Tulin juuri Norjasta pohjoismaiden KD-naisten kokouksesta. Illallispöydässä tuli puheeksi myös maan taloudellinen tilanne. Puheenjohtaja kertoi, ettei maailman taantuma ole juurikaan vaikuttanut Norjaan. Öljy- ja kaasusopimukset ovat pitkiä ja kummallekin on kysyntää taantumankin aikana.

oslon katukuva kertoi myös samaa. Kaupat olivat tulvillaan ihmisiä ja ostoskeskusta oli toinen toisensa vieressä. Suomalaiselle kukkarolle hinnat olivat varsin suolaisia, mutta ostovoimaa tuntui löytyvän. Ihan kaikkialla lama ei siis tunnu purreen ja hyvä niin. Ehkä kuitenkaan kaasun ja öljynkään varaan ei voi rakentaa ikuisesti, sikäli kun päästövähennyssuunnitelmia ja varantojen rajallisuutta ajatellaan. Hyvä kuitenkin, että Norja on selvinnyt tästä tuiverruksesta suuremmitta ongelmitta.

Samanaikaisesti voi tosin heittää ilmaan myös ajatuksen siitä, onko länsimainen kulutusyhteiskunta ylipäätään paras ja kestävin vaihtoehto? Onko ainaiseen kulutuksen lisääntymiseen ja talouskasvun tavoitteluun perustuva ajattelu lopulta sen enempää ihmisen kuin ympäristönkään edun mukaista?