Blogi

100 vuotta naisjärjestötoimintaa

Keskiviikko 26.10.2011 klo 21.52

Olin eilen avaamassa Jyväskylän kaupunginkirjastossa Naisjärjestöjen Keskusliiton 100-vuotisjuhlanäyttelyä. Hälytys tuli pikaisesti, kun NJKL:n puheenjohtaja Sirkka-Liisa Anttila estyi saapumasta paikalle.

NJKL:oon kuuluu tällä hetkellä 62 jäsenjärjestöä ja niihin kaikkiaan noin 400.000 jäsentä. Järjestöjen kirjo ulottuu poliittisista naisjärjestöistä, ammatillisiin, kulttuurisiin, aatteellisiin, maanpuolustuksellisiin jne. järjestöihin.

100 vuoden taipaleella mahtuu myös monia uranuurtajanaisia erilaisissa tehtävissä. Äänioikeuden saavuttaminen, naisten ja lasten aseman edistäminen, raittius ja rauhanaate ovat olleet monien järjestöjen ja niitä edustaneiden naisten ponnistelujen kohteena. Joukosta löytyy sellaisia nimiä kuin Miina Sillanpää, Minna Canth, Lucina Hagman, Hanna Rothman, Helvi Sipilä, Impi Muroma tai vaikkapa Inkeri Anttila. Useimpia heistä yhdistää "ensimmäinen nainen" ko. tehtävässä -luonnehdinta.

Tänään osallistuin vielä Lottaperinneliiton järjestämään tilaisuuteen, jossa esitettiin taltiointi Lotan tarina -näytelmästä tältä vuodelta. Esitys oli vaikuttava katsaus nuoren naisen elämästä sodan keskellä ja toiminnasta isänmaan hyväksi vaikeissa oloissa. Me jälkipolvet voimme vain olla kiitollisia niille sukupolville - niin miehille kuin naisille - jotka ovat olleet pelastamassa Suomelle rauhaa ja vapautta.

Budjettivääntö edessä

Maanantai 17.10.2011 klo 22.07

Olen ollut vuodesta 2005 Jyväskylän kaupunginvaltuustossa ja vuodesta 2007 kaupunginhallituksessa. Jokasyksyinen ponnistus on talousarvion laatiminen seuraavalle vuodelle. Kuinka ollakaan pulmana ei ole koskaan ollut, mihin rahat laittaisi, eikä liene ollut järin usein näitä vuosia ennenkään. Sen sijaan tuska siitä, mihin ja miten saa rahat riittämään, ei ole näyttänyt laantumisen merkkejä.

Kreikan tie ei saa olla meidän tiemme; kaikki velat ovat joskus edessä korkojen kera. On ehkä rehellisesti tunnustettava, ettei koko repertuaariin välttämättä ole jatkossa varaa. Olen täysin samaa mieltä niiden kaupunkilaisten kanssa, jotka ovat kritisoineet satamaan tehtävää katukaivantoa ja p-hallia. Voin hyvällä syyllä sanoa, että niiden vastustaminen oli perusteltua. Kaikkia investointeja ei kuitenkaan ole viisasta panna jäihin, vaan eteenpäinkin on katsottava ja luotava terveitä ympäristöjä niin kouluille kuin vaikka terveyspalveluille.

Haastava tehtävämme jälleen kerran on miettiä, miten löytää tasapaino talouden reunaehtojen sekä kuntalaisten peruspalveluiden turvaamisen ja tarpeellisten investointien välillä. Juustohöylä ei ole tässä lajissa hyvä, sen sijaan kaikkia ratkaisumalleja on syytä avoimin mielin tarkastella.

Kankaanniemen yllätyslähtö

Keskiviikko 5.10.2011 klo 19.12

Toimi Kankaanniemen yllättävä ilmoitus erota puolueesta tyrmistyttää. Toki jo muutamasta lehtikirjoituksesta oli aistittavissa, että Toimi on eri mieltä puolueen linjauksista kunta- ja euromaiden tukipolitiikassa. Ja eri mieltähän saa toki olla.

Se mikä tekee tilanteesta tyrmistyttävän, on että arvostettu ex-kansanedustajamme ei juurikaan puolueen sisällä pyrkinyt vaikuttamaan linjaan em. asioissa. Päinvastoin Kankaanniemi oli itse mukana hallitusneuvotteluissa, joissa tiettyjä linjauksia sovittiin. On suuri vahinko, että Toimi ei näkemyksiään halunnut tuoda päätöksenteon tueksi, vaan teki ratkaisun erota.

Toimin kritiikissä on toki aihettakin. Puolue kaipaa terävöittämistä niin euromaiden tuki- kuin kuntapolitiikassa. Euroopan taloustilanteen mutkikkuus tekee tehtävästä jotakuinkin haasteellisen, mutta nyt on kenttäväelle tullut liikaa vaikuteltama, että mennään vain hallituksen pääpuolueiden mukana. Kuntauudistus on sen sijaan vielä alkumetreillä ja siihen olisi ollut kokeneen poliitikonkin hyvä vielä vaikuttaa puolueen sisällä. Kuntaliitoksia on varmasti jossain määrin tulossa, mutta missä ja miksi ovat seikkoja, joihin puolueen on syytä linjaansa selkiyttää.

Demokratiaan kuuluu oikeus valita puolueensa. Silti olen pettynyt Toimin ratkaisuun monien hyvien yhteistyön vuosien jälkeen. Harvassa ovat ne puolueet, joiden kaikki jäsenet olisivat kaikista asioista aina samaa mieltä.

Itse olen valinnut puolueen ensisijaisesti arvojen - tässä tapauksessa kristillisten arvojen pohjalta. Ne eivät ole minkään muun puolueen ideologian ytimessä ja uskon, että Kristillisdemokraatteja tarvitaan juuri näiden arvojen edistämiseen.