Kauhajoen traagiset tapahtumat ovat pysäyttäneet meidät jälleen kerran. Vireä ja ystävällinen maalaiskaupunki joutui järkyttävän murhenäytelmän tapahtumapaikaksi. Onneksi apua ja tukea on ollut ripeästi tarjolla ja toivottavasti tulee myös olemaan niin kauan kuin suinkin tarvetta on.

Kuulin juuri paikkakunnalla käyneeltä ystävältäni, että pääkadun päästä päähän, kirkolta koululle, oli ollut puhutteleva rivistö kynttilöitä ja muistokirjoituksia. Suru on läsnä ja koskettaa. Kirkon ristiin vasta edellisenä päivänä asennettu valaistus oli tullut heti tärkeäksi merkiksi. Saakoon se olla toivon ja lohdutuksen tuoja ja merkki kuolemankin Voittajasta.

Samalla yhteiskunnassamme on paikallaan käydä vakavaan itsetutkisteluun sen suhteen, miten tässä maassa voidaan. Aselakien kiristäminen ei saa jäädä ainoaksi toimeksi, vaan muutosta on tultava myös arvoihin.

Kuoleman ihannoinnin ja välinpitämättömyyden sijaan tarvitaan kipeästi elämää tukevia arvoja. Kristilliset arvot on nykypäivänä työnnetty monella lailla taka-alalle. Kuitenkin juuri niihin liittyy keskeisesti mm. jokaisen ihmisen arvo, ei ansioidensa perusteella, vaan Jumalan luomana, lähimmäisen rakastaminen ja huolenpito heikommista. Kristillisiin arvoihin kuuluu myös käsitys ihmisestä vastuullisena teoistaan paitsi ihmisten myös Jumalan edessä. Samalla se tarjoaa Jumalan armoa ja apua jokaiselle meistä erehtyvistä.

Tarvitsemme elämää tukevia arvoja ja kulttuuria sekä välittämistä toinen toisistamme. Näytetään se rohkeasti! Toivoa ja Jumalan Siunausta elämääsi juuri tänään!