Blogi

Onko avioliittolain muuttamiseen aihetta?

Perjantai 31.1.2014 klo 19.23


Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on tulossa eduskunnan käsittelyyn lähiaikoina. Kyseessä on muodollisesti pieni, mutta periaatteellisesti erittäin suuri asia: sen määrittely, mikä avioliitto jatkossa on.

Käytännössä rekisteröity parisuhde eroaa avioliitosta lähinnä kolmella lailla: 1) nimitys ja käsite, 2) ei mahdollisuutta hakea yhdessä adoptiota ja 3) ei suoraan oikeutta samaan sukunimeen. Yhteisen nimen saaminen olisi helposti järjestettävissä lainmuutoksella nykyiseen lakiin rekisteröidystä parisuhteesta. Sen sijaan kohdat 1 ja 2 ovat periaatteellisesti erittäin merkittäviä asioita.

Mikä avioliitto on?

Kansalaisaloite perustuu vaatimukselle tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta samaa suku-puolta olevien parien kohtelussa kuten kappaleessa 3.2.1 todetaan: "Aloitteen tavoitteena on lisätä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa yhteiskunnassa takaamalla samat oikeudet samaa ja eri sukupuolta oleville pareille. Ihmisten kohtelulle eri tavoin riippuen heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan ei ole nyky-yhteiskunnassa perusteita." Mitä tasa-arvolla ja yhdenvertaisuudella lopulta tarkoitetaan ja miten lainsäädäntöä tulisi säätää, jotta perustelut olisivat loogiset ja yhdenmukaiset?

Avioliittolaissa on useita moraalisluontoisia rajauksia; se on mahdollinen 1) kahden, 2) täysi-ikäisen (poikkeuksin), 3) eri sukupuolta olevan, 4) ei lähisukulaisen, 5) ei naimisissa tai rekis-teröidyssä parisuhteessa olevan 5) ihmisen välillä. Avioliitto on siinä mielessä täysin tasa-arvoinen ja yhdenvertainen, että jokaisella avioliiton edellytykset täyttävällä miehellä ja naisella on oikeus se solmia. Mikäli taas todella tarkoitetaan sitä, mitä kansalaisaloitteessa em. kappaleessa todetaan: "Yhdenvertaisuus lain edessä edellyttää, että lainsäädäntö soveltuu kaikkiin yhtäläisesti riippumatta esimerkiksi sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta, ellei muulle ole riittäviä perusteluita" (tummennus tässä), tulisi avioliitto avata samoilla perusteilla myös lukuisille muille ryhmille. Jos avioliitto nyt avataan käsittämään samaa sukupuolta olevien parisuhteet, on hyvin vaikea nähdä, miksei samoilla perusteilla hyväksyttäisi polyamorisia (monenvälisiä) ja moniavioisia suhteita avioliiton perusteeksi.

Haluttaessa voidaan myös muut avioliiton rajaukset kyseenalaistaa. On huomionarvoista, että viime vuoden joulukuun 13 päivä Utahissa paikallinen oikeus totesi moniavioisuuden kriminalisoinnin olevan perustuslain vastaista vedoten perusteluihin samaa sukupuolta olevien avioliittoihin (ks. esim http://www.breitbart.com/Big-Government/2013/12/14/Federal-Judge-Rules-Laws-Against-Polygamy-Unconstitutional).

Voidaan myös kysyä, millä perusteella sukulaisuussuhteen pitäisi olla este avioliitolle ainakaan samaa sukupuolta olevien kesken. Nyt esitetynlaisella tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusperusteella ajattelua voidaan viedä vieläkin pidemmälle ja kysyä, miksi avioliitto tulisi ylipäätään kytkeä seksuaalisuuteen? Sisarukset tai ystävykset voivat olla toisiinsa kiintyneitä ja haluta taloudellista turvaa tai yhteistä adoptiota, vaikkei heillä ole parisuhdetta perinteisessä merkityksessä. Eikö silloin heitä syrjitä, jos avioliiton solmimista rajoitetaan?

Avioliitto on ollut viime vuosiin asti jotakuinkin maailmanlaajuisesti ja hyvinkin erilaisissa yhteiskunnissa miehen ja naisen välinen instituutio. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät avioliitosta ovat 5000 vuoden takaa Kaksoisvirtojen maasta. Avioliittolainsäädännöllä on haluttu yhteiskunnan taholta paitsi juridisesti järjestää, myös tukea tällaista yhteiselämän muotoa, joka on erityinen siinä mielessä, että vain mies ja nainen voivat saada jälkeläisiä keskenään. Avioliiton kytkeytymistä sukupuolten erilaisuuteen, niiden toisiinsa liittymiseen ja suvun jatkamiseen tukevat mm. klassinen luonnonoikeusfilosofia ja sosiobiologia, jotka näkevät asian – vaikkakin eri lähtökohdista – syvempänä kuin kulttuurisena kysymyksenä. On siis välttämätöntä asettaa kysymys, mikä avioliitto on ja millä perusteilla? Onko se mikä tahansa kiintymykseen perustuva suhde, joka kulloinkin määritellään avioliitoksi vai edelleen se pitkään käytössä ollut yhteiskunnallinen instituutio, jossa vastakkaiset sukupuolet liittyvät toisiinsa solmimalla toiset poissulkevan liiton, jonka keskeisenä mahdollisuutena on myös lasten saaminen ja kasvattaminen?

Avioliiton rajaaminen yhden miehen ja yhden naisen väliseksi on perusteltua, koska vain se suhde poikkeaa kaikista muista mahdollisista suhteista. Kyse ei ole mielivaltaisesta, vaan perustellusta rajauksesta. Juuri tälle rajaukselle on kansalaisaloitteessakin mainittuja "riittäviä perusteluita". Sen sijaan on huomattavasti vaikeampaa keksiä perusteluja sille, miksi tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden nimissä pelkästään samaa sukupuolta olevien parisuhteet lisättäisiin avioliiton piiriin. Tällainen lainsäädäntö ei ole loogista. Mikäli avioliittoa nyt laajennetaan, ollaan tiellä, jolla kulloisetkin mielipiteet määrittelevät avioliiton sisällön ja alkuperäinen sisältö on muuttunut.

Adoptio

Olen kansalaisaloitteen kanssa samaa mieltä siitä, että lapsia koskevat asiat tulee ratkaista lapsen edun mukaisesti. On biologinen tosiasia, jota kukaan ihminen ei ole keksinyt tai mikään maailmankatsomus määrittänyt, että vain mies ja nainen voivat saada keskenään jälkeläisiä. Pelkästään tämä seikka voisi herättää ajatuksen siitä, että sille on joku tarkoitus. Lapsen luontainen lähiympäristö on isän ja äidin muodostama. Lukuisista syistä johtuen näin ei toki aina elämässä ole. Isyyttä ja äitiyttä voivat tulla korvaamaan muut henkilöt ja lapset ovat hyvin sopeutuvaisia erilaisiin tilanteisiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei isyydellä ja äitiydellä olisi itseisarvoa lapsen elämässä. Isyyden tärkeydestä poikien elämässä ovat kirjoittaneet mm. lastenpsykiatrian erikoislääkäri Raisa Cacciatore ja Samuli Koiso-Kanttila kirjassaan Pelastakaa pojat. Niin ikään Jari Sinkkonen kirjassaan Elämäni poikana puhuu isän merkityksestä lapsen elämässä, samoin Tommy Hellsten kirjassaan Vanhemmuus isän ja äidin merkityksestä. Alkuperän merkityksestä kertoo myös se, miten monet vanhemmastaan eroon joutuneet myöhemmin elämässään haluavat etsiä biologisen vanhempansa.

Tutkimuksia erilaisen vanhemmuuden vaikutuksista on esitetty eri suuntiin. Varsin monet samaa sukupuolta oleviin vanhempiin liittyvät tutkimukset on tehty pienellä otannalla. Kanadassa hyvin laajalla otannalla (20 % väestöstä) tehty tutkimus osoitti huomattavia eroja koulun keskeyttämisessä samaa ja eri sukupuolta olevien vanhempien lasten kohdalla. Samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset valmistuivat 65 % todennäköisyydellä verrattuna eri sukupuolta olevien avioparien lapsiin. Tyttöjen kohdalla luvut olivat vielä matalampia. (Allen, D. W. (2013). High school graduation rates among children of same-sex households. Review of Economics of the Household. Advance online publication. doi: 10.007/s11150-013-9220-y)

Olennaisin seikka on nähdäkseni se, etteivät parhaatkaan isät voi muuttua äideiksi ja toisinpäin, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Vaikka muut miehet tai naiset lapsen elinpiirissä voivat tulla jossain määrin korvaamaan puuttuvaa isää tai äitiä, ei lainsäädännöllä tulisi luoda tilanteita, jossa lapselta viedään mahdollisuus isyyteen ja äitiyteen. Tämä ei ole pelkästään henkilökohtainen vaan myös yhteisöllinen kysymys.

Vaikutukset

Lähivuosina samaa sukupuolta olevien asemasta käydyssä keskustelussa on esiintynyt puolin ja toisin ylilyöntejä, joita ei voi eikä tule hyväksyä. Jokaista ihmistä tulee kunnioittaa ja jokainen saa valita elämäntapansa, mikäli laki ei sitä nimenomaisesti kiellä. Jokaisella tulisi kuitenkin olla jatkossakin oikeus moraalisiin näkemyksiin ja niiden asialliseen ilmaisemiseen. On ollut huolestuttavaa seurata, miten perinteisen avioliiton kannattajia on mediassa tai muualla leimattu milloin miksikin ääliöiksi ja tulkittu hyvinkin asialliset kannanotot lähestulkoon vihapuheeksi, vaikka henkilöt ovat puolustaneet yhteiskunnan keskeistä ja pitkäaikaista instituutiota. Mikäli kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliitosta hyväksytään, on hyvinkin todennäköistä, että tämä suuntaus vahvistuu entisestään. Vaikka seurakunnille jätettäisiin oikeus itse päättää avioliittonäkemyksestään, mikä oikeus perinteisen avioliiton kannattajilla on jatkossa ilmaista tämä näkemyksensä? Mahdollisella lainmuutoksella tulisi siten olemaan todennäköisimmin vaikutusta myös muiden ihmisten elämään ja oikeuksiin. Taustalla vaikuttaa vahvasti pyrkimys tehdä avioliiton sisällöstä ihmisoikeuskysymys ja sitä kautta vaikuttaa samalla sekä sanan- että uskonnonvapauteen. Näin siitäkin huolimatta, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ratkaisussaan 37359/09 todennut, että avioliiton sisältö voidaan kansallisesti rajata nykymuotoiseksi.

Kun Norjassa hyväksyttiin samaa sukupuolta olevien avioliitot vuonna 2009, ryhdyttiin hallituksen johdolla saman tien uusimaan päiväkotien opetussisältöjä tavoitteena edistää lasten sukupuoli-identiteettikäsitteen muuttamista vastaamaan yhteiskunnan seksuaalista moninaisuutta sekä opetusmateriaalin että satujen muodossa. Kyse ei siis ole enää siitä, että asiaan suhtauduttaisiin neutraalisti tai erilaiset tilanteet toteavasti, vaan uuden lainsäädännön mukaista aatemaailmaa tulee aktiivisesti edistää.

Avioliittolain muuttaminen normatiivisesti tarkoittaisi hyvin helposti sitä, että perinteinen avioliittokäsitys nähdään jatkossa – vaikka sellaiseen saataisiin seurakunnissa rajautua - epätasa-arvoisen syrjivänä ja vastustettavana yhteiskunnallisena ilmiönä eikä sen myönteisiä puolia enää olisi korrektia tuoda esille. Voidaan perustellusti kysyä, olisiko tämä tasa-arvoista ja yhdenvertaista, saati sanan- ja uskonnonvapauden mukaista?

Avioliittolain muuttaminen murentaa nykyisen avioliittoinstituution sisällön ja johtaa ennakoimattomaan kehityskulkuun. Perinteisen avioliittonäkemyksen kannattajien oikeus näkemykseensä joutuu vakavasti uhatuksi ja toisaalta uusi laki olisi perustelujensa puolesta epälooginen ja rajaava. Lainmuutokseen ei ole syytä ryhtyä ottaen huomioon senkin, että meillä kuitenkin on jo olemassa laki rekisteröidystä parisuhteesta.

 


Kommentit

17.2.2014 15.23  Liisa Koivisto

Kiitos Marika!
Me tarvitsisimme enempi kaltaisiasi selkärankaisia ihmisiä tänne rakkaaseen koti-Suomeen.
Jumala Sinua runsaasti siunatkoon

17.2.2014 17.25  K. Honkasalo

Hyvä Marika!
Jumala saakoon ohjata sinun tulevat tehtäväsi, päiväsi runsaasti siunaten.

17.2.2014 23.59  P.Puhakka

Hienoa. Todella painavaa asiaa. Tälläistä järjen ääntä Suomi tarvitsee. Pidetään kristilliset arvot kunniassa. Kiitos.

18.2.2014 14.51  M.I.

Nyt kaikki kristityt rukoilemaan, ettei eduskunnassa hyväksyttäisi tasa-arvo avioliittolakia.

19.2.2014 10.23  Arja Melleri

Toivoisin, että lähettäisit tämän Keskisuomalaiseen. Tuntui tosi pahalta lukea sieltä kansanedustaja Tiaisen puolustuskirjoitus tasa-arvolaille. Sinulla on hyvät perustelut, tarvitaan tietoa joka avaa ihmisten silmät näkemään lainmuutoksen seuraukset. Voimia ja siunausta elämääsi, Marita.

20.2.2014 13.14  E. L.

Hei Marika,

Uskon, että olet ihan mukava ihminen ja että olet vilpitön vakaumuksissasi. Toivon sinulle lisäksi kaikkea hyvää.

Kuitenkin kirjoituksesi perustelut eivät ole aukottomia ja käyttämäsi lähteet ovat huonoja.

Utahin tuomioistuimen päätös ei tehnyt moniavioliittoisuudesta laillista. Se vain määritti laittomaksi lain pykälän, joka tuomitsi moniavioisuudesta ihmisen, joka ollessaan naimisissa asui yhdessä (cohabit) toisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ollut avioliitossa.

Eli tuolta osin väitteesi ei siis pidä paikkaansa, ei ole todisteita, että tasa-arvioinen avioliitto avaa Pandoran laatikkoa.

Toiseksi, väitteesi siitä, että samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsen valmistuisivat koulusta huonommin ei myöskään pidä paikkaansa. Siteraamasi tutkimus on todistettu epätodeksi usean tahon puolesta, esimerkiksi: http://www.skepticink.com/humanisticas/2013/10/14/no-children-of-same-sex-parents-do-not-have-lower-graduation-rates/.

Jatkossa kenties paremmat lähdeviitteet? Tai myönnä rehellisesti kirjoittavasi vain mutu-tuntumalla.

PS. haluan lopuksi mainita, että se ei ole perusteltu syy kannattaa mitään, että "niin on tehty 5000 vuotta". Tällä pohjalla sukupuolien välinen tasa-arvo ja vaikkapa orjuus ovat varmaan hyväksyttäviä asioita?

20.2.2014 23.39  Marika Visakorpi

Kiitos kaikille kommenteista! Muutama sananen E.L:n mainitsemiin asioihin tässä vielä jatkoksi:
1) Utahin tuomio: kirjoituksessani ei väitetä, että tuomioistuin olisi tehnyt moniavioisuudesta laillista vaan, että uutisen mukaan tuomioistuin katsoi moniavioisuuden kriminalisoinnin olevan perustuslain vastaista ja perusteli sitä argumentoinnilla liittyen samaa sukupuolta olevien avioliittoihin. Moniavioisuus ei Suomessakaan ole kriminalisoitu, muttei silti avioliittolain mukaistakaan. Utahin tapaus ei ole suinkaan mikään ratkaiseva asia, mutta hyvin mielenkiintoinen ja osoittaa, että argumentoinnin rinnastusta pohditaan muuallakin.

2) Tutkimus valmistumisista: Kuten todettua, tutkimuksia on esitetty eri suuntiin ja myös arvioita tutkimusten oikeellisuudesta. En ole todellakaan lähtenyt tällä lyhyellä kirjoituksella niitä ruotimaan mikä olisi jo ollut aivan eri mittaluokan juttu. Sitä, onko esim. varsin selkeästi näkökulmansa asemoineen skepticinkin väitteet tutkimuksesta totta, en pysty arvioimaan pelkästään noilla tiedoilla, mitä sivulla oli. Kuten mainitsen, olennaisin ja täysin kiistaton fakta on se, että lapsen syntyminen vaatii miestä ja naista ja että lapsen luonnollinen kasvuympäristö on jo sen vuoksi isän ja äidin muodostama. Jo kauan sitten on puhuttu esim. siitä, miten tärkeää on, että pojilla on miehen malleja koulussa ja että on tärkeää, että kouluissa on myös miesopettajia. Sama perustelu sopii luonnollisesti lapsen tärkeimpään kasvuympäristöön perheeseen.

3) Avioliiton historia. On totta, ettei yksinomaan jonkun asian pitkä historia tee siitä oikeaa, ei toisaalta myöskään väärää. Kuitenkin se seikka, että joku asia on eri puolilla maailmaa pitkän aikaa haluttu toteuttaa tietyllä tavalla antaa aiheen erityisen huolellisiin perusteluihin, mikäli sellainen asiantila halutaan muuttaa. Homoseksuaalisuutta on esiintynyt maailmanhistorian sivu, mutta puheet avioliittoon pääsemisestä ovat alkaneet kuulumaan ainakin Suomessa vasta muutamien viime vuosien aikana. Kun rekisteröity parisuhde hyväksyttiin noin 10 vuotta sitten, ei avioliiton vaatiminen ollut ainakaan julkisesti esillä. Muutenhan olisi jo silloin vaadittu avioliitto-oikeutta. Olen myös sitä mieltä, että vaikkapa 5 vuotta sitten ei vielä kovinkaan moni olisi ollut sitä mieltä, että avioliiton rajaaminen miehen ja naisen väliseksi on jotenkin erikoista tai epätasa-arvoista. Mielipiteitä on kuitenkin muokattu ahkerasti. Mutta mitä todellisuudessa on tapahtunut, että avioliitto on nyt muuttunut epätasa-arvoiseksi? Ja kuten todettua, jos tasa-arvo nähdään näin, tulisi kansalaisaloitteen sisältää avioliitto-oikeuden avaamisen myös muille toisiaan rakastaville ihmisille, joita on vaikkapa useampi kuin kaksi.

Avioliiton sisältö on ennen muuta arvokysymys.

26.2.2014 1.10  Satu Leppälä

Hyvä Marika Visakorpi,

Kiitos asiallisesta kannanotosta käsitteillä olevaan tasa-arvoiseen avioliittolakiin. On mielenkiintoista lukea perusteltuja argumentteja ajankohtaisesta aiheesta. En ole kuitenkaan kanssasi samalla kannalla lakialoitteen suhteen. Toivon jokaiselle aikuiselle ihmiselle oikeutta rakkauteen sekä parisuhteen virallistamiseen tasa-arvoisena avioliittona heteroavioliittojen rinnalla, ja sen myötä mahdollisuuteen perustaa halutessaan perhe adoption tai keinohedelmöityksen avulla yhdessä rakastamansa puolisonsa kanssa.

On tärkeää, että niin tasa-arvoisen avioliittolain puolestapuhujat kuin sitä vastustavat henkilöt saavat mielipiteensä demokraattisessa maassa kuuluviin. Yllä julkaistusta kirjoituksesta esiin tulevia mielipiteitä en siis tahdo kommentoida tarkemmin, sillä jokaisella on oikeus perustaa ne omiin arvoihinsa ja moraalikäsitykseensä. Faktoista sen sijaan voi ja tuleekin keskustella, ja niitä on sivistyneessä yhteiskunnassa myös hyvä tarkastella kriittisesti - kuten kirjoittaja blogissa onkin tehnyt.

Silmääni kuitenkin pisti tekstissä mainittu kanadalaistutkimus ja sen viittaus siihen, että samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsilla olisi heteroparien lapsia heikompi todennäköisyys selviytyä läpi maan lukiojärjestelmästä. Kyseinen väite tuodaan esille tutkimuksen tiivistelmässä. Artikkeliin tarkasti tutustuneena haluaisin kuitenkin tuoda julki muutamia tutkimuksessa ilmenneitä, erittäin huomionarvoisia lisäseikkoja, jotka osaltaan vaikuttavat lapsen tai nuoren koulumenestykseen ja hänen valmistumismahdollisuuksiinsa.

- Artikkelin kirjoittaja arvostelee johdannossa aiempia sateenkaariperhetutkimuksia niiden pienten otosten vuoksi. Kirjoittaja jättää kuitenkin mainitsematta, millaisilla metodeilla kyseiset tutkimukset on tehty. Tutkimusmetodi on suurin tutkimusotoksen kokoon vaikuttava tekijä, ja kvalitatiivisen tutkimuksen voi toteuttaa erittäin laadukkaasti jopa muutamien ihmisten otoksella. Tutkimuksen kokonaisuus, laatu ja sovellettavuus riippuvat siis ensisijaisesti tutkimusmetodista, eivät otoksen koosta, kuten kirjoittaja antaa ymmärtää.

- Tutkimustuloksista käy ilmi, että viitatun tutkimuksen sateenkaariperheillä on heteroperheisiin verrattuna yli kaksi kertaa useammin kehitysvammaisia lapsia (otoksen heteroperheet 6 % vs. otoksen sateenkaariperheet: 13%), kuten myös jotain vähemmistöryhmää edustavia lapsia (heteroperheet: 13%, sateenkaariperheet: 28%). Lapsen vammaisuutta ja kulttuurien tai maiden välistä adoptiota kielieroavaisuuksineen ei ole otettu tutkimuksessa huomioon, vaikka nämä kaikki vaikuttavat merkittävästi niin lapsen koulumenestykseen kuin mahdollisuuteen valmistua high schoolista.

- Tutkimuksen sateenkaariperheillä on niin ikään heteroperheitä huomattavasti pienemmät vuositulot (Taulukko 4). Vanhempien korkea sosioekonominen asema parantaa tutkitusti lapsen koulumenestyksen todennäköisyyttä, ja huonompi tulotaso puolestaan heikentää lapsen mahdollisuuksia hyvään koulumenestykseen. (Tutkimus vastaavassa kontekstissa aiheesta mm. http://cepa.stanford.edu/sites/default/files/reardon%20whither%20opportunity%20-%20chapter%205.pdf)

- Tutkimuksen tuloksia esittelevästä Taulukko 3:sta käy ilmi, että kun koko tutkimuksen otos otetaan huomioon, on homoparien lapsilla itseasiassa avoliitossa olevien vastakkaista sukupuolta edustavien vanhempien lasta korkeampi todennäköisyys valmistua high schoolista (Homoparien lapset: 0,60, avoliitossa eri sukupuolta olevien vanhempien lapset: 0,59). Avioliitossa elävien, eri sukupuolta olevien vanhempien lapsiin verrattuna sateenkaariperheiden lapsilla on taulukon mukaan huonompi todennäköisyys high schoolista valmistumiseen, kuten on tutkimuksen mukaan myös avoliitossa elävien eri sukupuolta elävien parien lapsilla sekä yksinhuoltajien lapsilla.

- Kvantitatiivisessa, kahta tai useampaa ryhmää vertailevassa tutkimuksessa etsitään tilastollisesti merkittäviä eroja (statistically significant difference) ryhmien piirteiden välillä, jotta hypoteesi eli tutkimuksen otaksuma - tässä tapauksessa sateenkaariperheiden lasten huonompi todennäköisyys valmistua high schoolista verrattuna heteroperheiden lapsiin - voitaisiin osoittaa todeksi. Artikkelin kirjoittaja mainitsee useaan otteeseen, että tilastollisesti merkittäviä eroja ei tässä tutkimuksessa havaittu, joten tuloksella ei ole tieteellisesti merkittävää arvoa hetero- ja sateenkaariperheiden lasten kognitiivisten valmiuksien ja koulumenestyksen arvioimisen tueksi. Tämä mainitaan myös tutkimuksen pohdinta-osion yhteenvedossa.

- Artikkelin yhteenveto tuo esille väittämän, jonka voi halutessaan yhdistää alkuperäisen blogikirjoituksen sanomaan, tosin ehkä sen kirjoittajan alkuperäisen tarkoituksen vastaisesti: "Others may suspect that children of same-sex parents are more likely to be harassed at school, and therefore, less likely to graduate", suomennettuna: "Toiset voivat epäillä, että samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset ovat alttiimpia koulukiusaamiselle, ja sen vuoksi heidän valmistumisensa voi olla vähemmän todennäköistä." Se tarkoittaa, että lapsen ympäristön ennakkoluulot voivat olla omiaan häiritsemään lapsen koulunkäyntiä jopa siinä määrin, että lapsi päättää keskeyttää koulunkäyntinsä. Mielestäni tästä seikasta jokainen yhteiskunnan jäsen on henkilökohtaisesti vastuussa. Lapsen paras voi tarkoittaa arvomaailmasta ja kulttuurista riippuen montaa asiaa, lapsen oikeus turvalliseen lapsuuteen ilman syrjintää ja kiusaamista taas vain yhtä. Sateenkaariperheen lasta ei saa koskaan syrjiä tai syyllistää hänen perheensä tavasta elää ja rakastaa.

Tällä tekstillä toivon välittäväni toiveen, että sateenkaariperheiden lasten leimaaminen niin sanottujen tutkimustuloksien perusteella jätetään tasa-arvoisen avioliitolakialoitteen argumenttien ulkopuolelle.

Kunnioittavasti,

Satu Leppälä

20.3.2014 2.34  Raimo Pasonen

Sukupuolineutraali avioliittolaki tuhoaa yhteiskunnan, koska peruspilari murtuu. 50:stä kulöttuurivaltiosta 49 on tuhoutunut avioliiton romahtamisen myötä.

Raamatussa seksuaalisuus miehen ja naisen välillä on lisääntym,istä varten. Homoseksi ei tuotra jälkeläisiä ja se on Jumalan asetusten vastainen: Mies yhtyköön vaimoonsa ja vaimon halu on mieheen. Miehen kanssa makaavat miehet tuhottiin Sodomassa, Gomorrassa, Admassa ja Seboimissa Jumalan vaikutuksesta, tulella ja tulikivellä ja UT.ssa sanotaan, että samoin on käyvä sinä Päivänä, jolloin Jeesus tulee takaisin. Homous, eläimiinsekautuminen ym kielletyt seksisuhteet ovat VT:ssä syntejä, joista yhtäkään ei tule harjoittaa, ettei maa saastuisi ja oksentaisi asukkaitaan.

Harva tietää, että 1600-luvun Suomessa homous, lesbous ja eläimiin sekaantuminen olivat yleisiä syntejä ja niin tuli rutto, nälkä ja lopulta miekks. 1650 -1750 välisenä aikana joka toinen suomalainen menetti henkensä ja hirmuisinta oli isovihan aika 400 vuotta sitten. Venäläiset miehittivät koko suomen v.1714- 1721. Ylimystö ja virkamiehet loikkasivat Ruotsiin. Tuhannet lapset vietiin Venäjälle orjuuteen ja suuri osa sotilaista joutui Toboslkiin vangeiksi. Monet kidutettiin kuoliaiksi tai muuten tapettiin julmasti. Talot ryöstettiin ja poltettiin ja koko Pohjanmaa hävitettiin. Jumalan ankara kuritus kulki yli Suomen.

Jos sukupuolineutraali avioliittolaki tulee voimaan, Jumalan viha pyyhkäisee vielä idästä länteen. Ukrainan ja Krimin tilanne on Jumalan meille nyt näyttämä tie. Rukoilkaa, että kyseisenlainen avioliittolaki ei tulisi koskaan voimaan.
Jeesus elää!

2.4.2014 11.24  A. Salminen

Satu Leppälä: "Toivon jokaiselle aikuiselle ihmiselle oikeutta rakkauteen sekä parisuhteen virallistamiseen tasa-arvoisena avioliittona heteroavioliittojen rinnalla - -."

Jos kanta on se, että suhteen virallistaminen, eli suhteen juridinen erityisasema yhteiskunnassa - voi perustua pelkkään subjektiiviseen ilmoitukseen subjektiivisesta käsitteestä nimeltä "rakkaus"- on Seppälän ollakseen looginen kannassaan kannatettava myös ryhmäavioliiton hyväksymistä. Seppälä puhuu kuitenkin epäloogisesti vain parisuhteesta, mikä paljastaa, että homoavioliiton takana ovat pelkät tuulesta temmatut asenteet tai ystäväpiiriin kuuluvien homojen myötä tuleva sympatia homoja kohtaan. Laki ei voi perustua asenteille eikä sympatialle; lain tehtävä ei ole kirjata asenteita normeiksi tai hoitaa tunteita.

2.4.2014 12.08  A. Salminen

Satu Leppälä: "Tällä tekstillä toivon välittäväni toiveen, että sateenkaariperheiden lasten leimaaminen niin sanottujen tutkimustuloksien perusteella jätetään tasa-arvoisen avioliitolakialoitteen argumenttien ulkopuolelle."

Sitä millainen kasvuympäristö homoperhe on lapselle verrattuna heteroperheeseen, ei voida ylipäätään tutkia, koska tuloksiin vaikuttaa niin moni seikka. Tämä pätee puoleen sekä toiseen eli jos blogistin kanadalaiseen tutkimukseen vetoaminen on virheargumentti, on sitä yhtä paljon myös Satu Leppälän kommentti.

Tutkimustuloksia löytyy asiassa kuin asiassa joka lähtöön ja tutkimuksia tulkitaan tarkoituksenhakuisesti. Seta väittää, että The American Psychological Associationin (APA) kanta on se, että homoperhe on yhtä hyvä ympäristö lapselle kuin heteroperhe. Tällaista APA ei tietojeni mukaan ole todennut, vaan APA:n tiivistelmässä aiheesta todetaan vain, ettei ole osoitettu, että homoperhe aiheuttaisi haittaa lapselle. Se ettei perhe aiheuta haittaa lapselle, on tietenkin aivan eri asia, kuin että perhe olisi yhtä hyvä kuin heteroperhe. Setan väite on siis valhe.

Homoperheestä puuttuu kahden eri sukupuolen tuoma dynamiikka sekä lisäksi lapsen ja vanhempien vuorovaikutus on erilaista, koska mies ja nainen ovat erilaisia. Kun katselee homoperheitä, tulee tunne, että ne ovat kuin kuolleessa tilassa.

Paras todistus heteroperheen paremmuudesta lapselle ovat käytännön havainnot lasten tarpeesta isään ja äitiin. Lapsen edun tulee aina mennä aikuisen edun edelle. Jos on pienikin näyttö siitä, että heterogeeninen kasvuympäristö on lapselle parempi kuin homogeeninen, on yhteiskunnan päämäärä oltava, että lapsella on vanhempina mies ja nainen.

Homoavioliiton ajajat asettavat omat asenteensa lapsen edun edelle. Kukaan ei ole leimaamassa homoperheiden lapsia, koska se ei olisi lasten etu, mutta vähiten lasten etu on se, ettei tuoda esille sitä, miten olennainen asia kasvuympäristö on lapsen kehityksessä. Isistä on niin kova pula, että eri tahot hakevat miehiä kaverksi sellaisille lapsille, joilta puuttuu oma isä.

http://www.mieskaverit.fi/

25.1.2024 6.28  Raimo pasonen

Silkkaa homofobiaa.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini