Sote ja hallitus ovat kaatuneet. Jälkimmäinen oli yllätys, mutta sinänsä ryhdikäs liike pääministeriltä. Soten kaatuminen on sen sijaan ollut nähtävissä jo pidempään eikä siinä mielessä tullut yllätyksenä.

Uudistus kaatui suuruuteensa, valinnanvapauden kiemuroihin ja perustuslaillisiin ongelmiin. Surullista tietysti on se, että tälläkään kerralla ei maaliin päästy, kun jo noin 15 vuoden ajan on uudistusta leivottu. Ongelmat olivat kuitenkin sitä luokkaa, ettei hallituksen esitys tässä muodossaan olisi ollut hyväksyttävissä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen tarve ei kuitenkaan ole mihikään kadonnut, joten asia on seuraavan eduskunnan edessä.

Miten siis tästä eteenpäin?

Sote-uudistusta tarvitaan, jotta ihmisille voidaan taata samantasoiset sote-palvelut asuinpaikasta riippumatta ja hallita kustannuksia paremmin. Asiakkaan kannalta olennaista on, että lääkäriin pääsee ja että esim. ikäihmiset ja vammaiset saavat tarvitsemansa hoidon ja hoivan. 

Palveluiden sujuvuus edellyttää integraatiota perus- ja erikoissairaanhoidon sekä sosiaalipalvelujen kesken. Valinnanvapautta tulee laajentaa tarkkaan harkiten ja hallitusti erityisesti asiakassetelijärjestelmän ja henkilökohtaisen budjetoinnin kautta riittävän asiakasohjauksen kera. Setelitkään eivät ole joka paikkaan paras ratkaisu, vaan muitakin vaihtoehtoja tarvitaan. Kaikenlaisen "kermankuorinnan" ja monopoliasemien mahdollisuudet on pyrittävä estämään sekä tutkittava, onko esim. konsernilainojen korkojen verovähennyksiin mahdollista puuttua. Yksityistä puolta tarvitaan apuna, mutta julkisen puolen on oltava selkeästi se, jolla on langat käsissään ja myös merkittävä osa palvelutuotannosta.  

Olennaista on, että uudistus rajattaisiin koskemaan nyt vähintäänkin aluksi vain sotea eikä haukattaisi myös maakunnan muita toimintoja mukaan. Suotavaa olisi, että uudistusta voitaisiin edistää parlamentaarisesti, jos vain sellainen yhteisymmärrys pian löydetään. Toimeen on tartuttava heti, jottei taas olla neljän vuoden päästä samassa tilanteessa. Paljon tehdystä pohjatyöstä on hyödynnettävissä, joten aivan alusta ei onneksi tarvitse aloittaa.

Monissa maakunnissa on jo muodostettukin maakunnallisia sote-kuntayhtymiä. Keski-Suomessakin tämä vaihtoehto saattaisi olla järkevä, vaikka lakeja ei nyt saatukaan. Sinänsä ei ole selvää, että uudistus jatkossa toteutettaisiin näin monen maakunnan pohjalta, vaan sekin on yksi linjattavista asioista. Ratkaisu tulee tehdä toimivuus edellä.