään. Räväköillä sutkautuksilla voidaan saada huomiota, mutta eduskunnan perustyössä niistä ei ole paljon apua.

Eduskunnassa tarvitaan eri alojen asiantuntijoita. Itse lainsäätämisen asiantuntijoita ovat lakimiehet, joille hallituksen esitykset ovat tuttua tavaraa. Toivottavasti tulevassa eduskunnassa on riittävästi myös tämän alan osaamista.

Arvo Kristiansson
varatuomari, henkikirjoittaja
kansanedustajaehdokas (KD)
Saarijärvi

Marika Visakorpi
varatuomari, kihlakunnansyyttäjä
kansanedustajaehdokas (KD)
Jyväskylä

Keskisuomalainen 21.1.2019

SEKSUAALIRIKOKSET SYYNISSÄ

Seksuaalirikokset ovat puhuttaneet ja pöyristyttäneet viime
viikkoina. Oulun tapahtumat ovat kerrottujen tietojen perusteella
poikkeuksellisia sekä epäiltyjen että tekojen määrän vuoksi.

Valitettavasti seksuaalirikoksia on kuitenkin ollut omassakin
maakunnassamme jo pitkään paljon. Vuodesta 2012 lähtien seksuaalirikosepäilyjä on poliisin tilastojen mukaan ollut Keski-Suomessa kahta vuotta lukuunottamatta yli 200/vuosi. Lapsen seksuaalisina hyväksikäyttöepäilyinä näistä kirjattiin
viime vuonna 94. Luku oli muutaman matalamman vuoden jälkeen taas lähtenyt nousuun, mutta merkillepantavaa on, että vuosina 2011-2014 liikuttiin yli 100 tapauksen määrissä.

Useissa tapauksissa saman henkilön epäillään syyllistyneen
useampaankin seksuaalirikokseen, jotka ovat voineet tapahtua samalla menettelyllä tai erillisissä tilanteissa. Seksuaalirikoksista epäiltyjä oli viime vuonna Keski-Suomessa 153, joista ulkomaan kansalaisia 41.

Viimevuosina erityisesti netin rooli on korostunut teoissa: lapsia houkutellaan seksuaalissävytteisiin keskusteluihin, kuvien tai videoiden lähettämiseen ja tapaamisiin.

Vaikka kaikki epäillyt teot eivät johda syytteeseen tai
tuomioon näytön riittämättömyyden vuoksi, ovat määrät suuria. Suunta pitäisi saada pysyvään laskuun. Seksuaalirikos on syvästi henkilöön kohdistuva teko, jolla voi olla hyvin pitkäaikaisia vaikutuksia.

Eduskunnassa on vireillä lakeja sekä rangaistusten
koventamiseksi että karkotusprosessien helpottamiseksi. Päämäärä on kannatettava. Seksuaalirikoksia koskeva luku olisi tosin parempi uudistaa kerralla eikä tipoittain kuten nyt on tapahtunut. Myös raiskauksen määritteleminen suostumuksen puutteena on lähdössä valmisteluun.

Ulkomaalaistaustaisten tekijöiden osuus on kiistatta
suurempi kuin heidän osuutensa väestöstä muutoin. Karkotus- ja
kansalaisuuskysymysten lisäksi tulee kiinnittää erityistä huomiota mm. turvapaikanhakijoiden perehdyttämiseen rikoslain keskeisiin säännöksiin ja niiden noudattamisen tärkeyteen sekä tehtävä selväksi naisten ja lasten tasavertainen asema.

Jotta rikosten määrää saataisiin vähenemään, on myös
kantasuomalaisten rikoksentekijöiden joukossa tapahduttava asennemuutosta. Kuten #metoo kampanja osoitti, on jo asioiden näkyväksitekemisellä iso vaikutus asenneilmapiiriin.
Myös lasten ja nuorten kanssa on tärkeää keskustella turvataidoista.

Suomi on edelleen maailman turvallisimpia maita. Tehdään
siitä yhdessä vielä turvallisempi.

Marika Visakorpi
kihlakunnansyyttäjä
kaupunginvaltuutettu
kansanedustajaehdokas (kd)

Hovioikeusmenettelyä kehitettävä

Keskisuomalainen 10.4.2011

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti on Euroopan ihmissoikeussopimuksen takaama oikeus. Tämän johdosta Suomessa on vuodesta 1998 lähtien kuultu todistajia ja osapuolia uudestaan hovioikeudessa, jos on ollut kyse näytön uskottavuudesta.

Suullisiin pääkäsittelyihin hovioikeudessa liittyy kuitenkin useita ongelmia. Järjestelmä vie huomattavasti paitsi tuomareiden myös syyttäjien ja asianajajien työaikaa ja hidastaa juttujen käsittelyä. Suomi on jo saanut useita langettavia ratkaisuja Euroopan ihmissoikeustuomioistuimelta pitkistä käsittelyajoista. Uusi prosessointi tuo huomattavia kustannuksia yhteiskunnalle myös oikeudenkäyntikulujen ja todistajille maksettavien korvausten muodossa. Kuultavat ovat usein unohtaneet jo pääosan tapahtumista. Tämä johtaa siihen, että lähes joka jutussa kuultaville luetaan heidän aiemmin antamiaan kertomuksia ja tiedustellaan, mahtavatko ne pitää paikkansa.

Vuoden alusta otettiin käyttöön ns. jatkokäsittelylupajärjestelmä. Se edellyttää pienemmissä jutuissa luvan saamista valituksen käsittelemiseksi hovioikeudessa. Tämä tullee vähentämään jonkun verran suullisia pääkäsittelyjä, jos käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta ei ole aihetta epäillä. Valitusoikeuden tärkeyden vuoksi kynnystä luvan saamiselle ei ole syytä asettaa kovin korkealle. Muutoksenhakujärjestelmän parantamiseksi olisi kuitenkin voitu ja tulee tehdä enemmänkin.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on edellyttänyt, että jutun osapuolilla on laaja oikeus tulla kuulluksi myös hovioikeudessa. Sen sijaan todistajien kuuleminen suullisesti uudestaan ei näyttäisi olevan välttämätöntä. Suomessa tulisikin siirtyä Ruotsin mallin mukaiseen käytäntöön, jossa todistajien kertomukset otetaan käräjäoikeudessa kuvanauhalle. Hovioikeudessa todistelu otetaan vastaan tallenteita katsomalla. Tämä takaisi sen, etteivät heikentyneet muistikuvat vaikuttaisi asiaan eikä todistajia myöskään voitaisi painostaa käsittelyjen välissä kertomusten muuttamiseen. Tärkeää olisi myös se, ettei todistajia tarvitsisi vaivata uudestaan paikalle ellei perustellusta syystä ilmene tarvetta esittää heille uusia kysymyksiä.

Uskoisin, että järjestelmän edellyttämät tekniset investoinnit maksaisivat itsensä pian takaisin, prosessit nopeutuisivat ja painopiste siirtyisi toivotulla tavalla käräjäoikeuteen. Ennen muuta hovioikeudella olisi käytössään paras todistelu, jonka uskottavuutta voitaisiin arvioida jopa luotettavammin kuin nyt. Tämä, jos mikä parantaisi oikeusvarmuutta.

Marika Visakorpi
kihlakunnansyyttäjä,
kansanedustajaehdokas (kd)

Muutoksia tarvitaan

(poliisitoimi, syyttäjä- ja oikeuslaitos tarkastelussa)

Keskisuomalainen 4.1.2007 Puheenvuorot -palsta

Julkinen hallinto on monenlaisten muutosten edessä. Hallinnollisia yhdistämisiä on vireillä myös rikosoikeudenhoidon alueella, kuten lehdistössäkin on jo kirjoitettu. Miksi tähän on tultu? Jos nykyiset ja ikärakenteen tulevaisuudessa vaatimat palvelut tuotettaisiin nykyiseen tapaan, tarvitsisi julkinen sektori lähivuosina työhönsä jo joka toisen työmarkkinoille tulevan nuoren. On ymmärrettävää, ettei se ole käytännössä mahdollista.

Muutoksia on näin ollen pakko tehdä niin kuntien kuin valtionkin hallinnossa. Kaikenlainen järkevä hallinnon keventäminen ja alueen voimavarojen yhteinen hyödyntäminen on kannatettavaa. Samalla on syytä muistaa kuitenkin se, että pienempi palvelupiste saattaa hoitaa asiat varsin tehokkaasti kun tehtäviä ei lokeroida turhan jäykästi.

Toinen julkiseen sektoriin vaikuttava seikka on verotus, jota on melko reippaasti kevennetty tällä hallituskaudella. Mikäli haluamme pitää kiinni etenkin terveys- ja poliisipalvelujen riittävyydestä, ei mittaviin tuloveronkevennyksiin tuskin ole enää mahdollisuuksia.

POLIISI TARVITSEE KENTÄLLE LISÄVOIMIA

Länsi-Suomen poliisin lääninjohdon esitys Keski-Suomen poliisilaitosten hallinnollisesta yhdistämisestä, mutta nykyisen palveluverkoston säilyttämisestä poliisiasemineen ja palvelupisteineen on kelvollinen. Hallintoa voidaan keventää ja yhteistoimintaa lisätä, mutta poliisipalveluiden säilyttäminen eri puolilla maakuntaa on ehdottoman tärkeää.

Ministeri Kari Rajamäki on todennut, ettei operatiivisesta toiminnasta saa henkilöitä vähentää. Samanaikaisesti on kuitenkin joidenkin kihlakuntien osalta väläytelty vähennysvaatimuksia. Sen paremmin kenttä- kuin tutkintatehtävistä ei vähennettävää kuitenkaan löydy. Resurssi on jo nyt laskettu niin niukaksi, että lomat ja muut poissaolot aiheuttavat mutkikkaita ja henkilöstöä kuormittavia järjestelyjä. Päinvastoin etenkin hälytysvalmiutta tulisi parantaa ja täyttämättä olevat poliisivirat täyttää. Tilanne on jo tällä hetkellä esim. pohjoisen Keski-Suomen alueella ajoittain hankala; kihlakunnan ainoa partio saattaa olla 100 kilometrin päässä sieltä, missä apua tarvittaisiin. On sanomattakin selvää, ettei tuota etäisyyttä pitäisi kasvattaa vaan lyhentää.

Mainittakoon, että tasapainotetuissa vaihtoehtobudjeteissaan ensi vuodelle lisämäärärahoja poliisitoimintaan ovat esittäneet Kokoomus 8,95 Me ja Kristillisdemokraatit 10 Me (noin 230 virkaa).

SYYTTÄJÄLAITOKSEN MUUTOKSET

Syyttäjälaitoksessa ollaan samanlaisten yhdistämisten keskellä. Nykymuotoinen syyttäjälaitos ehti juuri täyttää 10 vuotta, kun ollaan siirtymässä niin ikään maakunnalliseen syyttäjänvirastoon. Ex-kollega Olli Santanen kritisoi hiljattain puheenvuorossaan tässä lehdessä nimismiesjärjestelmästä luopumista ja katsoi, ettei syyttäjälaitos ole pystynyt vastaamaan sille asetettuihin odotuksiin. Syyttäjä on kyllä asetettu paljon vartijaksi nykyprosessissa, mutta nähdäkseni siitä on pääasiassa suoriuduttu kunnialla. Luonnollisesti jokainen syyttäjä omalta osaltaan vastaa siitä, että rangaistusvastuu toteutuu mahdollisimman joutuisasti ja oikeudenmukaisesti saatavissa olevan näytön puitteissa. Valitettavasti jutturuuhkia on aika ajoin päässyt syntymään. Useimmiten syynä ovat niukat resurssit, mutta myös työtapoja on tarvittaessa uskallettava tarkastella.

On totta, että jonkinlaista kuminauhailmiötä syyttäjän roolissa on havaittavissa. Nimismiestoiminnan loputtua pyrittiin eroon poliisiroolista ja nyt on taas palattu varsin tiiviiseen esitutkintayhteistyöhön. Sama kuminauhailmiö koskee itse asiassa myös oikeudenkäyntejä. Kymmenkunta vuotta sitten siirryttiin korostetun suulliseen prosessiin, mutta - kuinka ollakaan – lokakuusta lähtien osa jutuista on käsitelty täysin kirjallisesti. Kovin johdonmukaiselta tai kaukokatseiselta tämä ei vaikuta.

Tästä poukkoilusta huolimatta pidän kuitenkin kumpaakin uudistusta hyvänä. Kirjallinen menettely säästää istuntoon käytettyä aikaa varsinkin syyttäjiltä, mutta vähemmässä määrin myös tuomareilta.

Syyttäjän osallistuminen mutkikkaampien juttujen esitutkintaan taasen mahdollistaa asiaan tutustumisen ja yhteisen keskustelun poliisin kanssa tarvittavista tutkintatoimista. Asian aikaisempi prosessointi johtaa onnistuessaan myös asian nopeampaan etenemiseen. Sen sijaan on hyvä, ettei nimismiesjärjestelmän tapaan kaikki narut tutkinnasta, syyttämiseen ja jopa ulosottoon asti ole yhden henkilön käsissä.

MITÄ MUUTOKSIA TARVITAAN?

En näe Santasen tavoin tarvetta syyttäjä- ja oikeuslaitoksen perusteelliselle rakenneuudistukselle – mitä se sitten olisikaan. Jatkuva rakenteiden muuttaminen on valtava resurssihukka jo itsessään. Koulutuksissa juostaan tälläkin hetkellä melko runsaasti eikä kaikkien niiden tarpeellisuus ja varsinkaan tehokkuus ole kovin kaksinen. Toki joukkoon mahtuu paljon hyödyllistäkin.

Ehkä suurin rakenteellinen ongelma liittyy suulliseen hovioikeusprosessiin. On vaikea nähdä, mitä lisäarvoa saadaan osapuolten ja todistajien kuulemisella uudestaan vähintään vuoden ja yleensä paljon pidemmänkin ajan kuluttua. Muistia joudutaankin useimmiten virkistämään aiemmin kerrottujen seikkojen lukemisella kuultavalle, jolloin välittömyydestä ei enää voida juuri puhua. Järjestelmän uudistamisyritykset eivät ole toistaiseksi oikein onnistuneet.

Yhtenä konkreettisena viranomaistyön tehostamiskeinona olisi sakonmuuntoasioiden yksinkertaisempi käsittely. Kun rangaistus on kertaalleen tuomittu, ei uusi käsittely sakon muuntamiseksi vankeudeksi tunnu tarpeelliselta. Asian risteily eri viranomaisissa lyhentyisi huomattavasti, jos ulosottovirastossa voitaisiin muuntaa sakot suoraan tai myöntää harkinnanvaraisesti lykkäystä.

Oikeusturvan sekä asianomistajien ja todistajien aseman parantamiseksi tarvitaan uudistuksia. Rangaistusjärjestelmämme on tunnetusti varsin lievä eikä aina tunnu tyydyttävän kansalaisten oikeustajua. Etenkin väkivaltarikosten sekä toistuvasti rikoksiin syyllistyvien osalta järjestelmässä voisi olla tarkistamisen varaa. Rangaistuksesta ei kuitenkaan saa tehdä koston välinettä eikä vankeus ole ainut harkittavissa oleva seuraamus. Mm. rikosten taustalla usein olevan päihdeongelman käsittelemiseksi tulisi edelleen selvittää tähän ongelmaan pureutuvaa rangaistusmuotoa.

Marika Visakorpi
kihlakunnansyyttäjä
Äänekosken kihlakunnanviraston syyttäjäosasto