Ihmisoikeudet, demokratia ja uskonnonvapaus

Tältä sivulta löydät seuraavat kirjoitukset:

Omatunto Länsi-Euroopan linjoille

Maahanmuuton monet kasvot

Porno ei ole terveystuote

Kristillisdemokraattinen puolue perustettiin Valko-Venäjälle

Uskonnonvapaus Turkissa ei toteudu

Prostituution salliva ei kunnioita ihmisarvoa

OMATUNTO LÄNSI-EUROOPAN LINJOILLE

(Keskisuomalainen 28.1.2013)

KSML:n pääkirjoituksessa ja artikkelissa arvioitiin 20.1. kielteiseen sävyyn hallituksen keväällä alkavaa selvitystä raskaudenkeskeytyksen aikarajoista ja hoitohenkilökunnan omantunnonvapaudesta. Perusteet selvitystyölle on kirjattu hallitusohjelmaan: "Hallitusohjelman tavoitteena on vähentää raskaudenkeskeytyksiä ja selvittää tarve myöhäisimmän viikkorajan muutokseen sekä terveydenhuollon henkilöstön oikeuteen eettisin perustein kieltäytyä toimenpiteen suorittamisesta. Läntisen Euroopan maista ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta kieltäytyä vakaumuksen perusteella suorittamasta abortteja tai laatimasta niihin liittyviä lausuntoja. Euroopan neuvosto edellytti vuonna 2010, että kaikkien jäsenmaiden tulee turvata hoitohenkilökunnalle omantunnonvapaus kieltäytyä abortin tai eutanasian suorittamisesta. Sekä Maailman että Suomen lääkäriliitot ovat saman vaatimuksen takana.”

Omantunnonvapauden myöntäminen hoitohenkilöstölle ei siis olisi mikään kummajainen, vaan pikemminkin siirtyminen yleisille länsieurooppalaisille linjoille. Lisäksi Euroopan neuvosto on tätä suorastaan edellyttänyt. Asian selvittäminen on siten erittäin perusteltua. Omantunnonvapauden rinnastaminen veren- tai elintensiirrosta kieltäytymiseen on myös kovin keinotekoista, koska tavoiteltu lopputulos on täysin päinvastainen aborttiin nähden.

Abortti on mahdollinen tällä hetkellä Valviran luvalla aina 24. raskausviikolle asti, mikäli sikiöllä on todettu vaikea sairaus tai ruumiinvika. Riippumatta siitä, mitä elämän alkamishetkestä ajatellaan, liittyy näihin tilanteisiin useita eettisesti hankalia kysymyksiä. Lääketieteen kehittymisen myötä samanikäiset keskoset voivat jäädä eloon ja yhä useampia vaikeita sairauksia ja ruumiinvikoja voidaan hoitaa. Oma kysymyksensä on suhtautuminen sairaan tai vammaisen henkilön elämän arvoon.

Nykypäivänä keskustellaan vilkkaasti ihmisoikeuksista. Oikeus elämään on kaikista perustavanlaatuisin oikeus. Raskaudenkeskeytys ei varmasti useimmiten ole helppo, saati kevyesti tehty ratkaisu. Kuitenkin siitä huolimatta – ja myös sen vuoksi – tulisi yhteiskunnan uskaltaa pohtia sitä, onko näiden pitkälle kehittyneiden sikiöiden abortoimiseen eettisesti kestäviä perusteita sekä suoda hoitohenkilökunnalle oikeus toimia asiassa omantuntonsa mukaisesti. Yhtä lailla tarvitaan haluttaessa tukea lapsen saamiseen sekä toimenpiteitä turhankin jäykän adoptiomahdollisuuden helpottamiseksi.

Marika Visakorpi
KD Naisten puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu
Jyväskylä

MAAHANMUUTON MONET KASVOT

(KristAlli 28.10.2010, KD-naisten lehti)

Eräänä syksyisenä perjantai-iltana astuin bussiin Helsingin keskustassa. Toiselle puolelle käytävää tuli istumaan pari 4-kymppistä, siistinoloista, selvin päin olevaa miestä. Tuskin olimme liikkeelle päässeet, kun toinen totesi kovaan ääneen olevansa innokas ampumaan nimeltämainittuja kansallisuuksia edustavat maahanmuuttajat. Katsoin pöyristyneenä miehiin, jotka jatkoivat juttua päivitellen, miten Helsingin keskustan ovat viikonloppuiltaisin vallanneet ulkomaalaistaustaiset jengit. Huolta tuntui olevan suomalaisten jäämisestä alakynteen ja siitä, että maahanmuuttajat saavat etuja ilman mitään ansiota.

Miesten reaktio oli räikeän rasistinen ja kerrassaan tuomittava. Mielessäni ajattelin, ettei tällaista voi kuunnella julkisella paikalla siihen puuttumatta ja sanoinkin miehille pois lähtiessäni, että tyyli oli heillä nyt väärä. Samalla tilanne sai kuitenkin myös miettimään asiaa eri vinkkeleistä. Harvoin Helsingissä viikonloppuiltaisin liikkuvana, olin itsekin pannut merkille, että katukuvassa oli huomattavan paljon enemmän nuoria ulkomaalaistaustaisia henkilöitä kuin vaikkapa 10 vuotta aiemmin. Tiedossa on sekin, etteivät rikokset ole vallan tuntemattomia ilmiöitä näissäkään porukoissa.

Yhtä totta kuitenkin on myös se, että rikosten teko sujuu monelta kantasuomalaiseltakin etenkin viikonlopun maistissa. Ja mikä hävettävintä, jos maahanmuuttajanuori ryyppää ja kiroilee, on hän todennäköisesti oppinut sen meiltä suomalaisilta. Yleisesti ottaen kansallinen "viinakulttuurimme" lienee useimmille muualta muuttaneille melkoinen tyrmistyksen aihe. Selitä siinä sitten, että tälla lailla suomalainen rentoutuu. Mitä jos ottaisimmekin oppia toisin päin? Olen päässyt läheltä seuraamaan ja kuulemaan elämänmenosta eräässä suuressa espoolaisessa lähiössä, jonka vuokrataloissa asuu paljon maahanmuuttajia. Iltaisin lähiöbaarin nurkilla hoippuu porukkaa ja humalaisten möykkää kuuluu myös talossa - kaikki tämä tyystin kotimaisin voimin. Ääntä ja elämänmenoa saattaa toki kuulua vierasmaalaisilla nimilläkin varustettujen ovien takaa. Mikä mielenkiintoisinta, tällä alueella kuitenkin porraskäytävän ovet avautuvat ja autot antavat tilaa jalankulkijoille huomattavasti paremmin kuin varakkaammalla asuinalueella. Ja asialla näyttää näissä myönteisissä tapauksissa useimmin olevan ulkomaalaistaustainen henkilö.

Maahanmuutosta puhuttaessa nousee toisaalta myös väistämättä esille kotoutumisen merkitys. Onnistunut kotoutuminen ei ole eristäytymistä omiin piireihin eikä sulautumista valtaväestöön tyystin oman kulttuurin menettäen. Sitä eivät  edesauta passivoiva, rasistinen tai toisaalta liian sinisilmäinen suhtautuminen maahanmuuttajiin. Molemminpuolinen vuorovaikutus, kielen ja suomalaisen yhteiskunnan perusperiaatteiden oppiminen sekä työllistyminen antavat jo oivalliset eväät kotoutumiselle. Eri kulttuurit voivat tuoda monenlaista rikkautta meidän kaikkien ulottuville. Itsekin olen saanut nauttia mm. kurdiystävieni herkullisista ruuista ja toisaalta viedä heitä ihmettelemään marjametsän antimia. Vain kohtaamalla ymmärrys ja kielitaito paranevat. Mikäli sen sijaan epäonnistumme tasapuolisessa oikeuksien antamisessa ja velvollisuuksien edellyttämisessä eri väestöryhmille, luomme maaperää sekä syrjäytymiselle että rasismille. Kotoutumiseen on panostettava nyt kun maahanmuuttajien osuus on vielä moneen muuhun maahan nähden vähäinen.

On myös asioita, joita ei kulttuuriin vetoamalla voida Suomessa hyväksyä. Tyttöjen ympärileikkaus, perheväkivalta ja verojen maksamatta jättäminen eivät ole sallittuja kenellekään. Roskat viedään roskapönttöön, kerrostalossa ei juhlita yökausia ja koulussa käydään koulunkäynti-iässä oli kyseessä kuka tahansa. Kimurantimmaksi asiat menevät, kun tullaan vaikkapa tasa-arvokysymyksiin. Mitä jos esim. islamilaisesta kulttuurista tuleva kieltää lastaan koulussa leikkimästä vastakkaista sukupuolta olevan kanssa tai vaatii päiväkodin lasten nukkumajärjestelyjä uusittavaksi koska tytöt ja pojat eivät saa hänen mielestään nukkua lähekkäisissä pedeissä? Tällaisia väitteitä on tullut esiin julkisuudessakin viimeisen vuoden aikana. Ketään ei voi toki pakottaa leikkimään kenenkään kanssa, mutta tämäntyyppisiin vaatimuksiin on suhtauduttava nähdäkseni varsin jämäkästi. Suomessa tytöt ja pojat, miehet ja naiset ovat samanarvoisia eikä erottelu sukupuolen perusteella kuulu yhteiskuntaamme. Rajanveto kulttuurin vaatimusten huomioon ottamisessa ei aina ole helppoa. Siksi selkeät menettelytavat on syytä miettiä ajoissa. Molemminpuolinen kunnioitus ja tutustuminen voivat muuttaa haastavatkin tilanteet rikkaudeksi.   

Marika Visakorpi
puheenjohtaja
KD-naiset

Porno ei ole terveystuote

(Jyväskylän kaupunkilehti 10.3.2010) 
 
Kaupunkilehdessä (24.2.) kirjoitettiin näyttävästi, miten Jyväskylässä sijaitsevasta seksikaupasta on tullut pikemminkin seksuaaliterveyskauppa. Terveyttä edistetään jutun mukaan mm. yhteistyöllä eri tahoihin ja erilaisten välineiden myynnillä. Terveyden edistäminen on hyvä tavoite, mutta edistävätkö todella kaikki liikkeen tuotteet terveyttä? Liikkeen 10.000 eri tuotteen valikoimaan sisältyy tiettävästi myös merkittävä määrä seksikauppojen perinteisiä myyntiartikkeleita kuten pornofilmejä. Näitäkin tosin kutsutaan nykyään "sivistyneemmin" aikuisviihteeksi.
 
Elokuvatarkastamon vuonna 2004 yhdessä poliisin kanssa toteuttamassa kuvaohjelmien jälkivalvontaprojektissa tehtiin tarkastuksia mm. seksiliikkeisiin ympäri maata, joukossa myös pari jyväskyläläistä liikettä. Kaikissa seksiliikkeissä myytiin pornografisia kuvatallenteita, huomattava osa tästä ns. kovaa pornografiaa.
 
Seksuaalisuus on yksi ihmisen hyvinvointiin vaikuttavista osa-alueista, joka liittyy kiinteästi ihmissuhteisiin ja tunteisiin. Pornoteollisuudessa ollaan kuitenkin hyvin kaukana tällaisesta hyvinvointiajattelusta. Kyse on kovasta bisneksestä, joka esineellistää esittäjänsä aktien toteuttajiksi. Terveyden edistäminen tuskin kuuluu heidän työnkuvansa luontaisetuihin. Pornon katselu johtaa helposti vertailuun ja riittämättämyyden tunteeseen sekä toisaalta lisääntyvään tarpeeseen katsella materiaalia. Pornoriippuvuus on todellinen ongelma monille, mikä vaikuttaa myös parisuhteeseen.
 
Merkittävä osa pornofilmeistä tulee ulkomailta eikä myyjä pystyne mitenkään kontrolloimaan sitä, millaisissa olosuhteissa ja mistä syistä esiintyjät ovat tallenteille päätyneet. On yleisesti tunnettua, että taloudelliset vaikeudet ajavat eri maissa etenkin naisia prostituution ja jopa ihmiskaupan uhreiksi. Olisi yllättävää, jos tämä ei mitenkään kytkeytyisi pornoteollisuuteen. Ylipäätään rajanveto sallitun kovan pornon ja rikoslaissa kielletyn materiaalin kuten väkivaltapornon suhteen on monesti veteen piirretty viiva.
 
Pornografiaan liittyy useita eettisiä ongelmia sekä tuotanto- että kuluttajapuolella. Terveyskaupaksi julistautuminen tällaisia tuotteita myymällä on kyseenalaista.
Sinänsä tavoite terveyden edistämisestä myös seksuaalisuuden alueella on kannatettavaa. Sen tulee kuitenkin tapahtua ihmisen kokonaisvaltaista terveyttä ja ihmissuhteita rakentavalla tavalla ja ihmisarvoa kunnioittaen.   
 
Marika Visakorpi
puheenjohtaja
Keski-Suomen KD-Naiset

KRISTILLISDEMOKRAATTINEN PUOLUE PERUSTETTIIN VALKO-VENÄJÄLLE

KD 12.3.09

Helmikuun viimeinen päivä vietettiin historiallista hetkeä Minskissä. Noin 400 henkilöä eri puolilta maata osallistui Valko-Venäjän Kristillisdemokraattisen (BCD) puolueen perustamiskokoukseen traktoritehtaan kulttuuripalatsissa. Liikkeellä on ollut aktiivista toimintaa jo muutaman vuoden ajan, mutta viranomaiset ovat tyrmänneet kaksi aiempaa yritystä puolueen perustamiseksi. Presidentti Aleksandr Lukashenkon noustua valtaan noin 10 vuotta sitten ei uusia puolueita ole saanut perustaa.

Tällä kertaa tilanne on kuitenkin erilainen: EU on asettanut Valko-Venäjälle puolen vuoden pituisen tarkkailujakson, jolloin seurataan erityisesti sitä, edistääkö maa demokratiaa.

Valko-Venäjän oloissa oppositiopuolueen perustaminen ei herätä innostusta valtaapitävissä. Vielä edellisenä iltana useat henkilöt olivat saaneet viranomaisilta tai vastaavilta tahoilta puhelinsoittoja. Eräälle opettajalle Vibseskin alueella ilmoitettiin, että hän saisi potkut työpaikaltaan, mikäli osallistuisi perustamiskokoukseen. Samasta syystä eräs opiskelija sai nimettömiä puhelinsoittoja, joissa uhattiin kutsulla armeijaan. Ainakin yksi kokouksen valmisteluorganisaatioon kuulunut henkilö oli pidätetty hallinnollisesti juuri konferenssin yli meneväksi ajaksi.  

Vastustus nostattaa toisaalta myös motivaatiota; asia on tärkeä, jos sitä pelätään. Perustamiskokouksessa tunnelma olikin korkealla. Kokous aloitettiin Isä Meidän rukouksella ja hengellisellä laululla. Puheissa korostuivat kristilliset arvot ja niiden toteuttaminen käytännössä sekä halu yhteistyöhön kaikkien totalitarismia ja korruptiota vastustavien ryhmien kanssa. Vaikeuksista huolimatta tai ehkä juuri niiden vuoksi puheista välittyi päättäväisyys ja rohkeus toimia vapauden ja paremman tulevaisuuden puolesta Valko-Venäjällä.

Lukuisten aplodien jälkeen suoritettiin varsinaiset perustamistoimet. Alueilta valitut edustajat hyväksyivät yksimielisesti puolueen perustamisasiakirjat, symbolit ja nimen. Lopuksi laulettiin puolueelle sävelletty oma hymni ja juhlittiin konsertin muodossa.

Puolueen puheenjohtajiksi valittiin George Dzmitruk, Vital Rymashewski, Pavel Sevyarynets ja Aleksey Shein sekä puolueen toimintaa ohjaamaan 20 hengen valtuusto. Diktatuuriin kyllästyneessä puolueessa rinnakkainen puheenjohtajuus nähtiin parempana ratkaisuna kuin yksi puheenjohtaja. Puolueessa on mukana huomattava määrä aktiivisia henkilöitä eri puolilta maata ja eri seurakunnista ortodokseista helluntailaisiin ja katolisista karismaattisiin. BCD onkin toiminut aktiivisesti uskonnonvapauden puolesta viranomaisten suuntaan jo pitkään.

Tapahtumaa todistamaan oli kutsuttu vieraita ulkomailta. Edustajia olikin saapunut mm. sisarpuolueista Hollannista, Norjasta, Ukrainasta ja Suomesta. Suomen KD:ta edustivat puolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen ja naisjärjestön puheenjohtaja Marika Visakorpi. Osallistuminen tähän historialliseen tapahtumaan oli etuoikeus ja saimme rohkaista myös puolueen aktiiveja heidän tärkeässä tehtävässään. Ulkomaalaisten läsnäololla kokouksessa oli Valko-Venäjän oloissa erityinen merkitys. Itse asiassa kaupungin viranomaisten lupa kulttuurisalin saamiseksi käyttöön oli lopulta yllätys, kun 10 muuta kokouspaikkaa oli kieltäydytty antamasta. Tähän arveltiin vaikuttaneen juuri ulkomaalaisten vieraiden kutsumisen ja läsnäolon. Vaihtoehtoinen kokouspaikka olisi ollut Lokakuun aukio.

Seuraava vaihe on puolueen rekisteröinti. Tarvittava määrä, vähintään 1000 nimeä, on saatu kerättyä reilusti ja nähtäväksi jää, miten viranomaiset suhtautuvat hakemukseen. Huhtikuussa EU:ssa päätetään, helpotetaanko Valko-Venäjän johtoon kohdistettuja sanktioita pysyvämminkin. Nyt onkin seurattava tarkasti, miten puolueen rekisterihakemuksen käy, kuten kansanedustaja Päivi Räsänen hallitukselle jättämässään kysymyksessä toteaa. Toivottavasti nyt on tullut aika Valko-Venäjällekin ottaa isoja askeleita eteenpäin demokratian ja ihmisoikeuksien saralla! 

Uskonnonvapaus Turkissa ei toteudu

Keskisuomalainen 4.8.2007 mielipiteet

Turkin hallituksella ja vaalit voittaneella islamistipuolueella on paljon työsarkaa ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden saralla. Tämän vuoden huhtikuussa viisi alle 20-vuotiasta opiskelijaa tunkeutui kristillisen kirjankustantamon toimistoon Malatyassa Itä-Turkissa ja surmasi raa´asti kaksi turkkilaista ja yhden saksalaisen kristityn työntekijän. Tekijät kuuluivat islamilaiseen ryhmittymään ja kertoivat poliisikuulusteluissa: olkoon tämä opiksi uskontomme vihollisille. Kustantamoa oli uhkailtu jo pitkään ja vaikuttaa siltä, että suunnitellun teon takana oli myös muita kuin nuoria.

Myönteistä on, että teon tuomitsivat niin pääministeri Recep Tayyip Erdogan kuin uskonnollisten asioiden johtaja Ali Bardakoglu. Valitettavasti toisenlaista näkemystä edustavia on paljon. Kyseisen alueen maaherra oli pitänyt ennen murhia useissa kouluissa lähetystyön vastaisia kokouksia ja mediassa on paljon kristinuskon vastaisuutta. Vuonna 2001 Turkin kansallisen turvallisuuden neuvosto alkoi pitää kristittyjä terroristeihin rinnastettavana uhkana kansalliselle turvallisuudelle, mitä kantaa monet poliitikot ja kommentaattorit ovat tukeneet. Tämän jälkeen kaikenlaiset hyökkäykset seurakuntia ja kristittyjä vastaan ovat lisääntyneet.

Uskonnonvapauden sijasta kristityksi kääntyminen voi Turkissakin tietää paitsi joutumista oman sukunsa hylkäämäksi myös todellista hengenvaaraa. Surmattujen miesten hautajaisista muodostui kovin toisenlaisia tilaisuuksia kuin monet odottivat. Murhatun saksalaisen leski Susanne Geske sanoi hautajaisissa Malatyassa: "En tunne vihaa enkä haudo kostoa, vaan tahdon sano niin kuin Jeesus ristillä: Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät".

Turkkilaisen Necati Aydinin hautajaisiin Izmirin kaupungissa osallistui noin viisisataa kristittyä eri puolilta maata ja maailmaa. Tilaisuuden keskeisiksi teemoiksi nousivat anteeksianto ja Jumalan rakkaus, mitä lehdistö ja tv-kamerat olivat paikalla toteamassa. Necatin leski oli todennut puheensa lopuksi: "Rakastin miestäni hyvin, hyvin paljon, mutta rakastan Jeesusta vielä enemmän. Ja siten voin kohdata huomisen."

Kristittyjen lisäksi tiedossa on, että Turkissa myös erinäiset muut vallitsevasta mielipiteestä poikkeavat ovat joutuneet vainon kohteeksi. Melkoista asennemuutosta tarvitaan vielä eikä yllytystä väkivaltaan voida missään olosuhteissa hyväksyä. Toivottavasti niin Turkissa kuin muuallakin tullaan toteamaan, ettei viha koskaan voita.

Marika Visakorpi
Jyväskylä

Prostituution salliva ei kunnioita ihmisarvoa

Sisä-Suomen lehti, mielipidekirjoitus 22.6.2006

Nimimerkki “Ei turhaa moralismia” ihmetteli Sisä-Suomen Lehden päätoimittajan perusteltuja näkemyksiä seksin oston täyskiellon kannatettavuudesta ja toivoi prostituution vapauttamista keskieurooppalaiseen malliin. Näkemys on erittäin valitettava ja ihmisarvon kyseenalaistava. Epäilenpä, pitääkö kirjoittajakaan kyseistä ammattia toivottavana lähipiirilleen.

Saksassa  prostituutio laillistettiin joitakin vuosia sitten. Seksipalveluita arvioidaan käyttävän jopa kolmanneksen saksalaisista miehistä. Siitä huolimatta juuri saksalaiset miehet tekevät eniten seksimatkoja myös ulkomaille. Jalkapallon MM-kisojen myötä maahan on arvioitu tuodun vielä lisäksi ainakin 40.000 naista, joista suurin osa on luullut tulevansa tarjoilijoiksi, siivoojiksi tms. Vaikka osa työskenteleekin alalla aivan omasta halustaan, on toinen puoli asiasta sitäkin synkempi.

Prostituutiota voidaan selkeästi pitää yhtenä suurimmista nykyaikaisen orjuuden mahdollistavista tekijöistä. Köyhyys ja paremman elämän toive ovat tuoneet tuhansia naisia sivistyneeksi kutsutussa Euroopassamme oloihin, joita leimaavat kaikenlainen henkinen, fyysinen ja seksuaalinen alistaminen sekä tosiasiallinen vankeus.

Prostituution laillistaminen on tarkoittanut Saksassa myös sitä, ettäkatukuvaa “komistavat” irvokkaat, jopa kerrostalon kokoiset mainokset bordelleista. Mainosten sisältöä on tuskin tarpeen selittää. Tällaisen yhteiskunnan kuvaa naisesta (tai miehestä) ei voi hyvällä tahdollakaan pitää ihmisarvoa kunnioittavana tai varsinkaan lasten kannalta toivottavana.

En ole kuullut kenenkään psykologiaan perehtyneen toteavan, ettei itsensä myymisestä vapaaehtoisestikaan olisi mitään vahingollisia seurauksia. Toisaalta vapaaehtoisen ja pakotetun prostituution erottaminen voi olla käytännön tasolla lähes mahdotonta. Mm. Virossa huhtikuussa pidetyssä prostituution kysyntää koskevassa konferenssissa todettiin, että jos naiskauppaa halutaan todella vastustaa, tulee prostituutiota vastustaa kokonaisuudessaan. Yksinkertainen tosiasia on, että ostajat luovat kysynnän, jolloin juuri kysyntään puuttuminen on kaiken avain. Virossa tutkimusten mukaan tyypillisin prostituoidun asiakas on aivan tavallinen, keski-ikäinen, usein perheellinen mies. Valitettavasti eduskunta näyttää olevan tyytymässä näytöllisesti hyvin hankalaan kompromissiin.

Mikään kriminalisointi ei poista kiellettyä käyttäytymistä, mutta kertoo mitä arvoja pidämme riittävän tärkeinä suojella. Eikö olisi jo aika siirtyä sivistyksessä ja ihmisoikeuksien kunnioittamisessa tälläkin saralla eteenpäin?

Marika Visakorpi
varatuomari