Blogi

Minne menet Egypti?

Keskiviikko 28.11.2012 klo 21.53

Viimeisten viikkojen tapahtumat ovat palauttaneet kansan Egyptissä taas kadulle. Mubarakin sijasta mieltä on osoitettu tällä kertaa uutta presidentti Mursia vastaan - ja hänen puolestaan. Mursin itsevaltaiset otteet säädösten antamisessa ja oikeuslaitoksen käsittelyssä ovat herättäneet aidon huolen siitä, minkälaista tulevaisuutta Mursi on maalleen ajamassa. Kuohunnan keskellä on kuitenkin todettava positiivisena seikkana Mursin välittämä aselepo Hamasin ja Israelin välillä, mikä ei ole lainkaan merkityksetön asia.

Joka tapauksessa Egyptin tapahtumat ovat nostaneet pintaan sen kysymyksen, mikä Arabikevään ja sitä seuranneiden vaalien jälkeen useissakin arabimaissa heräsi. Ovatko demokratia ja kansalaisvapaudet demokraattisesti valtaan päässeiden islamistien todellisena tavoitteena vai aivan toinen suunta? Viestit perustuslakia luonnostelevan komitean kiistoista sen suhteen pitäisikö naisten kurittaminen ja lapsiavioliitot edelleen sallia sharia -lakiin nojautuen (KSML 24.11.12) ovat huolestuttavia. Kesällä egyptiläisten naisten kanssa sharia -lain merkityksestä keskustellessani, he vakuuttivat sen olevan täysin ihmisoikeuksien mukaista. Kyse olisi vain tulkinnasta. Mutta kuka shariaa on kulloinkin tulkitsemassa? Toivoa sopii, että naisten ja lasten asema nähdään vanhassa kulttuurimaassa Egyptissäkin suojelemisen arvoiseksi.

Oikeus elämään on perusoikeus

Sunnuntai 11.11.2012 klo 20.57

Sisäministeri Päivi Räsänen nosti kirkolliskokouksessa erään kätilön kirjeen myötä esille myöhäisiin raskauden keskeytyksiin ja hoitohenkilökunnan omantunnonvapauteen liittyvän problematiikan. Jotkut pitivät tätä sopimattomana, toiset katsoivat että ministerin pitäisi keskittyä sisäisen turvallisuuden asioihin. Mutta se vasta merkillistä olisi ollut, jos kirkollisista asioista vastaava ministeri olisi kirkolliskokouksessa puhunut poliisiuudistuksesta!

Olisi enemmän kuin suotavaa, että kirkkoa kiinnostaisivat elämän suojeluun ja eettisiin valintoihin liittyvät asiat. Sen lisäksi kummatkin esiinnostetut asiat löytyvät hallitusohjelmasta seuraavasti: 

"Hallitusohjelman tavoitteena on vähentää raskaudenkeskeytyksiä ja selvittää tarve myöhäisimmän viikkorajan muutokseen sekä terveydenhuollon henkilöstön oikeuteen eettisin perustein kieltäytyä toimenpiteen suorittamisesta.

Läntisen Euroopan maista ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta kieltäytyä vakaumuksen perusteella suorittamasta abortteja tai laatimasta niihin liittyviä lausuntoja.

Euroopan neuvosto edellytti vuonna 2010, että kaikkien jäsenmaiden tulee turvata hoitohenkilökunnalle omantunnonvapaus kieltäytyä abortin tai eutanasian suorittamisesta. Sekä Maailman että Suomen lääkäriliitot ovat saman vaatimuksen takana.”

On eettisesti äärimmäisen kyseenalaista, että maassamme voidaan tehdä abortteja samanikäisille vauvoille, joita voidaan toisin haluttaessa pelastaa elämään. On kestämätöntä väittää, että toisessa on kyse elämästä ja toisessa ei. Kätilön sanoin: "Minulle oli jaettu keskeytyspotilas, jolla oli jo raskausviikkoja lähes 23. Syy keskeytykseen oli leikkauksella korjattavissa oleva vamma. Toivoin, ettei lapsi syntyisi vuoroni aikana, jotta en näkisi tekojeni seurauksia. Toisin kuitenkin kävi. Lapsi huitoi käsiään ja yritti tehdä hengitysliikkeitä ainakin 10 minuuttia. Vanhemmat olivat kauhuissaan. Kävin toisessa huoneessakysymässä lastenlääkäriltä, eikö mitään tosiaan tehdä vaikka synnytyssalissa saman ikäistä vauvaa virvoiteltiin." Hoitohenkilökunta asetetaan varsin skitsofreeniseen tilanteeseen: yhtenä hetkenä pelastat samanikäistä elämää, toisena käytännössä surmaat. 

Ihmisoikeuksista puhutaan nykyään ahkerasti, mutta miksi ei puolusteta näiden syntymättömien lasten oikeutta elämään? Oikeus elämään on kuitenkin kaikista oikeuksista perustavanlaatuisin. Vaikka kristillisestä näkökulmasta armo ja anteeksiantamus koskee kaikenlaisia tilanteita, voi  myöhäinen raskaudenkeskeytys varmasti olla varsin traumaattinen kokemus myös vanhemmille. Abortin myöhäisempi viikkoraja tulisi poistaa ja taata myös hoitohenkilökunnalle omantunnonvapaus tässä asiassa Euroopan Neuvoston suositusten mukaisesti.

Budjetin parissa

Keskiviikko 7.11.2012 klo 22.18

Vain reilu viikko vaalien jälkeen pääsi nykyinen kaupunginhallitus vuoden tärkeimmän urakan eli budjetin pariin. Kahden päivän istumisella saatiin esitys aikaiseksi. Jälleen kerran kyse oli osin niukkuuden jakamisesta; tiukkaa menokuria on harrastettava, mutta samalla haettava tärkeimpien palveluiden turvaamista. Lopputulos on nähdäkseni näissä oloissa ihan kelvollinen.

Erityisesti iloitsin siitä, että esittämäni toiminnalliset ja kehittämistavoitteet hyväksyttiin. Ne koskettelevat aihepiirejä, joita sekä itse että koko Kristillisdemokraattien ryhmä on pitänyt tärkeänä. Hienoa on, että myös muut hallitusryhmät näin näkivät:

Terveys ja sosiaalinen turvallisuus

Elämää vaalien jälkeen

Lauantai 3.11.2012 klo 12.22

Lähes viikko on vierähtänyt vaaleista. Sunnuntai-ilta oli henkilökohtaisesti ja myös KD:n ryhmälle ilon aikaa. Säilytimme neljä paikkaa valtuutossa useimpien muiden menettäessä paikkoja ja itse sain paljon suurempaa luottamusta äänestäjiltä osakseni kuin olisi osannut odottaakaan. Pelkkä ajatuskin yli 1000 henkilön suuruisesta joukosta saa nöyrälle paikalle - osoitettu luottamus on suuri ja velvoittava! Työhön on tartuttava määrätietoisesti.

Moni on itse käynyt kertomassa antaneensa äänensä minulle, mikä valaisee itselle jotain äänestäjien joukosta. Jos mahdollista olisi, olisi tietysti kovin kiinnostavaa tietää, minkälaisesta joukosta ihmisiä äänestäjät muodostuvat esim. ikä-, sukupuoli-, ammatti- tms jakauman perusteella. Tämä saa kuitenkin jäädä oman arvuuttelun asteelle vaalisalaisuutta kunnioittaen. Erityisesti haluan nostaa hattua niille äänestäjille, jotka ovat ilmoitelleet käyneensä kuka Floridassa, kuka Kyproksella tai peräti Australiassa etsimässä kenties kaukanakin olevan äänestyspaikan ja raapustamassa numeroni kuponkiin. Toiset puolestaan ovat ottaneet yhteyttä ja halunneet kysellä tarkempia mielipiteitä ja siten punnita tarkkaan kenelle äänensä antavat. Olipa sitten lähellä tai kaukana, nuori tai ikäihminen, mies tai nainen, paksumpi tai ohuempi lompakko, oleellista on, että jokaisen ääni on tärkeä ja vain juuri sen ihmisen käytettävissä, joka sen on antanut. Vielä kerran suuret kiitokset teille kaikille äänestäjille osoittamastanne luottamusesta! 

Kauan ei juhlahumussa voinut viipyä: tälle viikolle on mahtunut jo kaksikin kaupunginhallituksen kokousta ja tapaaminen sairaanhoitopiirin edustajien kanssa, neuvotteluja ja nyt viikonlopuksi kaupunginjohtajan budjettiesityksen lukemista. Karkeasti arvioiden ajallisesti noin 15 tunnin rupeama politiikan parissa. Äänestäjien osoittama luottamus antaa intoa ja voimaa asioihin paneutumiseen ja olen myös saanut monia hyviä näkökulmia kampanjan aikana ja sen jälkeen kuntalaisilta asioiden hoitamiseen. Kiitos teille siitä!