Päihdepolitiikka 

Tältä sivulta löydät kirjoitukset:

Selvää säästöä ja

Anniskelun armoillako?

SELVÄÄ SÄÄSTÖÄ

Keskisuomalainen 14.4.09 (Humalajuomisesta)

On kuvitteellinen perjantai-ilta. Nuorisojoukko on saanut hankittua mäyräkoirat ja viettää aikaa keskustan liepeillä. Ennen aamunkoittoa yksi seurueen tytöistä on tuupertunut pusikkoon ja viety yöpäivystykseen hoitoa saamaan. Kaksi muuta on päätynyt humalapäissään rikkomaan bussikatoksen lasiseinän. Koko joukkueen jäljiltä on luonnossa erinäisiä mäyräkoiran kuoria.

Toisaalla poistuu ravintolasta pari mieshenkilöä ja yksi nainen, jotka kohtaavat kadulla muutaman muun horjuvasti kulkevan illanviettäjän. Sanaharkka kehkeytyy olemattomasta asiasta ja pian  vaihdetaan lyöntejä puolin ja toisin. Lopputulemana pari mustaa silmää ja yksi leuan murtuma. Murtuman saanut viedään ambulanssilla operoitavaksi ja saa sairaslomaa muutaman kuukauden. Pari muuta toimitetaan putkaan selviämään. Poliisi suorittaa esitutkinnan, syyttäjä syyteharkinnan ja aikanaan asia käsitellään oikeudessa useiden juristien voimin.

Samana yönä eräässä asunnossa vietetään kosteanpuoleista iltaa. Seurueessa oleva mies alkaa epäillä toisen kaverin vikittelevän tyttöystäväänsä ja huitaisee tätä käteen sattuneella leipäveitsellä jalkaan. Uhri ehtii nopeana miehenä lyödä takaisin kädessään olleella lasilla, joka hajoaa veitsimiehen kasvoille. Kummatkin viedään ambulanssilla sairaalaan paikattaviksi. Aggressiivisesti käyttäytyville potilaille on järjestettävä vartiointia osastolla. Tämäkin toilailu päätyy oikeuteen.

Tämä voisi olla raportti mistä tahansa suomalaisesta kunnasta. Paitsi että lista on monesti paljon pidempi. Hintalappu yhteiskunnalle näistä illanvietoista on vähintään viisi- jollei kuusinumeroinen. Yksilöille aiheutuvat haitat voivat vaihdella vähäisistä elinikäisiin.

Nyt eletään säästöjen metsästyksen aikaa. On tullut aika laittaa myös asenteet uuteen uskoon. Suomalaisella yhteiskunnalla ei ole varaa humalahakuiseen juomiseen. Humalassa toilailu ei ole huvittavaa, päinvastoin useimmissa Euroopan maissa se on hävettävää. Huomattava osa alkoholihaitoista aiheutuu aivan tavallisille kansalaisille, ei vain alkoholiongelmista kärsiville.  Ryyppäämättä jättäminen on selvää säästöä, johon me kaikki voimme osallistua. Eikä se ole kenenkään hyvinvoinnista pois.

Marika Visakorpi
kaupunginvaltuutettu (kd)

ANNISKELUN ARMOILLAKO?

Keskisuomalainen, mielipiteet 31.8.08

Alkoholi myy, anniskelun rajoittaminen ei. Elinkeinopolitiikan ja alkoholipolitiikan yhteensovittaminen on hankala aihe, josta olisi kuitenkin paikallaan käydä keskustelua.

Alkoholihaitat ja niistä aiheutuvat kulut ovat yleisesti tiedossa. Summat ovat lyhyesti sanottuna suuria ja kulutus on ollut kasvu-uralla pitkään. Seminaareissa haitoista puhutaan, mutta käytännön tasolla toimet ovat jääneet joitakin positiivisia poikkeuksia lukuun ottamatta vaatimattomiksi.

Kaupungissamme ei taatusti ole puutetta juomien saatavuudesta. Siitä huolimatta näyttää olevan halua alati laajemmalle tarjonnalle. Bisneksen kasvattaminen tuottoisalla alkoholin myynnillä houkuttaa. Tuorein esimerkki on käynnissä oleva jäähallin laajennus.

Projektin yhteydessä jäähallin tiloja parannetaan leventämällä mm. käytäviä ja lisäämällä aitioita. Anniskeluoikeuksia halutaan nyt laajentaa paitsi aitioihin myös aula- ja käytävätiloihin. Kaavan hyväksymisen yhteydessä käytävätilojen levennystä perusteltiin tosin lähinnä ahtauden helpottamisella. Nyt näyttää siltä, että ollaan perustamassa suurta ravintolaa, jossa bonuksena voi seurata myös jääkiekkoa. Entiset anniskelutilat eivät kuulemma enää riitä janoiselle kansalle. Jääkiekko maksaa, se on tiedossa. Mutta surkeaa on, jos sitä varten pitää valjastaa joka nurkka tuoppeja varten. Jos liigakiekkoilu ei muuten pärjää, voisi olla aiheellista miettiä konseptin arvojärjestystä.

Minkälainen kuva ottelua seuraamaan tulevalle nuorelle jääkiekkoharrastajalle tulee urheilun ja päihteiden yhteydestä, jos joka puolella urheiluhallia on tarjolla miestä väkevämpää? Myynnin ja sitä myötä kulutuksen lisääminen terveyttä edistävän urheilun avulla on nurinkurista. Toivon, että jatkossa terveet elämäntavat, urheilu ja elinkeinopolitiikka löytävät toisensa entistä paremmin.  

Marika Visakorpi
kaupunginvaltuuston ja –hallituksen jäsen (KD)

 

Onko meilla varaa?

(talous ja alkoholipolitiikka)

Keskisuomalainen, Puheenvuorot -palsta, kevät 2005 

Uusi valtuustokausi on jo hyvässä vauhdissa ja Jyväskylä monen muun kunnan tavoin ankarien säästöpaineiden edessä. Helppoja ratkaisuja ja rahanlähteitä ei ole näköpiirissä, mutta vaikeita pohdiskeluja sitäkin enemmän. Työhön onkin jo ryhdytty tähtäimessä talouden tasapainottaminen. Kun selkä on seinää vasten, tulisi pohdinnan kohdistua paitsi budjetin momentteihin myös arvoihin ja asenteisiin. Käyvätkö jotkut yleisesti omaksutut asenteet liian kalliiksi?

Viime aikoina Keskisuomalainen on uutisoinut näyttävästi monista alkoholin aiheuttamista haitoista. Helsingin Sanomat puolestaan raportoi 29.11.04, että vantaalaisessa Peijaksen sairaalassa joka viides potilas oli hoidossa alkoholin aiheuttaman vaikean sairauden takia. Tampereella ensiavun asiakkaista useampi kuin joka neljäs ja tapaturmapotilaista 42 % oli alkoholin suurkuluttajia. Valtakunnantasolla tämä tarkoittaa, että esim. kaikenikäisistä aivovamman saaneista henkilöistä 12.000 -14.000 arvioidaan saaneen vammansa alkoholin vaikutuksen alaisena. Asiantuntijoiden mukaan alkoholin haitat lisääntyvät ja vaikeutuvat. Samat ongelmat tuntuvat Jyväskylässäkin.

Terveydenhoito ei ole ainut alue, jossa alkoholihaitat aiheuttavat kustannuksia. Huomattava osa poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinten hoitamista tehtävistä on saanut alkunsa humalapäissään tehdyistä toilailuista. Nämä kulut maksaa pääosin valtio. Sen sijaan kuntaa koskettavat huomattavasti enemmän samojen toilailujen aiheuttamat kustannukset sosiaalipuolelle huostaanottojen, avohuollon tukitoimien, kriisiavun yms. merkeissä. Kulunkilistaa voisi jatkaa moneen muuhun, mutta se ei tässä yhteydessä ole tarpeen.

Suurimmat kustannukset eivät kuitenkaan ole rahassa, vaan inhimillisessä kärsimyksessä mitattavia. En ole ehdottomassa päihdeongelmaisten potkimista pois terveydenhoidosta tai kriisiavun lopettamista perheväkivallan uhreille. Niin humalajuomista harrastavilla kuin heidän läheisillään on yhtä suuri ihmisarvo kuin raivoraittiilla. Sekä yhteiskunnan että lähimmäisten tukea ongelman kanssa kamppaileville tarvitaan ehdottomasti. Positiivista onkin, että ongelma on nostettu esiin myös esim. syksyllä pidetyssä Kuntaturvallisuus –seminaarissa sekä etenkin alkoholiongelmien ehkäisyyn tähtäävän Pakka –projektin muodossa. Ei kuitenkaan riitä, että arvot ovat tiedossa, vaan ne pitäisi myös sisäistää. Tähän tarvitaan meitä kaikkia.

Sosiologi Nils Christie on todennut huumeiden olevan ”hyvä vihollinen”. Niitä vastaan on sikäli helppo taistella, että yleinen asenne huumeita kohtaan on kielteinen. Toisin on alkoholin laita. En edusta absolutismia, mutta perisuomalaista humalajuomisen ihannointia on tiedossa olevin faktojen valossa kovin vaikea käsittää. Viinan voimalla hoipertelu tuntuu kuitenkin olevan turhan yleisesti hyväksytty poikkeus sivistyneeseen käytökseen, olkoonkin että monessa muussa maailmankolkassa moista menoa pidettäisiin suorastaan häpeällisenä. Raskaiden töiden raatajia ja sitä myöten raskaiden huvien tarvitsijoita löytyy kaikista yhteiskuntaluokista. Sattuneille kommelluksille naureskellaan yhdestä suusta eikä ryyppyjuhlista ole pulaa ollut. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Eivät toki kaikki ole ”iloisen” illan jälkeen lääkärinhoidossa tai poliisikuulustelussa, eikä kaikista tule suurkuluttajia. Rohkenisin kuitenkin arvella, että humalahakuisen juomisen ihannoinnilla on joku paikka kustannusyhtälössä. Harvempi kai suunnittelee haveria humalapäissään saatikka sitten alkoholistiksi tuloa. Massiivisen kannustuksen seurauksena nykyisiä ongelmiamme ei liene kuitenkaan syytä ihmetellä. Olisiko aika muuttaa kurssia ja kyseenalaistaa perinteiset juomatavat?

Marika Visakorpi
kaupunginvaltuutettu (kd.)
Jyväskylä