Nuorisotyöttömyys on yksi kiperistä tämän hetken haasteista. Sekä yhteiskunnan että nuoren itsensä kannalta olisi äärimmäisen tärkeää saada nuorille koulutusta ja töitä. Alle 35-vuotiaiden työkyvyttömyyden on laskettu aiheuttavan vuosittain yli 6 miljardin euron kustannukset yhteiskunnalle. Yhden syrjäytyneen henkilön myötä hintalappu yhteiskunnalle on noin miljoona euroa eläkeikään mennessä.

Kustannuksiakin oleellisempaa on tietysti nuoren itsensä elämä. Työ tuo paitsi taloudellista turvaa, myös mielekkyyttä arkeen, sosiaalisia suhteita, elämänhallintaa, kehittymismahdollisuuksia ja osallisuutta. Mitä sitten pitäisi tehdä? Opinnonohjauksen merkitystä on syytä edelleen korostaa, jotta jokaiselle - myös keskeyttäneelle -löytyisi oma ala. Opiskelussa tulee opettaa tavoitteellisuuteen ja antaa eväitä myös yrittäjyyteen. Opiskelupaikkojen määrän tulisi joustaa paremmin työelämän tarpeiden mukaan, jotta työvoimapulaa voitaisiin paremmin ennakoida. Oppisopimuskoulutusta ja siitä työnantajalle maksettavaa korvausta on syytä myös tarkastella.

Ennen kaikkea työnteon tulee aina olla kannattavaa. Lyhyestä työsuhteesta saadun palkan ei siksi tulisikaan heti vaikuttaa työttömyyskorvausta alentavasti. Etenkin nuorten kohdalla sosiaaliset tuet tulisi sitoa toimintaan. Järjestelmän ei tule opettaa tuilla elämiseen, vaan ohjata ja kannustaa vastuulliseen ja oma-aloitteiseen toimintaan. Monenlaisten paineiden ja syrjäytymisvaaran keskellä elävien nuorten tukemiseksi on kuitenkin oltava saatavilla myös mielenterveyspalveluja, mahdollisuuksia osatyökykyisille sekä konkreettista opastusta alkuun. Jokainen nuori on tärkeä!