Hyvinvointialueen TOP 10 haasteet

Lauantai 22.1.2022 klo 0:52

Tulevilla hyvinvointialueilla on nähdäkseni useita isoja kysymyksiä edessään. Tässä oma TOP 10 listaukseni:

1) Hyvintointialueen rakentaminen Sunnuntaina valittavat aluevaltuustot alkavat rakentamaan 1.3.22 lähtien uusia hyvinvointialueita, jotka alkavat huolehtia sosiaali- ja terveyspalveluista 1.1.23 lähtien. Siihen mennessä on saatava Keski-Suomessakin liki 10.000 ihmiselle uusi työnantaja, huolehdittava hankintojen ja sopimusten siirroista, kiinteistöjen käytöstä sopimisesta, päätettävä tietojärjestelmistä sekä luotava alueelle hallinto. Kovin pahasti ei olisi toivottavaa mennä vikaan missään näistä, jottei lähdetä ihan vinoon rakentamaan uutta. Sen sijaan olisi syytä olla avoimuutta ottaa käyttöön parhaat ratkaisut eri kunnista ja saada monipuolisesti sekä eri kuntien että poliittisten ryhmien ääni kuuluviin hallintoa kuitenkaan paisuttamatta.

2) Taloudenpito 
Hyvinvointialueen on osattava käyttää viisaasti sille valtiolta ohjatut varat. Tarpeita on paljon ja palkatkin pahasti jälkeenjääneitä, joten haasteita tulee tässä olemaan. Parhaiden käytäntöjen käyttöönotolla, jonojen purkamisella ja kitkattomilla hoitoketjuilla, digitalisaation hyödyntämisellä (soveltuvissa kohdin) sekä onnistuneella ennaltaehkäisyyn panostamisella voidaan myös taloudenpitoa helpottaa.

3) Henkilöstön veto- ja pitovoimasta huolehtiminen 
Erityisesti terveydenhuollon, mutta myös jossain määrin sosiaalihuollon ja pelastustoimen henkilöstön riittävyys on aito huolenaihe, jonka eteen on tehtävä alusta lähtien paljon töitä. On toivottavaa, että etenkin hoitajien palkkauskysymyksessä päästäisiin valtakunnallisesti eteenpäin yhtenä työn arvostusta osoittavana toimenpiteenä. Lisäksi työhyvinvointia on parannettava niin, että työn ehtisi tehdä kohtuullisessa ajassa, työntekijöitä kuultaisiin aidosti ja johtaminen toimisi muutenkin. Mikäli näissä onnistutaan, olisi toivottavaa saada houkuteltua takaisin myös osa sote-alalle kouluttautuineista, mutta muihin hommiin lähteneistä työntekijöistä. Tarvitaan myös monipuolisia koulutusratkaisuja ja ulkomaista työvoimaa kotimaisen lisäksi. Pelastustoimen osalta henkliöstöhaasteet liittyvät toisaalta varallaolotulkintojen tiukentumiseen (tarvitaan lisää henkilöstöä) että toisaalta siihen, löytyykö riittävästi ihmisiä VPK toimintaan. 

4) Ikääntymisen haasteeseen vastaaminen
Väestö ikääntyy tulevina vuosina merkittävästi. Moni pysyy hyväkuntoisena ja aktiivisena toimijana pitkään, mutta myös hoidon ja hoivan tarpeet tulevat lisääntymään. Näihin vastaaminen edellyttää mm. monipuolisia asumisvaihtoehtoja. Tavanomaisen kotona asumisen ja palveluasumisen väliin tarvitaan kevyemmin tuettuja senioriasuntoja, joissa tukea olisi saatavilla tarvittaessa. Näiden suhteen on tehtävä yhteistyötä kuntien kanssa. Myös muun palvelurakenteen tulisi pyrkiä ketterästä vastaamaan tarpeisiin ja tukea ihmisten hyvinvointia. 

5) Jonojen purkaminen ja integraatio 
Jonoissa odottelu ei paranna ketään ja pahimmillaan sekä huonontaa vointia että lisää kustannuksia. Jonoja on pyrittävä purkamaan yhteistyössä yksityisen sektorinkin kanssa esim. palveluseteleiden avulla. Yksi keskeinen koko uudistuksen tavoite on toisaalta sosiaali- ja terveyspalveluiden ja toisaalta perus- ja erikoissairaanhoidon sujuvampi toiminta yhdessä (integraatio) ilman tarpeettomia raja-aitoja. Suotavaa olisi, että asiakkaan tarpeisiin voitaisiin vastata kokonaisvaltaisemmin ja tarvittaessa moniammatillisesti ilman juoksuttamista kovin monelta luukulta toiselle. 

6) Lähipalveluiden turvaaminen
Etenkin pienemmissä kunnissa on huolta herättänyt se, saavatko ne ja kuinka paljon edustusta aluevaltuustoon. Toivottavasti edustajia saadaan laajasti eri Keski-Suomen kunnista. Kristillisdemokraattien näkemys on joka tapauksessa päättäjien kotikunnista riippumatta se, että haluamme pitää koko Keski-Suomen mukana. Se tarkoittaa sitä, että palveluita on oltava saatavilla asukkaiden lähellä myös pienemmissä kunnissa. Mummoja ja pappoja ei tule siirtää palveluasumiseen alueen laidalta toiselle, vaan paikka olisi mieluiten löydyttävä omasta kunnasta tai niin läheltä kuin suinkin mahdollista.

7) Mielenterveyspalveluiden saatavuus
Palveluaukkoja löytyy varmasti myös muilta sektoreilta, mutta erityistä huomiota toivon kiinnitettävän siihen, että etenkin nuoret saisivat matalalla kynnyksellä riittävän kestoisia ja tarpeeseen vastaavia mielenterveyspalveluita. Osittain sama haaste koskee myös päihdepalveluita. Oleellista on myös se, että mikäli nämä kummatkin ovat asiakkaalla ajankohtaisia, hoidettaisiin häntä kokonaisvaltaisesti eikä ongelmia lokeroiden. 

8) Ennaltaehkäisyssä konkretiaan
Paljon on puhuttu ennaltaehkäisyn merkityksestä vuosin varrella. Jotta siinä päästään eteenpäin, on myös pureuduttava ongelmien syihin. Mistä esimerkiksi johtuvat kasvaneet mielenterveysongelmat? Erityisesti lasten kohdalla tulisi jo varhaisessa vaiheessa olla tarjoamassa sekä hyviä eväitä elämään että tunnistaa tilanteita, joissa tukea lapselle ja perheille tarvitaan sekä mahdollistaa se. 

9) Yhteistyö yritysten ja järjestöjen kanssa
Julkisen palvelutuotannon lisäksi tarvitaan hyvää yhteistyötä niin järjestöjen kuin yritysten kanssa. Ulkoistamisia ja palveluseteleitä sekä muitakin malleja tulee hyödyntää jatkossakin silloin kun se suinkin järkevää on. 

10) Rajapinnat kuntien suuntaan
Vaikka hyvinvointialueiden myötä rajoja poistuu, tulee toisaalta myös uusia rajapintoja erityisesti kuntien suuntaan. Näitä löytyy niin lasten ja nuorten palveluista kuin toisaalta ennaltaehkäisevästä toiminnasta ja vaikkapa ikääntyneiden asumisen suunnittelusta. Näihin tulee pyrkiä luomaan mahdollisimman hyvät ja sujuvat yhteistyömallit kuntien kanssa. 

Hoidettavia asioita tulee siis riittämään, mutta ratkaisujakin on löydettävissä. Oman osuuteni näiden ratkaisemiseen olen valmis tekemään, mikäli siihen mahdollisuus tarjoutuu. 

Kommentoi kirjoitusta.