Sukupuolineutraalia avioliittoa on vaadittu korostamalla milloin ihmisoikeuksia, milloin tasa-arvoa tai yhdenvertaisuutta.

Suomessa on vuodesta 2002 asti ollut voimassa laki rekisteröidystä parisuhteesta. On jossain määrin erikoista, että tuolloin kiivaasti ajettu laki koetaan vajaan 10 vuoden päästä jo yhdenvertaisuutta tai suorastaan ihmisoikeuksia loukkaavaksi. Miten tämä on mahdollista? Miksi sitä alun alkaen sitten ajettiin?

Rekisteröity parisuhde sisältää hyvin pitkälti samat oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliitto. Poikkeuksina tästä ovat, ettei sukunimi vaihdu pelkällä ilmoituksella ja ettei perheen ulkopuolinen adoptio ole mahdollinen.

Sukunimen vaihtaminen hakemuksella on mahdollista nimilain mukaisesti tai haluttaessa lakia voitaisiin siltä osin muuttaa. Sen sijaan perheen ulkopuolinen adoptio on iso periaatteellinen kysymys, joka koskee mitä suurimmassa määrin myös adoptoitavaa lasta. Tässä palataan osittain samoihin kysymyksiin kuin hedelmöityshoitojen kohdalla myös lapsen oikeuksista.

Miehen ja naisen välinen avioliitto on paitsi kristillinen myös laajasti vuosisatojen ajan maailmalla noudatettu perustavanlaatuinen instituutio. Siihen on yleisesti liittynyt ajatus kahden erilaisen sukupuolen yhteenliittymisestä toisiaan täydentäen ja perheen perustamisesta.

Suomen avioliittolaki asettaa avioliiton solmimisella useita edellytyksiä; avioliitto on mahdollinen 1) kahden, 2) eri sukupuolta olevan, 3) täysi-ikäisen (poikkeusmahdollisuus on), 4) ei-lähisukulaisen kesken edellyttäen, että 5) he eivät ole naimisissa (tai rekisteröidyssä parisuhteessa).

Nyt halutaan siis yhdenvertaisuuden nimissä poistaa kohta 2. Saman yhdenvertaisuuden nimissä voitaneen kysyä, olisiko myös kohta 1 tai 5 syytä poistaa? Tunnetaanhan maailmalla myös moniavioisuutta. Entä miten tulisi suhtautua polyamoriaan eli henkilöihin, jotka haluavat elää rakkaussuhteessa keskenään monen henkilön kanssa?

Avioliittolainsäädäntö sisältää siis useita arvovalintoja, joita voidaan yhdenvertaisuuden nimissä alkaa vaatia muutettavaksi. Sitäkö halutaan?

Osa lainmuutoksen vaatijoista on korostanut, ettei tällä muutoksella haluta puuttua kirkolliseen avioliittoon ja että kyse on vain juridisesta sopimuksesta. Jos näin on voidaan kysyä, eroavatko siviilivihkiminen ja parisuhteen rekisteröinti juridisina toimituksina kovinkaan paljon toisistaan?

Varsin selvää on, että mikäli avioliittolainsäädäntö muutetaan sukupuolineutraaliksi, tuo se huomattavat paineet myös kirkolle samaan suuntaan kuten Ruotsissa tapahtui. Tätä keskustelua käydään osin jo nyt.

En näe syytä avioliiton kaltaisen perustavanlaatuisen instituution muuttamiselle keskeiseltä sisällöltään. Myöskään ihmisoikeussopimusten tulkitseminen sukupuolineutraalia avioliittoa tukevaksi on hyvin kyseenalaista. Rekisteröity parisuhde on jo olemassa ja adoptiokeskustelu voidaan käydä erikseen.

On huolestuttavaa, että nykyisen avioliittonäkemyksen kannattajat ovat joidenkin mielissä muuttuneet muutamassa vuodessa joksikin kummajaisiksi. Ei voi välttyä ajatukselta, että vain muutoksen puolustaminen on hyväksyttävää.

MARIKA VISAKORPI puheenjohtaja Kristillisdemokraatit Jyväskylä