Blogi

Elämä vaalien jälkeen

Maanantai 25.4.2011 klo 20.52

Juu, elämää on vaalien jälkeen ( ; Tulos oli toki pettymys ennen muuta siksi, että menetimme kansanedustajan Keski-Suomesta. Silti 2.400 äänestäjän osoittama luottamus lämmittää kovasti ja rohkaisee jatkamaan eteenpäin.

Vaalityö oli hyvin intensiivistä kahvin keitosta, roudauksesta, nettipäivityksistä ym. itse varsinaiseen kansan kanssa keskusteluun. Vähintään 12 tuntia joka päivä. Nyt on vedetty henkeä ja pääsiäinen tulikin oikein sopivaan aikaan. Sanoma sovituksesta ja ylösnousemuksesta on loppuviimein se kaikkein tärkein sanoma.

Huomenna taas kohti arjen askareita, joista ei ole pulaa sen enempää töissä kuin kaupungin asioiden parissa. Samalla on ilo seurata kevään edistymistä. Iloista, keväistä viikkoa myös Sinulle!

Vaalityö pulkassa

Lauantai 16.4.2011 klo 16.13

Nyt se on tehty! Viimeinen vaalitilaisuus kävelykadulla on pidetty ja sitä ennen satakunta muuta vaalitapahtumaa. Ulkona vaalikierroksella ympäri maakuntaa on tavattu kymmeniä ja taas kymmeniä ihmisiä, paneeleissa ja puolueen tilaisuuksissa keskusteltu köyhyydestä, yrittäjyydestä, verotuksesta, maahanmuuttajista, hyvinvoinnista jne. jne. 

Paljon on tullut uuttakin tietoa erinäisistä epäkohdista, mihin ihmiset ovat törmänneet. Pääasialliset pulmakohdat kuitenkin ovat nousseet kirkkaasti esiin: eläkeindeksi, pienituloisten ja sairaiden asema. Moni on ollut huolissaan myös arvojen romuttumisesta.

Loppukaneettina todettakoon: Vastuullista ja välittävää vaikuttamista kestävien arvojen pohjalta - numerolla 85. Sinä voit vaikuttaa!

Työnteosta aina kannattavaa

Sunnuntai 10.4.2011 klo 22.14

Työ on ihmisen elämässä varsin keskeinen asia. Se tuo elämään mielekkyyttä, taloudellista turvaa ja sosiaalisia suhteita.
Työllisyyden parantamiseksi ja valtiontalouden kannalta kaikkia kannustinloukkuja tulisi purkaa. Nykyinen järjestelmä, jossa pienenkin palkan saaminen vaikuttaa työttömyyskorvauksen määrään ja lisäksi viivästyttää sen saamista, ei ole kannustava. Sen sijaan järjestelmän tulisi kannustaa työtöntä tarttumaan lyhyisiinkin työtilaisuuksiin oli se sitten marjanpoimintaa ja myyntiä tai yhden päivän työkeikka kuukaudessa. Kristillisdemokraatit esittävätkin sovitellun päivärahan maksamiselle 100-200 euron vapaaosuutta, jonka yli menevä osuus alkaisi vasta vaikuttaa työttömyyskorvauksen määrään. Tämä kannustaisi työntekoon, pitäisi kiinni työelämässä ja voisi auttaa saamaan myös pidempiaikaisen työsuhteen. Työnteon kannustavuus on tärkeää sekä työttömyyden vähentämiseksi, syrjäytymisen ehkäisemiseksi että myös tulevien vuosien työvoimapulaan valmistautumiseksi.
 
Työelämä ei saisi olla myöskään vain vahvoja, täyden työkyvyn omaavia varten, vaan tarvitsemme jokaisen panosta. Tarvitaan lisää joustoja, työhyvinvoinnin parantamista ja kokonaisvaltaista kustannusajattelua työelämään. Onko yksilön ja yhteiskunnan kannalta järkevää pitää osatyökykyistä työikäistä henkilöä 100 % eläkkeellä, jos hän kykenisi pienempään työpanokseen osaamistaan vastaavissa tehtävissä? Työkyvyttömyyseläkkeellä on 270.000 ihmistä, joista Eläketurvakeskuksen tutkimuksen mukaan 30.000 haluaisi vielä takaisin työelämään. Vanhuuseläkkeellä olevia ja työntekoon vielä haluavia tulisi kannustaa niin, ettei veroprosentti olisi pienistäkin tuloista oleellisesti eläkkeen verotusta korkeampi.
Jokainen ihminen on arvokas riippumatta siitä, onko työelämässä mukana vai ei. Oikeuden työntekoon tulisi kuitenkin olla jokaisen perusoikeus. 
 

Pienituloisten asema ykkösaiheita kentällä

Perjantai 1.4.2011 klo 23.27

Vaalikenttiä nyt kaksi viikkoa kierrettyäni voi todeta, että ykkösteema ihmisten huulilla on pienituloisten asema. Juttusilla on käynyt lukemattomia eläkeläisiä, työttömiä, yksinhuoltajia ja muitakin, jotka tuskailevat tulojen riittämisen kanssa. Eläkeindeksien leikkaaminen on joka toisen eläkeläisen huulilla eikä suinkaan ole unohtunut, vaikka ratkaisusta on jo 15 vuotta. On ollutkin mukava kertoa, että KD on kaiken aikaa ja edelleen ajanut määrätietoisesti indeksin korjaamista, joka ei olisi taloudellisestikaan mahdotonta.

Työttömyysturvajärjestelmää tulee kehittää kaikenlaiseen lyhyeenkin työntekoon kannustavaksi. Samalla on mietittävä, olisiko peruspäivärahan korottaminen kuitenkin järkevämpää kuin ihmisten hyppyyttäminen nykytahtiin toimeentulotukiluukulla. Järjestelmä ei saa kuitenkaan olla joutilaisuuteen vaan työntekoon kannustava.

Useampi varsin pienillä tuloilla elävä on kuitenkin myös sanonut, ettei halua valittaa. Varsinkin ikäihmiset myös muistavat ajat, jolloin leipä oli vieläkin tiukemmassa ja ahkeruudella pärjättiin. Sekin on hyvä muistutus.