Ääri-ilmiöiden äärellä Ranskassa

Share |

Lauantai 10.1.2015 klo 23:36


Ranskassa tapahtuneet terrori-iskut on tuomittu yksituumaisesti ympäri maailman. Väkivallankäyttö ja sen ilmeiset motiivit ovat jyrkässä ristiriidassa länsimaisten arvojen kanssa eikä niitä voi mitenkään hyväksyä. Kansanjoukot ovatkin kokoontuneet mielenosoituksiin puolustamaan sananvapautta ja vastustamaan väkivaltaa. Iskujen kohteeksi joutui kaksi hyvin erityyppistä kohdetta; satiirinen lehti ja Kosher -ruokakauppa. Toisessa kuoli lehden toimittajia ja poliiseja, toisessa kaupassa olleita asiakkaita, juutalaisia.

Kauppaan kohdistunut panttivanki-isku on jatkumoa Ranskassa jo pidempään esiintyneeseen erittäin huolestuttavaan antisemitistiseen kehitykseen. Viime vuonna Ranskasta muutti ennätysmäärä 7000 juutalaista pois, monet vedoten pelkoon turvallisuudestaan. Samalla aukiolla, jossa nyt on kokoonnuttu mielenosoituksiin sananvapauden puolesta, vain puolisen vuotta aiemmin Israelin vastaisissa mielenosoituksissa huudettiin juutalaisten teurastamista viranomaisten puuttumatta asiaan. http://www.timesofisrael.com/amid-terror-wave-french-jews-feel-danger-isolation/  Samantapaisia juutalaisvastaisia huutoja on kuultu kaduilla aiemminkin. Viime kesän jälkeen synagogia on sytytetty tuleen, juutalaisia vastaan on hyökätty ja juutalaisia instituutioita uhkailtu. Presidentti Hollande on tuominnut panttivanki-iskun antisemitistisenä. On syytä toivoa, että jämäkkyyttä nyt osoittanut Ranskan hallitus toimii jatkossa paitsi kaikkien ranskalaisten turvallisuuden lisäämiseksi, myös antisemitismin kitkemiseksi. Sananvapaus ei suojaa kiihottamista kansanryhmää vastaan.   

Vielä suurempaa julkisuutta ja laajoja mielenosoituksia sai aikaan Charlie Hedbo -lehteen tehty isku. Lehden tyyli on yleisen uutisoinnin mukaan ollut usein pilkkaavaa. Toisten mukaan sananvapauden tulisi olla täysin rajoittamatonta tältä(kin) osin, jotta vaikeitakin aiheita voidaan käsitellä. Satiiri onkin tyylilajina erityinen ja vaatii varsin suurta ilmaisun vapautta. On kuitenkin vaikea nähdä, mitä tarkoitusperiä selkeä pilkkaaminen palvelee oli kohde sitten islam, kristinusko tai joku muu. On helppo yhtyä islamin tuntija Jaakko Hämeen-Anttilan toteamukseen tästä aihepiiristä kysyttäessä: (Keskisuomalainen 9.1.) "En pidä väkivallasta enkä pilkkaamisesta". Selvää on, että olipa sitten kyse minkäsisältöisestä satiirista tahansa, ei se koskaan oikeuta väkivaltaan.

Ääri-islamilaiseen radikalisoitumiseen tulee suhtautua vakavasti myös Euroopassa. Radikalisoitumista tulee pyrkiä ennaltaehkäisemään sekä hyvällä sosiaalipolitiikalla että yhteistyöllä muslimiyhteisöjen kanssa. Valtavirtaa edustavat maltilliset muslimit näkevät itsekin ääriliikehdinnän vaarat. Myös uskonnollista lukutaitoa on hyvä petrata ja lisätä vuorovaikutusta erilaisten kansanryhmien välillä. Eristäytyminen tai eristäminen omiin ryhmiin luo pohjaa tarpeettomille epäluuloille. Toisaalta on pidettävä huolta viranomaisten keinoista havaita ja puuttua turvallisuutta uhkaavaan radikalisoitumiseen. 

Ääriainesten ei tule antaa pelottaa Eurooppaa vaalimasta sananvapautta, demokratiaa, naisten oikeuksia, uskonnonvapautta ja oikeutta elämään turvassa väkivallalta. On oikein edellyttää niiden kunnioittamista kaikilta Euroopassa asuvilta. Mikäli edellä mainituissa asioissa ei onnistuta ja lakaistaan ongelmat maton alle, on vaarana heilurin heilahtaminen äärioikeiston suuntaan ja vastakkainasettelun kärjistyminen. Sekään ei ole toivottu suunta.  Nyt tarvitaan ryhdikästä johtajuutta.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini