Rakentavaa oppositiopolitiikkaa toivoen

Keskiviikko 9.12.2015 klo 21:35

Eduskunnan keskustelut vaikuttavat nykyään entistäkin repivämmiltä. Opposition tehtävänä parlamentarismissa on varmasti haastaa hallitusta, mutta parhaiten se onnistuu, jos toimitaan rakentavasti eikä repien. Varsin usein tuntuu siltä, että osan oppositiosta tavoitteena on ensisijaisesti mitä ankarammin ja keksiliäimmin sanakääntein moittia hallitusta tai sen yksittäistä ministeriä. Runsaasti aikaa annetaan moitteille siitä, miksi teette niin taikka näin, mutta vähemmän sille, että esitettäisiin parempi ratkaisumalli. Epäilläänpä välillä asianomaisten ministerien tarkoitusperiäkin. En kuitenkaan oikein jaksa uskoa, että kukaan eduskuntaan päässyt on sinne mennyt aikomuksenaan tuhota Suomen talous, työllisyys tai joku muu sektori, kuten jopa on annettu ymmärtää. Siitä voidaan toki olla eri mieltä, millä keinoilla asia pitäisi hoitaa ja kuinka hyvin siinä on onnistuttu. 

Hallitus kaipaa sparrausta, mutta koko parlamentarismi kärsii jos käytetään valtavasti energiaa toisten alinomaiseen ja suhteettomaksikin paisuvaan moittimiseen. Eduskunnan arvovallalle olisi myös eduksi se, että pyrittäisiin kaikin puolin asialliseen ja rakentavaan toimintaan. 

Kristillisdemokraatit eivät ole lähteneet alinomaisen moittimisen tielle, vaan panostaneet rakentavien vaihtoehtojen esittämiseen. Kysymyksiä - tiukkojakin - esitetään kun sille on aihetta, mutta hallituksen esityksiä voidaan myös kannattaa, jos parempaa vaihtoehtoa ei ole esittää. Olisi toivottavaa, että hyvät esitykset saisivat tukea riippumatta siitä kuka tai minkä puolueen edustaja ne esittää. Kunnanvaltuustoissa tämä toimiikin onneksi usein paremmin, koska samanlaista hallitus-oppositio asetelmaa ei ole.  

Kommentoi kirjoitusta.

Suvaitsevaisuudesta anarkiaan

Lauantai 15.8.2015 klo 0:14

Aito avioliitto -yhdistys on kerännyt nimiä kansalaisaloitteeseen miehen ja naisen välisestä avioliitosta tällä viikolla mm. Helsingin Simonpuistikossa. Tänään teltta ja banderollit joutuivat vandalismin kohteeksi kun tuntematon henkilö oli tullut paikalle ja heittänyt niiden päälle mustaa nestettä ja lähtenyt juoksemaan pois paikalta. Myös sellaista on esiintynyt, että ohikulkijat huutelevat varsin törkeästi ja näyttelevät keskisormea.

Tasa-arvoisen avioliiton kannattajien suuri sanoma on ollut suvaitsevaisuuden korostaminen. Jos näin todella on myös käytännössä, kuuluu siihen myös eriävien näkemysten kuten perinteisen avioliittonäkemyksen suvaitseminen. Enemmänkin anarkismia kuin suvaitsevaisuutta osoittanut vandalisoija voi toki olla aivan yksittäinen toimija, mutta huutelu ja käsimerkkien näyttö kertoo jo isomman joukon suvaitsemattomasta asenteesta. On pakko kysyä, tästäkö siinä sitten lopulta oli kyse? 

Solvaaminen, häiriköinti ja jopa agressiivisuus ovat sananvapauden ja kansalaisten poliittisten oikeuksien halveksimista. Ennen muuta se paljastaa näin toimivien todellisen asenteen: eri mieltä ei saa olla. Tämä on itse asiassa juuri yksi niistä seikoista, minkä vuoksi tasa-arvoista avioliittolakia on kritisoitu. Jos näin on jo nyt, miten reagoidaan sitten jos laki tasa-arvoisesta avioliitosta tulee voimaan 2017 ja joku vielä uskaltaa todeta, että pitäisi hyvänä, että lapsella olisi lähtökohtaisesti mahdollisuus isään ja äitiin? Sananvapaus uhkaa kaventua merkittävästi. Sananvapauttakin merkittävämpää on se, että luovutaan ajatuksesta lapsen lähtökohtaisesta oikeudesta isään ja äitiin eli isyyden ja äitiyden näkemisestä itseisarvona. Itseisarvon merkitystä ei poista se, että lukuisista syistä johtuen aina ei isää ja äitiä lapsen elämässä ole ja elämä kuitenkin jatkuu, ehkä korvaavien ihmissuhteiden tai toisen vanhemman kanssa.

Jos kannatat avioliiton säilyttämistä miehen ja naisen välisenä ja lapsen oikeutta adoptiotilanteessakin isään ja äitiin, nyt on aika vaikuttaa. Kansalaisaloitteeseen voi tutustua esim. aitoavioliitto.fi sivujen kautta. On myös aika näyttää, ettei uhkailu tai häiriköinti saa pelottaa ihmisiä ilmaisemasta näkemyksiään laillisin keinoin. Tämä koskee niin näkemyksiä puolesta kuin vastaankin.

3 kommenttia .

Anna mennä metsään!

Torstai 2.7.2015 klo 0:02

Kesä on oivallista aikaa jättää arkiset kiireet sivuun ja nauttia luonnosta. Luonnon virkistävää vaikutusta on hehkutettu nyt jo oikein tieteellisesti: parikymmentä minuuttia metsässä ja verenpaine laskee, stressi helpottaa jne. Meitä suomalaisia on siunattu mahtavalla määrällä puhdasta luontoa ympärillämme. Lähestulkoon jokaisella on jonkinlainen puisto, metsä tai vesistö lähes kävelyetäisyydellä. Se on todellista luksusta maailman mittakaavassa!

Itse olen tykästynyt erityisesti metsiin ja järviin. Lähimetsät ovat nekin oivallisia, mutta kansallispuistot ja retkeilyalueet antavat mahtavan mahdollisuuden "mennä kunnolla metsään" valmiiden reittien ja taukopaikkojen kera. Luonnossa on hyvä tuulettaa ajatuksia ja nauttia siitä rauhasta, mitä maailman myllerrykset, liikenteen melu tai työasiat eivät häiritse. Luojan temppeli on mahtava paikka! Keski-Suomessa on nyt jo viisi kansallispuistoa: Isojärvi etelässä, Leivonmäki Joutsassa, Pyhä-Häkki Saarijärvi-Kannonkoski alueella, Salamajärvi Kivijärvi/Perho alueella ja uusimpana Etelä-Konnevesi. Kussakin on omat ominaispiirteensä, mutta sama lepo ja rauha, etenkin jos osaa varautua tulemaan itikoiden kanssa toimeen.

Virkistäviä hetkiä luonnon helmassa!

Kommentoi kirjoitusta.

Politiikkaa lyhyesti

Perjantai 17.4.2015 klo 19:38

Alta selviää, mitä mieltä olen lyhyesti: taloudesta, työllisyydestä, sotesta, vanhustenhoidosta, lapsia koskevista asioista, turvallisuudesta, kestävästä kehityksestä, koulutuksesta, maahanmuutosta, Israelista ja avioliitosta.

TALOUS
Velkaantuminen on saatava kuriin. Se ei voi tapahtua äkkijarrutuksella, mutta uuden eduskunnan on tartuttava kestävyysvajeeseen ja velkaantumiseen heti ja tehtävä sitä koskevat päätökset rohkeasti. Se tarkoittaa sekä rakenteellisia uudistuksia kuten hallinnon tiivistämistä että todennäköisesti myös säästöjä. Talouden tasapainottamisessa on samalla pidettävä huolta heikompiosaisista.

TYÖLLISYYS
Suomeen saadaan lisää työpaikkoja helpottamalla tärkeimmän työllistävän sektorin eli pk-yritysten työllistämistä purkamalla turhaa byrokratiaa ja sääntelyä sekä helpottamalla työllistämistä myös taloudellisesti. Tästä esimerkkinä yrittäjävähennyksen käyttöönotto ja sivukulujen määräaikainen alennus mikroyrityksille. Lisäksi on panostettava tutkimukseen ja kehitykseen, jotta saamme tuotteita, joille on myös vientimarkkinoita.

SOSIAALI- JA TERVEYSASIAT
Sote uudistus on vietävä seuraavalla eduskuntakaudella maaliin. Ratkaisun tulee olla paitsi perustuslain mukainen myös taloudellisesti kestävä. Toimivin malli tullee olemaan jonkinlainen maakunnallinen ratkaisu. Ihmisten tulee päästä lääkäriin kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisella etäisyydellä. Sosiaalipalveluissa on siirrettävä painopistettä edelleen enemmän ennaltaehkäisyyn.

VANHUSTENHOITO
Edessämme tulee olemaan isot haasteet väestön ikääntyessä ja palvelutarpeen kasvaessa. Samanaikaisesti on pidettävä huolta siitä, ettei kukaan jää heitteille vaan saa tarvitsemansa perushoivan kuntonsa mukaisesti. Kotipalvelua tulee kehittää asiakaslähtöisesti ja järkevästi. Makuuttavasta laitoshoidosta tulee pyrkiä eroon, mutta muistaa samalla se, etteivät kaikki pärjää kotona. Tarvitaan sellaista palveluasumista, jossa vanhukset voivat osallistua voimavarojensa mukaan arkeen ja saada virkistystä.

LAPSET
Lapsille tulee tarjota hyviä eväitä elämään ja tukea perheitä kasvatustehtävässä. Ennaltaehkäisevät palvelut, kuten lapsiperheiden kotipalvelu, ovat tärkeitä. Lapsivaikutusten arviointi tulee ottaa päätöksenteossa käyttöön ja päätökset tehdä lapsen, ei aikuisen etu ensisijaisena.

TURVALLISUUS
Turvallisuus on yhteiskunnan perusta. Poliisin ja oikeuslaitoksen resursseista on pidettävä huolta ja kevennettävä prosesseja yksinkertaisissa rikosasioissa. Rikoksesta tuomittujen ulkomaalaisten karkottamista on pyrittävä tehostamaan.

Uskottava oma puolustus on paras puolustusratkaisu. Puolustusvoimien materiaalit ovat vanhenemassa alkaen maavoimista ja niiden uusimiseen on välttämätöntä panostaa. Natoon liittyminen ei ole tällä hetkellä hyvä ratkaisu, koska se olisi omiaan lisäämään jännitystä ja vastakkainasettelua. Suomen tulee kuitenkin tehdä yhteistyötä niin Naton kuin  pohjoismaiden kanssa ja tehdä omat itsenäiset ratkaisunsa. Samalla on pidettävä hyvä keskusteluyhteys Venäjään ja tunnettava naapuri.

KESTÄVÄ KEHITYS
Kannatan bionenergian lisäämistä ja resurssien viisasta käyttöä kaikin tavoin. Ympäristöstä tulee pitää huolta, mutta ratkaisujen tulee olla myös realistisia ja kokonaisuuden huomioon ottavia. Esim. sellaiset ratkaisut, jotka heikentävät kohtuuttomasti suomalaista kilpailukykyä ja ajavat tuotantoa ulkomaille paljon heikompien ympäristönormien piiriin, eivät ole sen paremmin elinkeinoelämän kuin ympäristönkään kannalta järkeviä.

KOULUTUS
Koulutus on tärkeimpiä voimavarojamme ja laadukkaasta koulutuksesta tulee pitää huolta. Koulutuksen sisällössä ja koulutusmäärissä tulee ottaa huomioon työelämän tarpeet riittävän ketterästi, mutta kuitenkin pitkäjänteisesti. Koulujen ryhmäkoot on pidettävä kohtuullisen kokoisina. Lukiokoulutusta tulee olla alueellisesti kattavasti saatavilla, mutta on mahdollista, että yhdistymisiäkin tapahtuu. Hallintoa voidaan myös yhdistää.

MAAHANMUUTTO
Maahanmuuttopolitiikan ei tule olla sinisilmäistä eikä rasistista. Meidän tulee osaltamme auttaa maailman hätääkärsiviä ihmisiä sekä kehitysavun että pakolaisten ottamisen kautta. Pakolaisten valinnassa tulee ottaa huomioon sekä hädänalainen asema että toisaalta mahdollisuudet kotoutua. Turvapaikka-asioissa meitä sitovat kansainväliset sopimukset. Hakijoiden taustoihin tulee perehtyä huolella. Terrorismi -kytköksiin ja radikalisoitumiseen tulee suhtautua tiukasti ja evätä oleskelupa sellaisilta henkilöiltä. Maahanmuuttajien kotoutumiseen panostaminen on ehdottoman tärkeää ja sen tulee sisältää sekä suomen kielen että suomalaisen yhteiskunnan peruspelisääntöjen opetusta. Työ on paras kotouttaja ja meidän kantasuomalaisten tulee luoda kontakteja maahanmuuttajiin ja auttaa heitä kotoutumaan. Eristäytymistä ja alueellista segregaatiota tulee estää.

ISRAEL
Israelin oikeus turvallisuuteen ja turvallisiin rajoihin tulee tunnustaa ja antisemitismi kaikissa muodoissaan tuomita. Suomen ei tule tukea yksipuolista Palestiinan valtion tunnustamista, koska se ei edistä rauhanprosessia eikä sellaista valtiota voi tunnustaa, jonka hallinto ei kiistatta tunnusta naapurin oikeutta olemassaoloon. Rauhanprosessin tulee edetä osapuolten yhteisten neuvottelujen kautta. Israelin tulee kohdella palestiinalaisia oikeudenmukaisesti ja kummankin osapuolen kunnioittaa ihmisoikeuksia. Suomen tulee varmistua siitä, ettei palestiinalaislasten koulutukseen annettavalla tuella ruokita antisemitistisiä asenteita, vaan päinvastoin.  

AVIOLIITTO
Lainsäädännöllä ei olisi tullut heikentää lapsen oikeutta isään ja äitiin. Samaa sukupuolta olevien oikeudet on jo muutoin turvattu lailla rekisteröidystä parisuhteesta. Sallimalla ulkoinen adoptio lapsilta viedään mahdollisuus korvaavaan kokemukseen isästä ja äidistä ja todetaan lainsäädännön tasolla, ettei isyydellä ja äitiydellä ole itseisarvoa lapselle. Tämä on huolestuttava linjanveto, joka tulisi peruuttaa. Se on vielä mahdollista tulevan eduskunnan toimesta, koska sukupuolineutraali avioliittolaki on tarkoitettu tulemaan voimaan vasta 2017 ja edellyttää myös uuden eduskunnan lainsäädäntötoimia. Kannatan kansalaisaloitetta avioliittolain muuttamisesta takaisin.

3 kommenttia .

Rohkeutta vaikeisiin päätöksiin

Tiistai 31.3.2015 klo 21:01

Vaalien alla puolueilla ja meillä ehdokkailla on suuri kiusaus lähteä lupaamaan yhtä jos toistakin, jossa on hintalappu perässä. Monia tärkeitä kohteita on kyllä tunnistettavissa, mutta tässä piilee suuri katteettomien lupausten vaara.

Suomen talous on vakavassa tilanteessa. Valtio velkaantuu noin 10 000 eurolla joka minuutti ja velan määrä on nyt jo yli 96 miljardia. Tämä meno ei voi jatkua.

Eduskuntakausi päättyi sekavissa merkeissä. Monet isot ja tärkeät uudistukset tulivat liian keskeneräisinä päätettäviksi ja kaatuivat yksi toisensa perään. Puutetta oli niin johtajuudesta, juridisesta osaamisesta kuin yhteisestä näkemyksestä.

Ainoat ministeriöt, joissa lopulta saatiin isompia rakenteellisia uudistuksia aikaan olivat puolustus- ja sisäministeriö. Pienten puolueiden ministereillä oli siis eniten rohkeutta viedä vaikeitakin asioita maaliin asti.

Seuraavan eduskunnan edessä on entistä suuremmat haasteet. Tärkeää on, että heti kauden alussa tehtäisiin periaatteelliset linjaukset isoista asioista kuten sopeuttamisen määrästä ja keinoista, erityisesti sotesta ja muista rakenteellisista uudistuksista sekä ryhdyttäisiin konkreettisiin toimiin työllisyyden parantamiseksi yrittäjyyden esteitä purkamalla ja kilpailukykyä edistämällä.

Kun taloutta tasapainotetaan, pidän tärkeänä kahta periaatetta: kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asemaa ei tulisi vaikeuttaa, vaan mieluummin päinvastoin ja kaikkien päätösten vaikutukset tulisi arvioida ennakolta.

Säästöjä on luvassa ja palveluistakin voidaan joutua tinkimään. Säästöjä ei kuitenkaan pidä tehdä siten, että hintalappu siirtyy toiseen paikkaan. Talouden tasapainottaminen on myös pienituloisen kansanosan etu; jos talouspohja pettää, romahtavat julkiset palvelut.

Keinoja etsittäessä on kaikesta uskallettava puhua: Miten konkreettisesti saisimme huimia päihteiden aiheuttamia kustannuksia vähennettyä? Riittääkö osa-aikainen päivähoito-oikeus, jos toinen vanhempi on kotona? Vuotaako verojärjestelmämme? Voidaanko valtiosihteereistä luopua tai puoluetukea pienentää? jne.

Iso kysymys on myös se, miten saisimme painopistettä yhä enemmän ennaltaehkäisyyn erilaisten pahoinvointikulujen vähentämiseksi. Nyt tarvitaan vastuunkantajia ja uskallusta sekä puolustaa heikkoja että tehdä vaikeitakin päätöksiä. Palapeli ei ole helppo, mutta yhteistyöllä voimme rakentaa tätä maata.

 

1 kommentti .

Vastuu tekee pienestä suuren

Lauantai 28.3.2015 klo 23:19

Viime hallituskausi osoitti, ettei vastuunkanto ole koosta kiinni. Hallitus sai aikaan sopeutustoimia noin 7 miljardin edestä, mutta rakenteelliset uudistukset jäivät pitkälti kahden ministeriön: puolustus- ja sisäministeriön harteille. Kumpaakin johtavat ns. pienten puolueiden RKP:n ja KD:n puheenjohtajat. Muut rakenteelliset uudistukset, joita kyllä tarvitsemme erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden kohdalla, jäivät vielä pahasti vaiheeseen.

Sisäministeriössä uudistettiin mm. poliisin hallintorakennetta ja nopeutettiin maahanmuuttoasioiden käsittelyä. Näin saatiin aikaan merkittäviä miljoonissa liikkuvia säästöjä ja voimavaroja siirrettyä hallinnosta perustyöhön. Myös hätäkeskuslaitoksen rakenneuudistus vietiin loppuun. Päätökset eivät olleet helppoja eikä arvostelijoita puuttunut varsinkaan opposition leirissä. Ratkaisut kuitenkin kevensivät ja tehostivat toimintaa.

Kristillisdemokraattiseen arvopohjaan kuuluu vastuunkanto eikä sitä ole vältelty kuluneellakaan kaudella. Vastuuta on kannettu enemmänkin kuin kokomme verran. Myös tulevalla eduskuntakaudella kysytään vastuunkantajia. Kysytään rohkeutta rakentaa tulevaisuutta taloutta tasapainottaen, mutta heikoimmista huolehtien. Moittiminen on helppoa, päätösten tekeminen usein vaikeaa. Kristillisdemokraateilla on näyttöjä vastuunkannosta; sinä päätät, annetaanko sille merkitystä. 

Kommentoi kirjoitusta.

Sote -uudistus tehtävä huolella eikä hätiköiden

Sunnuntai 1.3.2015 klo 23:25

Sote -uudistus ajoi tunnetusti pahasti kuoppaan ja nyt on menossa korjauskierros. Juristina en tosin ollut juurikaan yllättynyt siitä, että perustuslailliset ongelmat koituivat järjestämislakiesityksen ensimmäisen version kohtaloksi. Sen sijaan enemmän hämmästyttää se, että näistä varsin ilmeisistä ongelmista huolimatta hanketta ajettiin eteenpäin.

Uudistus on kyllä sinänsä tarpeen ja varsinkin terveydenhoidon osalta. Se kangertelee aivan liian pahasti ja palveluihin pääseminen vaihtelee liikaa. Kun ihminen sairastaa, on kerrassaan kestämätöntä ettei lääkäriin useinkaan pääse kohtuullisessa ajassa ja valitettavasti sitäkin kuulee, että hoidon tasossa on toivomisen varaa. Turhan pallottelun lopettamiseksi tarvitsemme myös perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatiota.

Nyt kun sotelaki on kierroksella nro 2, olisi tärkeintä varmistaa, ettei tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Aika alkaa kulua nykyiseltä eduskunnalta kovin vähiin. Kun työn alla on merkittävä uudistus, ei kannattaisi parissa viikossa koittaa parsia sitä kasaan. Maakuntamalli on varmasti kokona hyvä, mutta pitäisikö siihen kytkeä myös suora rahoitus? Parempi olisi, että  mietittäisiin myös rahoituskuviot kerralla kuntoon ja jos mahdollista yksikanavaisiksi. On kestämätön tie, mikäli kuntien maksut uhkaavat kohota edelleen siinä määrin, että tiedossa olisi jopa useamman prosentin veronkorotuspaineita. Olisi myös paikallaan miettiä, tulisiko samaisen maakuntahallinnon alle kerätä muutkin maakunnanlaajuiset toiminnot kuten maakuntavaltuustossa on keskusteltu.

Mieluummin siis kerralla ja huolella kuntoon kuin hätiköiden puolivalmista.

Kommentoi kirjoitusta.

Rohkeus luoda kasvua

Tiistai 17.2.2015 klo 19:22

teema-banneri_luoda_kasvua.jpgOlen valinnut yhdeksi vaaliteemakseni työllisyyden parantamisen ja toisaalta Suomen talouden tasapainottamisen. Joku sanoo, että näitähän on helppo hokea ja yksi jos toinen hokeekin. Se on varmasti totta. Yhtä totta on kuitenkin sekin, että talouden ja työllisyyden kysymyksiä ei tuleva eduskunta kerta kaikkiaan voi ohittaa.

Kysehän on sinänsä varsin yksinkertaisesta periaatteesta: kuluttaa ei voi loputtomasti enemmän kuin tienaa. Ei myöskään valtio. Yksinkertaisia periaatteita ei vaan ole aina niin helppoa laittaa käytäntöön. Suomen valtion velka huitelee 100 miljardin tienoilla ja menot ovat vuosittain suuremmat kuin tulot. Menoja on leikattava ja/tai tuloja saatava lisää. Keskeinen keino sekä vähentää menoja että kasvattaa tuloja, on saada lisää työpaikkoja. Asia koskee kiperästi myös Keski-Suomea, jossa oli vuoden lopussa 23.000 työtöntä.

En ole yrittäjä enkä ole koskaan ollutkaan, vaan leipä tulee julkiselta sektorilta.  Kumpaakin tarvitaan, mutta tiedän, ettei julkinen sektori missään tapauksessa ole se, joka tulisi työllisyyspulmiamme ratkaisemaan. Pikemmikin se tulee kapenemaan juurikin talouden tiukkuuden vuoksi.

Katseet kääntyvät siis yksityisen sektorin puoleen. Kristillisdemokraateilla on vaaleissa yhtenä keskeisenä tavoitteena yrittäjyyden tukeminen. Yrittämistä ja työllistämistä helpottamalla voimme saada uusia työpaikkoja, jolloin myös satsaukset niihin kannattavat. Tässä muutamia poimintoja ohjelmastamme:

1) Yrittäjän sosiaaliturvaa parannetaan

esim. Työttömyysturvan hakuun liittyvää byrokratiaa helpotetaan siten, että myyntivoittolaskelma vaaditaan vain tietyissä tilanteissa ja että yritystoiminnan keskeyttämiseen riittää yksi ilmoitus, josta annetaan virallinen lausunto.

2) Lisähenkilön palkkaamisen kynnystä alennetaan

• Yksinyrittäjän aseman parantamiseksi lisähenkilön palkkaamista helpotetaan ottamalla käyttöön yksinyrittäjän määräaikainen maksualennus työnantajamaksuissa esimerkiksi 1-2 vuodeksi.

• Koeaikaa voitaisiin pidentää varsinkin kaikkein pienimpien yritysten osalta.

3. Yrittäjyyskasvatukseen panostetaan

• Yrittäjyyskasvatuksessa ja -opetuksessa tapahtuneen myönteisen kehityksen jatkuminen varmistetaan vahvistamalla opetussisältöjä kaikilla koulutusasteilla oppilaiden ikätason mukaisesti, lisäämällä opintoohjausta sekä tehostamalla oppilaitosten ja yritysten välistä yhteistyötä.

4. Hankintoihin kiinnitetään huomiota

• Valtio ja kunnat huolehtivat siitä, että julkisten hankintojen kilpailutuksiin on saatavilla neuvontaa ja että kilpailutuksissa huomioidaan paikallisten pk-yritysten mahdollisuus pärjätä.

5. Innovaatioita tuetaan ja luodaan menestystarinoita

• Tutkimustoimintaa on suunnattava entistä enemmän hyödyttämään pk- ja mikroyrittäjiä sekä kotimaisia kasvuyrityksiä.

• Pk-yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan ja kansainvälistymisen rahoittamiseen selkeytetään olemassa olevia instrumentteja ja tarvittaessa luodaan uusia.

6. Parannetaan yrittäjien verotuksellista asema

• Yrityksen omistajana olevalle luonnolliselle henkilölle annetaan oikeus henkilökohtaisessa tuloverotuksessa vähentää ne yrityksen tappiot, jotka ovat syntyneet kyseisen henkilön perustaman ja käynnistämän yrityksen ensimmäisten vuosien aikana ja jotka jäävät vähentämättä yrityksen tuloverotuksessa toiminnan lopettamisen vuoksi.

7. Puretaan ylisäätely

• Turhaa sääntelyä on saatava vähemmäksi. Viranomaisten yhteistyötä tulee parantaa siten, että asiakaspalvelu saadaan yhdelle luukulle ja ohjeiden tulkinta on yhtenäistä koko maassa. Lupaviranomaisten työtä tulee kehittää, jotta lupapäätökset valmistuvat riittävän lyhyiden enimmäiskäsittelyaikojen puitteissa. Lupaprosessien käsittelyaikojen lyhentäminen vaatii lisää resursseja ja ohjausta.

• Ympäristölupa- ja arviointimenettelyjä nopeutetaan käsittelyvaiheita yhteen sovittamalla ja takaamalla oikeinkohdennetut resurssit käsittelyyn.

Kyllä - yrittäjyyttä voidaan siis edistää monin keinoin. Nämä ja lukuisia muita tavoitteita löytyy KD:n yrittäjyysohjelmasta. Katso ihmeessä lähemmin: http://www.kd.fi/files/2015/02/yrittajaohjelma_kdryhma2015.pdf

Kommentoi kirjoitusta.

Sananvapauden rajankäyntiä

Tiistai 20.1.2015 klo 21:49

SANANVAPAUDEN RAJANKÄYNTIÄ

Sananvapaus on arvokas ja tärkeä perusoikeus, josta ei valitettavasti saada joka puolella maailmaa nauttia. Se on myös olennainen osa demokraattista yhteiskuntaa ja perusta vapaalle tiedonvälitykselle. Toimiakseen sananvapaus edellyttää vapautta kritisoida ja arvioida asioita tiukastikin.

Silti sananvapauskaan ei ole rajoittamaton. Muut perusoikeudet kuten kunnian suoja ovat antaneet aiheen asettaa rajoja sananvapauden käyttämiselle. Rajankäyntiä sananvapauden ja sitä rajoittavien rikosten täyttymisen välillä käydään päivittäin oikeuslaitoksessa. Aina rajanveto ei ole helppoa. Myös sillä voi olla merkitystä, missä tarkoituksessa tai tyylilajissa ilmaisu on tehty. Taiteen vapaus on suurempi kuin asiatekstin.

Toisaalta ei kaikki lain sallima ilmaisukaan ole fiksua tai sivistynyttä, tapahtui se sitten sanoin tai muilla tavoin. Olen samaa mieltä kuin kirjoittaja Aino Suhola kolumnissaan sanomalehti Keskisuomalaisessa 17.1.: pilkka ja arvostelu eivät ole synonyymejä. Pilkkaa ei voi tehdä toista kunnioittaen, mutta kritisoida voi. Viime viikot ovat osoittaneet, että sananvapauden käyttämistä on paitsi syytä puolustaa, myös syytä harkita. Harjoittelun varaa on varmasti meistä jokaisella. Varsinkin nettimaailma on pullollaan nimittelyä ja mollaamista, josta asiallinen arvostelu on kaukana eikä harkinnasta ole tietoakaan.

Itseäni on inspiroinut kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King jr, jonka merkittävimpiä aseita taistelussa sortoa vastaan olivat loistavat puheet. Niissä ei väsytty kritisoimaan epäkohtia, muttei myöskään sorruttu pilkkaan. Eräässä puheessaan hän toteaa: ”Sortajamme ovat käyttäneet väkivaltaa, sortajamme ovat käyttäneet vihaa. Sortajamme ovat käyttäneet kiväärejä ja aseita. En aio alentua heidän tasolleen. Haluan nousta korkeammalle tasolle.” Kingin menetelmä tuotti lopulta tuloksia, kun taas pilkka johtaa usein kasvavaan vihaan ja vastakkainasetteluun. Kukin päätelköön, kumpi on parempi tapa toimia.

Kommentoi kirjoitusta.

Ääri-ilmiöiden äärellä Ranskassa

Lauantai 10.1.2015 klo 23:36

Ranskassa tapahtuneet terrori-iskut on tuomittu yksituumaisesti ympäri maailman. Väkivallankäyttö ja sen ilmeiset motiivit ovat jyrkässä ristiriidassa länsimaisten arvojen kanssa eikä niitä voi mitenkään hyväksyä. Kansanjoukot ovatkin kokoontuneet mielenosoituksiin puolustamaan sananvapautta ja vastustamaan väkivaltaa. Iskujen kohteeksi joutui kaksi hyvin erityyppistä kohdetta; satiirinen lehti ja Kosher -ruokakauppa. Toisessa kuoli lehden toimittajia ja poliiseja, toisessa kaupassa olleita asiakkaita, juutalaisia.

Kauppaan kohdistunut panttivanki-isku on jatkumoa Ranskassa jo pidempään esiintyneeseen erittäin huolestuttavaan antisemitistiseen kehitykseen. Viime vuonna Ranskasta muutti ennätysmäärä 7000 juutalaista pois, monet vedoten pelkoon turvallisuudestaan. Samalla aukiolla, jossa nyt on kokoonnuttu mielenosoituksiin sananvapauden puolesta, vain puolisen vuotta aiemmin Israelin vastaisissa mielenosoituksissa huudettiin juutalaisten teurastamista viranomaisten puuttumatta asiaan. http://www.timesofisrael.com/amid-terror-wave-french-jews-feel-danger-isolation/  Samantapaisia juutalaisvastaisia huutoja on kuultu kaduilla aiemminkin. Viime kesän jälkeen synagogia on sytytetty tuleen, juutalaisia vastaan on hyökätty ja juutalaisia instituutioita uhkailtu. Presidentti Hollande on tuominnut panttivanki-iskun antisemitistisenä. On syytä toivoa, että jämäkkyyttä nyt osoittanut Ranskan hallitus toimii jatkossa paitsi kaikkien ranskalaisten turvallisuuden lisäämiseksi, myös antisemitismin kitkemiseksi. Sananvapaus ei suojaa kiihottamista kansanryhmää vastaan.   

Vielä suurempaa julkisuutta ja laajoja mielenosoituksia sai aikaan Charlie Hedbo -lehteen tehty isku. Lehden tyyli on yleisen uutisoinnin mukaan ollut usein pilkkaavaa. Toisten mukaan sananvapauden tulisi olla täysin rajoittamatonta tältä(kin) osin, jotta vaikeitakin aiheita voidaan käsitellä. Satiiri onkin tyylilajina erityinen ja vaatii varsin suurta ilmaisun vapautta. On kuitenkin vaikea nähdä, mitä tarkoitusperiä selkeä pilkkaaminen palvelee oli kohde sitten islam, kristinusko tai joku muu. On helppo yhtyä islamin tuntija Jaakko Hämeen-Anttilan toteamukseen tästä aihepiiristä kysyttäessä: (Keskisuomalainen 9.1.) "En pidä väkivallasta enkä pilkkaamisesta". Selvää on, että olipa sitten kyse minkäsisältöisestä satiirista tahansa, ei se koskaan oikeuta väkivaltaan.

Ääri-islamilaiseen radikalisoitumiseen tulee suhtautua vakavasti myös Euroopassa. Radikalisoitumista tulee pyrkiä ennaltaehkäisemään sekä hyvällä sosiaalipolitiikalla että yhteistyöllä muslimiyhteisöjen kanssa. Valtavirtaa edustavat maltilliset muslimit näkevät itsekin ääriliikehdinnän vaarat. Myös uskonnollista lukutaitoa on hyvä petrata ja lisätä vuorovaikutusta erilaisten kansanryhmien välillä. Eristäytyminen tai eristäminen omiin ryhmiin luo pohjaa tarpeettomille epäluuloille. Toisaalta on pidettävä huolta viranomaisten keinoista havaita ja puuttua turvallisuutta uhkaavaan radikalisoitumiseen. 

Ääriainesten ei tule antaa pelottaa Eurooppaa vaalimasta sananvapautta, demokratiaa, naisten oikeuksia, uskonnonvapautta ja oikeutta elämään turvassa väkivallalta. On oikein edellyttää niiden kunnioittamista kaikilta Euroopassa asuvilta. Mikäli edellä mainituissa asioissa ei onnistuta ja lakaistaan ongelmat maton alle, on vaarana heilurin heilahtaminen äärioikeiston suuntaan ja vastakkainasettelun kärjistyminen. Sekään ei ole toivottu suunta.  Nyt tarvitaan ryhdikästä johtajuutta.

Kommentoi kirjoitusta.

Avioliitto eilen, tänään, huomenna?

Lauantai 13.12.2014 klo 0:49

Perjantaina 12.12. eduskunta päätti hyväksyä kansalaisaloitteen avioliittolain muuttamiseksi. Eduskunnan niukka enemmistö siis katsoi, ettei avioliitossa ole mitään niin erityistä, että sen säilyttäminen miehen ja naisen välisenä vuosisataiseen tapaan olisi perusteltua. Aikuisen oikeus mennä naimisiin samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa nähtiin tärkeämmäksi kuin lapsen oikeus isään ja äitiin. Juridisestihan avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen ainoat erot ovat olleet ulkoisen adoption mahdollisuudessa ja siinä, kuinka helposti saa saman nimen. Viime mainittu olisi voitu helposti korjata lakiin rekisteröidystä parisuhteesta.

Mikäli tuleva hallitus vie asiaa eteenpäin tänään päätetyin tavoin, muuttuu nimensaanti helpommaksi, mutta adoptiot tuskin tulevat kovin lukuisasti toteutumaan mikäli Ruotsin kokemukset toistuvat täälläkin. Niissä maissa, joista Suomeen adoptiolapsia tulee, ei nimittäin välttämättä jaeta tätä uudistettua avioliittokäsitystä. Enemmänkin kyse on siis avioliitosta oikeutena. 

Avioliittoon pääseminen muuttui vähitellen argumentoinnissa valtavaksi tasa-arvo ja jopa ihmisoikeuskysymykseksi, vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on nimenomaisesti todennut, ettei Euroopan ihmisoikeussopimus edellytä avioliiton muuttamista sukupuolineutraaliksi. Avioliittoon pääsyn oikeutta on verrattu orjuuden lopettamiseen ja naisten äänioikeuden saavuttamiseen. Samalla on unohdettu sujuvasti se, ettei miehen ja naisen välistä avioliittoa pidetty vielä 10 vuotta sitten kovinkaan monen mielestä minkäänlaisena kummajaisena saati syrjivänä.

Ahkeraan on myös vedottu siihen, että aikuisten ihmisten on saatava rakastaa toisiaan. Tämä on varsin erikoinen argumentti kun tiedossa on, ettei mikään laki estä ketään rakastamasta ketä haluaa, jollei rikoslain tiettyjä rajoituksia oteta lukuun. Päinvastoin meillä lainsäädäntö tarjoaa jo nyt mahdollisuuden myös rekisteröityyn parisuhteeseen.

Olen useassa yhteydessä todennut, että lain puolesta käytetyt argumentit johtavat loogisesti siihen, että myös muita avioliiton esteitä tulisi avata. Jos avioliittoon pääseminen olisi ihmisoikeus, miksi se tulisi rajata vain kahden henkilön väliseksi? Useampi kansanedustaja, jolta olen asiaa tiedustellut, ei ole osannut perustella miksi raja vedetään juuri tähän kohtaan. 

Niin ikään on ollut mielenkiintoista esittää lakia kannattaneille kysymys: oletko aina kannattanut avioliiton avaamista samaa sukupuolta oleville? Ja jollet ole, mikä on saanut mielesi muuttumaan? Tähän ei ole juuri vastauksia löytynyt.

Kansalaisaloitteen hyväksyminen on mielestäni seurausta aktiivisesta mielipiteenmuokkauksesta, mikä on johtanut varsin lyhyessä ajassa mielipiteiden muutoksiin. Lain kannattaminen on esitetty tasa-arvon, rakkauden ja ihmisoikeuksien puolustamisena, kun taas vastustajat on leimattu homofobisiksi tasa-arvon ja ihmisoikeuksien polkijoiksi. Kuka nyt sellaiseen joukkoon haluaisi kuulua?

Prosessissa on ollut kyse hyvin paljon käsitteiden uudelleenmäärittelystä ja jopa väärien ihmisoikeusargumenttien käytöstä. Ylilyöntejä argumentoinnissa ja suhtautumisessa on toki tapahtunut puolin ja toisin. Kuitenkin erityisesti perinteisen avioliittokäsityksen kannattajien leimaaminen kategorisesti on huolestuttavaa ja uhka sellaisten perusoikeuksien kuin sanan- ja uskonnonvapauden toteutumiselle. Valitettavasti prosessista on myös tullut se vaikutelma, että se joukko joka pitää eniten ääntä, saa kansanedustajien enemmistön taakseen. Tämä on toki yksi puoli demokratiaa, mutta vähintäänkin yhtä olennaista olisi, että argumentit päätösten taustalla olisivat kestäviä ja loogisia. Nähdäkseni nyt ei näin ole. Yhtä lailla, jos arvot perustuvat gallupeihin, ollaan kaltevalla pinnalla.  

Yksi erikoinen piirre tässä prosessissa on myös ollut se, että kansalaisaloite on saanut suurta kannatusta sellaisissa kansanjoukoissa, jotka eivät aiemmin juuri ole pitäneet avioliittoa kummoisessa arvossa.

Jokainen ihminen on arvokas täysin siitä riippumatta, onko avioliitossa vai ei. Kuitenkin yhden miehen ja yhden naisen välinen avioliitto on - ei vain juridinen sopimus - vaan erityinen yhteiskunnan yksikkö paitsi kristillisestä, myös monen muun maailmankatsomuksen ja biologisesta näkökulmasta jälkeläisten saamisen mahdollisuuden kautta. Tämän käsitteen muuttaminen aiheuttaa valitettavasti syvää jakoa kansassa. Huomattavasti parempi tapa olisi ollut tarkastella rekisteröityä parisuhdetta ja miettiä, liittyykö siihen jotain korjausta kaipaavia ongelmakohtia. On selvää, ettei ketää saa kiusata tai nimitellä sen paremmin seksuaalisen suuntautumisen kuin maailmankatsomuksen vuoksi. Silti kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä.

Koko kansalaisaloiteprosessi on osoittautunut kovin keskeneräiseksi ja haasteelliseksi. Lainsäädäntö on paljon monimutkaisempi prosessi erinäisine selvityksineen kuin joidenkin pykäläehdotusten laatiminen. Voidaan myös kysyä, kuinka hyväksyttävää on, että edellinen eduskunta pyrkii sitomaan tulevan eduskunnan käsiä antamalla sille toimintaohjeita? Tämä voidaan kyseenalaistaa. Nähtäväksi jää, keitä kansa haluaa päättämään ja mitä tuleva hallitus asian suhteen tekee.

7 kommenttia .

Tiivistetyt teesit miehen ja naisen välisen avioliiton puolesta

Tiistai 25.11.2014 klo 8:24

Avioliiton tulevaisuus on eduskunnan punnittavana tällä viikolla. Tässä tiivistettynä keskeisiä nykyisen avioliiton säilyttämisen perusteita ja kommentteja esitettyihin väitteisiin. 

Ks. myös aiempi blogini: Onko avioliittolain muuttamiseen aihetta (tammikuu 2014)

1.    Nykyinen avioliittolaki ei ole ihmisoikeuksien vastainen

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tänä kesänä vahvistanut suuressa jaostossa aiemmin 15.11.12 annetun Suomea koskevan ratkaisun, jossa todettiin, että ”EIS 12 artikla suojasi perinteistä avioliittoa miehen ja naisen välillä” ja että ”EIS 12 artikla ei perustanut sopimusvaltioille velvollisuutta myöntää samaa sukupuolta oleville oikeutta päästä avioon.” Sellaista velvollisuutta ei päätöksen mukaan voitu perustaa myöskään EIS 8 eikä 14 artiklaan. Mikään ihmisoikeussopimus ei velvoita lain muuttamiseen. 

2.    Rekisteröity parisuhde takaa jo lähes samat oikeudet

EIT totesi em. ratkaisussaan rekisteröidyn parisuhteen olevan riittävän ja turvaavan myös lapsen oikeudet. Juridisissa oikeuksissa eroina ovat ainoastaan yhteisen nimen saamistapa ja ulkoinen adoptio. Nimensaamiseen liittyvä muutos on helposti tehtävissä lakiin rekisteröidystä parisuhteesta. Adoptiota lukuunottamatta erot ovat siis hyvin vähäisiä. 

3.    Lapsen oikeutta isään ja äitiin ei tule heikentää

Adoptio on ennen muuta lapsen, ei aikuisen oikeus. Jo menetyksiä kärsineelle lapselle tulee turvata oikeus isään ja äitiin. Paraskaan isä ei voi korvata äitiä ja toisinpäin, koska olemme erilaisia. Se, ettei kaikilla lapsilla ole eron, kuoleman tms. vuoksi yhteyttä kumpaankin vanhempaansa tai vanhemmuudessa on puutteita, ei ole peruste sille, että lainsäädännöllä lapselta viedään oikeus isyyteen tai äitiyteen. Lainsäädännössä ei voida myöskään lähteä siitä odotuksesta, että jommankumman sukupuolen vaikutus korvautuu jollain ulkopuolisella henkilöllä.

Avioliitto on tarkoitettu keskeiseltä osaltaan myös sitomaan lapsen biologiset vanhemmat yhteen, jotta lapsella olisi vakaa kasvuympäristö, naisen ja miehen malli sekä kuva sukupuolten välisestä vuorovaikutuksesta. Tähän avioliittolain muutos toisi ison periaatteellisen muutoksen. Tästä lisää Tapio Puolimatkan kirjoituksessa:

http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/biologia-ja-rakkaus/1936634

Eduskunnan vastuu on erityisen suuri juuri lapsen aseman kannalta. 

4.    Tasa-arvo

Lainmuutosta on voimakkaasti ajettu sillä perusteella, että kaikilla tulee olla oikeus päästä avioliittoon. Perustuslain 6 §:n mukaan ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Perustuslakivaliokunta katsoi parisuhdelakia koskevassa mietinnössään PeVL 15/2001, etteivät avioliittolain ja parisuhdelain erot ole perustuslain vastaisia. Erot ovat entisestään kaventuneet tuon mietinnön jälkeen (perheen sisäinen adoptio on hyväksytty). 

Vain yhden miehen ja yhden naisen välinen avioliitto eroaa kaikista muista mahdollisista suhteista edellä kuvatuin tavoin yhteisen lapsen saamisen mahdollisuudella ja avioliitto on siksi hyväksyttävää rajata vain siihen. Toisaalta esitetty lainmuutos jättäisi avioliiton ulkopuolelle useita ryhmiä kuten ne, jotka haluavat naimisiin useamman henkilön kesken ja olisi siten esitetyllä tasa-arvologiikalla epätasa-arvoinen. Jos muutoksia tehdään avioliittolakiin, voivat myös muut avioliittoa haluavat ryhmät esittää perustellusti kysymyksen, miksi raja vedetään juuri tähän kohtaan.

5.    Miten käy muiden henkilöiden perusoikeuksien?

Mikäli lakia nyt muutetaan, muuttuu yhteiskunnan virallinen avioliittokäsite sisällöltään. Vaikka tämä ei velvoita uskonnollisia yhdyskuntia muuttamaan avioliittokäsitettään, aiheuttaa se muista maista saatujen kokemusten perusteella suurella todennäköisyydellä sen, että perinteisen ja vuosisatoja eläneen avioliittokäsitteen edustaminen ei ole enää suotavaa. Kaikkien tulisi edustaa uutta avioliittonäkemystä. Esim. USA:ssa perinteistä avioliittonäkemystä edustavia on irtisanottu työpaikoiltaan ja heteropariskunnilta on kielletty adoptio tai sijaisperheenä toimiminen perinteisten näkemystensä vuoksi. Britanniassa perinteistä avioliittoa julkisesti kannattanutta ja vuosikausia Punaisessa Ristissä vapaaehtoisena toiminutta miestä ei kelpuutettu enää vapaaehtoiseksi vakaumuksensa vuoksi. Avioliittolain muuttaminen voi hyvinkin vaikuttaa useiden muiden henkilöiden mielipiteen-, sanan- ja uskonnonvapauteen ja loukata niitä. Lisäksi on mahdollista, että adoptiot ulkomailta vaikeutuvat myös heteropareille, koska kaikkialla ei esitetynlaista avioliittonäkemystä jaeta. Näiltä ongelmilta voidaan pitkälti välttyä, mikäli avioliitto ja rekisteröity parisuhde pidetään erillään. Haluttaessa voitaisiin ottaa käyttöön vaikka termi parisuhdeliitto.

Avioliitto tulisi säilyttää nykyisellään ja muista suhteista säätää tarpeen mukaan erikseen.

 

15 kommenttia .

Arvokas isyys

Sunnuntai 9.11.2014 klo 14:05

Tänään vietetään isänpäivää, joten ensinnä onnittelut kaikille isille! Olette tärkeitä!

Vietän ensimmäisen kerran isänpäivää ilman isää. Hän siirtyi ajasta ikuisuuteen viime keväänä vakavan sairauden murtamana. Viimeiset vuodet olivat arvokasta jatkoaikaa ja monella tavalla hyviä, vaikkakin heikkouden leimaamia. Ehkä elämän arvon näkee kuitenkin joskus paremmin silloin, kun elää myös keskellä haurautta ja heikkoutta.

Nyt ovat jäljellä vain muistot. Ne ovat pitkälti hyviä. Ei niinkään suurten tunteiden tai sanojen vuoksi, vaan arkisen turvallisen läsnäolon ja huolenpidon vuoksi. Asuin suurimman osan lapsuuttani äidin kanssa, mutta onneksi myös välit isään pysyivät tiiviinä. Isän kanssa tehtiin erilaisia juttuja kuin äidin kanssa; liikuttiin luonnossa, urheiltiin, käytiin Lapissa jne.

Niin - isä ja äiti ovat erilaisia. Aika usein äiti on se, joka huolehtii ja on tunneherkempi, kun taas isä tyytyy "suurempiin linjoihin" ja on ehkä vauhdikkaampi. Toki jokainen on erilainen yksilönä ja feminiinisiä puolia löytyy myös miehistä ja maskuliinisia naisista. Silti pidän rikkautena sitä, että olemme jossain määrin erilaisia sukupuolina. Kannatan sukupuolten välistä tasa-arvoa, mutta en halua tehdä ihmisistä neutreja. Mielestäni on rikkaus, että meitä on niin miehiä kuin naisia.

Edesmenneen tunnetun terapeutti Erik Ewaldsin ajatuksia muistellen, uskon, että myös lapselle sekä isällä että äidillä on merkitystä. Ewalds puhui aikoinaan siitä, miten tärkeää tytön kasvulle on saada maskuliininen peili. Isän turvallinen syli ja ihailu ovat tärkeää kasvupohjaa naiseudelle ja myös tuleville kohtaamisille miesten kanssa. Pojalle taas isä on läheisin miehen malli. Turvallinen ja rohkaiseva isä rakentaa pojan identiteettiä miehenä ja isältä hän saa myös ensimmäisen mallin siitä, miten tämä kohtelee naisia. Äidillä on taas oma tärkeä tehtävänsä.

Isä on useimmille meistä yksi elämän tärkeimmistä miehistä. Kaikilla ei valitettavasti ole hyviä muistoja tai mitään muistoja isästä, jolloin toivottavasti löytyy korvaavia ihmissuhteita. Tänä isänpäivänä toivon, että jokainen isä rohkaistuisi näkemään isyytensä suuren arvon. Toivon myös, että eduskunta äänestäessään pian avioliittolain muuttamisesta näkisi isyyden ja äitiyden arvon lapsen elämässä. Paraskaan isä ei voi muuttua äidiksi eikä toisinpäin. Lainsäädännön tulee olla lapsen edun, ei sen heikentämisen takaaja!

Onnellista isänpäivää!  

 

1 kommentti .

10 pointtia poliitikolle

Maanantai 13.10.2014 klo 20:27

Näinä aikoina on tullut tavaksi esittää asioita tiivistettyinä ”pointteina”. Noin 10 vuoden poliittisen vaikuttamisen kokemuksella erityisesti kunta- ja naisjärjestöpolitiikassa olen oppinut seuraavat 10 pointtia:

1)    Tee kotiläksyt. Politiikka on vaikuttamista, joka edellyttää perehtymistä asioihin. Kaikkea ei voi tuntea pohjamutia myöten, mutta pinnallinen paneutuminen näkyy myös.  

2)    Ole nöyrä. Oppiminen sen enempää elämässä kuin politiikassa ei lopu koskaan. Opinhaluisuus vie eteenpäin, kaikkitietävyydellä huijaa eniten itseään.

3)    Ole rohkea, mutta rakentava. Liika hissuttelu ei johda mihinkään. Suu pitää uskaltaa avata, kun on asiaa. Virheitäkään ei tarvitse pelätä. Sellaisistakin asioista pitää uskaltaa puhua, jotka voivat herättää eriäviä näkemyksiä. Tee se kuitenkin asiallisesti.

4)    Kunnioita kaikkia. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta kaikkia tulee kunnioittaa. Jokaisen ihmisen arvo on luovuttamaton siitä riippumatta kuinka eri mieltä olette asioita. Asiat voivat riidellä, mutta aina parempi jos ihmiset tulevat  toimeen keskenään. Kunnioita myös toisten aikaa puhumalla mieluummin tiiviisti.

5)    Uskalla kysyä. Moni tietää monesta asiasta enemmän kuin sinä. Neuvonantajien runsaus tuo menestyksen ja toisaalta moni epäselvä asia kirkastuu yksinkertaisesti kysymällä.

6)    Luo kontakteja ja verkostoja.Ihmisten tunteminen helpottaa monien asioiden selvittämistä ja eteenpäinviemistä.

7)    Kanna vastuuta. Aina ei voi tehdä vain mukavia päätöksiä. Jos sinut on valittu päätöksentekijäksi, on vaikeitakin päätöksiä  tehtävä. Jos rahat eivät riitä kaikkeen, on uskallettava myös karsia jostain.

8)    Anna tunnustusta toisille. Kuinka ollakaan kaikki hyvät ideat eivät välttämättä tule sinulta. Reilua on antaa tunnustusta ja kannattaa kollegan ehdotusta, jos hän on löytänyt hyvän ratkaisun. 

9)    Muista arvot käytännössä. Kristillisdemokratian kulmakivenä ovat kristilliset arvot. Kaikessa toiminnassa tulisi pyrkiä toteuttamaan niitä myös käytännössä.

10)  Ole ihminen. Politiikka on pitkälti ihmisten tai heitä palvelevien asioiden toteuttamista. Muista siis ihmiset ja kohtaa lähimmäiset ihmisenä. Muista myös omat rajasi ja levon merkitys.Tarvitset myös itse lataavia ihmissuhteita, joissa voit olla juuri sellainen kuin olet. Rajallisuus tarkoittaa myös sitä, että voi ja kannattaa pyytää viisautta Jumalalta.

Ja lopuksi: älä masennu, vaikket aina onnistuisi näitä noudattamaan. Harjoitukset jatkuvat ainakin itselläni hamaan tulevaisuuteen. Pirteää poliittista syksyä!

(Juttu ilmestyy vkolla 42 myös KD Naiset lehdessä)

2 kommenttia .

Mitkä ovat Hamasin motiivit?

Perjantai 5.9.2014 klo 21:44

Mitkä ovat Hamasin motiivit?

Israel ja Hamas pääsivät viikolla 35 alustavaan sopimukseen takarajattomasta tulitauosta. Hyvä niin, sillä aseellinen konflikti on aina tragedia, etenkin mitä enemmän siviiliväestö joutuu siitä kärsimään. Näin on tapahtunut myös Gazan konfliktissa sekä palestiinalaisten että israelilaisten siviilien puolella.

Mutta mitkä ovat ratkaisun mahdollisuudet, jos Hamas hallitsee Gazaa?

Israel miehitti Gazaa vuoteen 2005. Siihen saakka Hamas sanoi ampuvansa raketteja Israeliin, koska Gazassa oli juutalaisten siirtokuntia. Rakettituli ei loppunut vetäytymiseen. Vuosina 2006-13 Gazasta ammuttiin Israeliin 10 749 rakettia (noin 4 rakettia/päivä). Tänä vuonna ennen heinäkuuta Gazasta Israeliin ammuttiin noin 450 rakettia ja konfliktin aikana yli 3 500.

Rakettien heikon osumatarkkuuden, pommisuojien ja Israelin tehokkaan ilmapuolustusjärjestelmän ansiosta uhreja tuli onneksi vain vähän. Hälytyssireenien soidessa suojaan on kuitenkin hakeuduttava heti. Israelin armeijan mukaan noin 200 rakettia olisi pudonnut Gazan alueen sisäpuolelle ja osa niistä olisi aiheuttanut siviiliuhreja. Palestiinalaislähteet ovat syyttäneet niistäkin uhreista Israelia.

Israel päätti lopulta vastata kiihtyneeseen rakettituleen iskuilla Gazaan. Tämä oli hyvin hankalaa, koska rakettien laukaisualustat sijaitsivat pitkälti tiheän asutuksen keskellä. Asuntoja, moskeijoita ja muita siviilikohteita käytettiin asevarastoina tai rakettien laukaisupaikkoina.

UNRWA:n hallinnoimasta koulusta löydettiin kolmesti raketteja. Elokuun alussa mm. France 24:n ja Helsingin Sanomien toimittajat raportoivat rakettien ampumisesta aivan YK-rakennuksen ja sairaalan vierestä.

Hamasin johtajat ovat suorasanaisesti kannustaneet kansaa kuolemaan. Hamasin puhemies Sami Abu Zuhri kehotti Gazan asukkaita pysymään paikoillaan ihmiskilpinä, kun Israel varoitti iskuista ja kehotti asukkaita poistumaan. Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun mukaan toimintatavat eroavat olennaisesti: Israel suojelee asukkaitaan raketeilta, Hamas suojelee rakettejaan asukkailla.

Operaatiossaan Israelin armeija löysi ainakin 32 tunnelia, jotka oli kaivettu rajan ali. Pisimmät olivat jopa 3 kilometriä pitkiä ja ulottuivat yli kilometrin Israelin puolelle. Tunneleista tehtiin kesällä 11 sotilaan hengen vaatinut isku Israeliin. On paljastunut, että suunnitteilla oli massiivisempi operaatio hyökätä Israeliin tunneleiden kautta ja ottaa siviilejä panttivangeiksi.

Järeästi vuorattujen tunneleiden rakentaminen on vaatinut sekä paljon aikaa että sementtiä, josta merkittävä osa on tullut Israelista ja tarkoitettu siviilikohteiden rakentamiseen.

Yksi Gazan saarron kritiikin kohteista on ollut juuri rakennusmateriaalien kuten sementin viennin rajoittaminen. Paljastuneet tunnelit ovat osoittaneet, että huoli materiaalin käytöstä on ollut aiheellinen. Mikä traagisinta, tunnelien rakentamisessa on käytetty lapsia ja Hamasin oman ilmoituksen mukaan 160 lasta kuoli näissä rakennuspuuhissa pelkästään vuonna 2011.

Palestiinalaislähteiden mukaan Hamas teloitti heinä-elokuussa ainakin 55 henkilöä, joiden epäiltiin tehneen yhteistyötä Israelin kanssa.

Kuvatut seikat eivät anna kovin vakuuttavaa kuvaa järjestöstä Gazan asukkaiden edun ajajana.

Hamasin peruskirjan mukaan järjestön yhtenä tavoitteena on Israelin valtion tuhoaminen. Tämä on räikeän antisemitistinen tavoite. 13 artiklan mukaan ”palestiinalaiskysymykseen ei ole muuta ratkaisua kuin Jihad (pyhä sota). Aloitteet, esitykset ja kansainväliset kokoukset ovat ajanhukkaa ja turhia yrityksiä”.

Mikäli Hamas ei ole valmis luopumaan näistä tavoitteistaan ja antamaan Israelille olemassaolon oikeutta, ei se todellisuudessa edistä myöskään Gazan asukkaiden etua kuten saarron purkamista.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Onko avioliittolain muuttamiseen aihetta?

Perjantai 31.1.2014 klo 19:23

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on tulossa eduskunnan käsittelyyn lähiaikoina. Kyseessä on muodollisesti pieni, mutta periaatteellisesti erittäin suuri asia: sen määrittely, mikä avioliitto jatkossa on.

Käytännössä rekisteröity parisuhde eroaa avioliitosta lähinnä kolmella lailla: 1) nimitys ja käsite, 2) ei mahdollisuutta hakea yhdessä adoptiota ja 3) ei suoraan oikeutta samaan sukunimeen. Yhteisen nimen saaminen olisi helposti järjestettävissä lainmuutoksella nykyiseen lakiin rekisteröidystä parisuhteesta. Sen sijaan kohdat 1 ja 2 ovat periaatteellisesti erittäin merkittäviä asioita.

Mikä avioliitto on?

Kansalaisaloite perustuu vaatimukselle tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta samaa suku-puolta olevien parien kohtelussa kuten kappaleessa 3.2.1 todetaan: "Aloitteen tavoitteena on lisätä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa yhteiskunnassa takaamalla samat oikeudet samaa ja eri sukupuolta oleville pareille. Ihmisten kohtelulle eri tavoin riippuen heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan ei ole nyky-yhteiskunnassa perusteita." Mitä tasa-arvolla ja yhdenvertaisuudella lopulta tarkoitetaan ja miten lainsäädäntöä tulisi säätää, jotta perustelut olisivat loogiset ja yhdenmukaiset?

Avioliittolaissa on useita moraalisluontoisia rajauksia; se on mahdollinen 1) kahden, 2) täysi-ikäisen (poikkeuksin), 3) eri sukupuolta olevan, 4) ei lähisukulaisen, 5) ei naimisissa tai rekis-teröidyssä parisuhteessa olevan 5) ihmisen välillä. Avioliitto on siinä mielessä täysin tasa-arvoinen ja yhdenvertainen, että jokaisella avioliiton edellytykset täyttävällä miehellä ja naisella on oikeus se solmia. Mikäli taas todella tarkoitetaan sitä, mitä kansalaisaloitteessa em. kappaleessa todetaan: "Yhdenvertaisuus lain edessä edellyttää, että lainsäädäntö soveltuu kaikkiin yhtäläisesti riippumatta esimerkiksi sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntau-tumisesta, ellei muulle ole riittäviä perusteluita" (tummennus tässä), tulisi avioliitto avata samoilla perusteilla myös lukuisille muille ryhmille. Jos avioliitto nyt avataan käsittämään samaa sukupuolta olevien parisuhteet, on hyvin vaikea nähdä, miksei samoilla perusteilla hyväksyttäisi polyamorisia (monenvälisiä) ja moniavioisia suhteita avioliiton perusteeksi.

Haluttaessa voidaan myös muut avioliiton rajaukset kyseenalaistaa. On huomionarvoista, että viime vuoden joulukuun 13 päivä Utahissa paikallinen oikeus totesi moniavioisuuden kriminalisoinnin olevan perustuslain vastaista vedoten perusteluihin samaa sukupuolta olevien avioliittoihin (ks. esim http://www.breitbart.com/Big-Government/2013/12/14/Federal-Judge-Rules-Laws-Against-Polygamy-Unconstitutional).

Voidaan myös kysyä, millä perusteella sukulaisuussuhteen pitäisi olla este avioliitolle ainakaan samaa sukupuolta olevien kesken. Nyt esitetynlaisella tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusperusteella ajattelua voidaan viedä vieläkin pidemmälle ja kysyä, miksi avioliitto tulisi ylipäätään kytkeä seksuaalisuuteen? Sisarukset tai ystävykset voivat olla toisiinsa kiintyneitä ja haluta taloudellista turvaa tai yhteistä adoptiota, vaikkei heillä ole parisuhdetta perinteisessä merkityksessä. Eikö silloin heitä syrjitä, jos avioliiton solmimista rajoitetaan?

Avioliitto on ollut viime vuosiin asti jotakuinkin maailmanlaajuisesti ja hyvinkin erilaisissa yhteiskunnissa miehen ja naisen välinen instituutio. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät avioliitosta ovat 5000 vuoden takaa Kaksoisvirtojen maasta. Avioliittolainsäädännöllä on haluttu yhteiskunnan taholta paitsi juridisesti järjestää, myös tukea tällaista yhteiselämän muotoa, joka on erityinen siinä mielessä, että vain mies ja nainen voivat saada jälkeläisiä keskenään. Avioliiton kytkeytymistä sukupuolten erilaisuuteen, niiden toisiinsa liittymiseen ja suvun jatkamiseen tukevat mm. klassinen luonnonoikeusfilosofia ja sosiobiologia, jotka näkevät asian – vaikkakin eri lähtökohdista – syvempänä kuin kulttuurisena kysymyksenä. On siis välttämätöntä asettaa kysymys, mikä avioliitto on ja millä perusteilla? Onko se mikä tahansa kiintymykseen perustuva suhde, joka kulloinkin määritellään avioliitoksi vai edelleen se pitkään käytössä ollut yhteiskunnallinen instituutio, jossa vastakkaiset sukupuolet liittyvät toisiinsa solmimalla toiset poissulkevan liiton, jonka keskeisenä mahdollisuutena on myös lasten saaminen ja kasvattaminen?

Avioliiton rajaaminen yhden miehen ja yhden naisen väliseksi on perusteltua, koska vain se suhde poikkeaa kaikista muista mahdollisista suhteista. Kyse ei ole mielivaltaisesta, vaan perustellusta rajauksesta. Juuri tälle rajaukselle on kansalaisaloitteessakin mainittuja "riittäviä perusteluita". Sen sijaan on huomattavasti vaikeampaa keksiä perusteluja sille, miksi tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden nimissä pelkästään samaa sukupuolta olevien parisuhteet lisättäisiin avioliiton piiriin. Tällainen lainsäädäntö ei ole loogista. Mikäli avioliittoa nyt laajennetaan, ollaan tiellä, jolla kulloisetkin mielipiteet määrittelevät avioliiton sisällön ja alkuperäinen sisältö on muuttunut.

Adoptio

Olen kansalaisaloitteen kanssa samaa mieltä siitä, että lapsia koskevat asiat tulee ratkaista lapsen edun mukaisesti. On biologinen tosiasia, jota kukaan ihminen ei ole keksinyt tai mikään maailmankatsomus määrittänyt, että vain mies ja nainen voivat saada keskenään jälkeläisiä. Pelkästään tämä seikka voisi herättää ajatuksen siitä, että sille on joku tarkoitus. Lapsen luontainen lähiympäristö on isän ja äidin muodostama. Lukuisista syistä johtuen näin ei toki aina elämässä ole. Isyyttä ja äitiyttä voivat tulla korvaamaan muut henkilöt ja lapset ovat hyvin sopeutuvaisia erilaisiin tilanteisiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei isyydellä ja äitiydellä olisi itseisarvoa lapsen elämässä. Isyyden tärkeydestä poikien elämässä ovat kirjoittaneet mm. lastenpsykiatrian erikoislääkäri Raisa Cacciatore ja Samuli Koiso-Kanttila kirjassaan Pelastakaa pojat. Niin ikään Jari Sinkkonen kirjassaan Elämäni poikana puhuu isän merkityksestä lapsen elämässä, samoin Tommy Hellsten kirjassaan Vanhemmuus isän ja äidin merkityksestä. Alkuperän merkityksestä kertoo myös se, miten monet vanhemmastaan eroon joutuneet myöhemmin elämässään haluavat etsiä biologisen vanhempansa.

Tutkimuksia erilaisen vanhemmuuden vaikutuksista on esitetty eri suuntiin. Varsin monet samaa sukupuolta oleviin vanhempiin liittyvät tutkimukset on tehty pienellä otannalla. Kanadassa hyvin laajalla otannalla (20 % väestöstä) tehty tutkimus osoitti huomattavia eroja koulun keskeyttämisessä samaa ja eri sukupuolta olevien vanhempien lasten kohdalla. Samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset valmistuivat 65 % todennäköisyydellä verrattuna eri sukupuolta olevien avioparien lapsiin. Tyttöjen kohdalla luvut olivat vielä matalampia. (Allen, D. W. (2013). High school graduation rates among children of same-sex households. Review of Economics of the Household. Advance online publication. doi: 10.007/s11150-013-9220-y)

Olennaisin seikka on nähdäkseni se, etteivät parhaatkaan isät voi muuttua äideiksi ja toisinpäin, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Vaikka muut miehet tai naiset lapsen elinpiirissä voivat tulla jossain määrin korvaamaan puuttuvaa isää tai äitiä, ei lainsäädännöllä tulisi luoda tilanteita, jossa lapselta viedään mahdollisuus isyyteen ja äitiyteen. Tämä ei ole pelkästään henkilökohtainen vaan myös yhteisöllinen kysymys.

Vaikutukset

Lähivuosina samaa sukupuolta olevien asemasta käydyssä keskustelussa on esiintynyt puolin ja toisin ylilyöntejä, joita ei voi eikä tule hyväksyä. Jokaista ihmistä tulee kunnioittaa ja jokainen saa valita elämäntapansa, mikäli laki ei sitä nimenomaisesti kiellä. Jokaisella tulisi kuitenkin olla jatkossakin oikeus moraalisiin näkemyksiin ja niiden asialliseen ilmaisemiseen. On ollut huolestuttavaa seurata, miten perinteisen avioliiton kannattajia on mediassa tai muualla leimattu milloin miksikin ääliöiksi ja tulkittu hyvinkin asialliset kannanotot lähestulkoon vihapuheeksi, vaikka henkilöt ovat puolustaneet yhteiskunnan keskeistä ja pitkäaikaista instituutiota. Mikäli kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliitosta hyväksytään, on hyvinkin todennäköistä, että tämä suuntaus vahvistuu entisestään. Vaikka seurakunnille jätettäisiin oikeus itse päättää avioliittonäkemyksestään, mikä oikeus perinteisen avioliiton kannattajilla on jatkossa ilmaista tämä näkemyksensä? Mahdollisella lainmuutoksella tulisi siten olemaan todennäköisimmin vaikutusta myös muiden ihmisten elämään ja oikeuksiin. Taustalla vaikuttaa vahvasti pyrkimys tehdä avioliiton sisällöstä ihmisoikeuskysymys ja sitä kautta vaikuttaa samalla sekä sanan- että uskonnonvapauteen. Näin siitäkin huolimatta, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ratkaisussaan 37359/09 todennut, että avioliiton sisältö voidaan kansallisesti rajata nykymuotoiseksi.

Kun Norjassa hyväksyttiin samaa sukupuolta olevien avioliitot vuonna 2009, ryhdyttiin hallituksen johdolla saman tien uusimaan päiväkotien opetussisältöjä tavoitteena edistää lasten sukupuoli-identiteettikäsitteen muuttamista vastaamaan yhteiskunnan seksuaalista moninaisuutta sekä opetusmateriaalin että satujen muodossa. Kyse ei siis ole enää siitä, että asiaan suhtauduttaisiin neutraalisti tai erilaiset tilanteet toteavasti, vaan uuden lainsäädännön mukaista aatemaailmaa tulee aktiivisesti edistää.

Avioliittolain muuttaminen normatiivisesti tarkoittaisi hyvin helposti sitä, että perinteinen avioliittokäsitys nähdään jatkossa – vaikka sellaiseen saataisiin seurakunnissa rajautua - epätasa-arvoisen syrjivänä ja vastustettavana yhteiskunnallisena ilmiönä eikä sen myönteisiä puolia enää olisi korrektia tuoda esille. Voidaan perustellusti kysyä, olisiko tämä tasa-arvoista ja yhdenvertaista, saati sanan- ja uskonnonvapauden mukaista?

Avioliittolain muuttaminen murentaa nykyisen avioliittoinstituution sisällön ja johtaa ennakoimattomaan kehityskulkuun. Perinteisen avioliittonäkemyksen kannattajien oikeus näkemykseensä joutuu vakavasti uhatuksi ja toisaalta uusi laki olisi perustelujensa puolesta epälooginen ja rajaava. Lainmuutokseen ei ole syytä ryhtyä ottaen huomioon senkin, että meillä kuitenkin on jo olemassa laki rekisteröidystä parisuhteesta.

 

11 kommenttia .

Vieraana vankilalähetyspäivillä

Maanantai 4.11.2013 klo 22:02

Sain ilon käydä pitämässä puheenvuoron viran puolesta valtakunnallisilla vankilalähetyspäivillä. Arvostan monestakin syystä vankilatyötä suuresti. Oikeudessa huolehditaan rangaistusvastuun toteutumisesta, mikä on yksi oikeusvaltion kulmakivistä. Rangaistuksella tavoitellaan luonnollisesti myös tuomittuun itseensä kohdistuvaa ns. erityisestävää vaikutusta eli sitä, että henkilö ymmärtää jatkossa muuttaa käytöstään.

Näistä hyvästä tavoitteista huolimatta valinnat oikean ja väärän välillä tehdään viime kädessä sydämessä. Tähän, samoin kuin erinäisiin sielunhoidollisiin tarpeisiin, on vankilalähetystyöllä hyvät mahdollisuudet tuoda apua. Kerrotaan erään vankilajohtajan aikanaan sanoneen, että pahassa vankilakierteessä olevalla on kolme A:n vaihtoehtoa päästä kierteestä irti: akka, armo ja AA. Kaikista on varmasti apua, mutta vain armo voi muuttaa sydäntä. Sekä yhteiskunnalle että yksilölle on suuri voitto, mitä useampi vanki löytää uuden suunnan elämälleen ja jättää palaamatta vankilaan. Intoa ja siunausta kaikille vankilatyötä tekeville!

Kommentoi kirjoitusta.

Ihmiskauppaa - ei kiitos!

Tiistai 22.10.2013 klo 20:21

Suomen lainsäädännön mukaan ihmiskaupasta on kyse silloin, jos henkilö erehdytetään tai hänet alistetaan toimimaan prostituoituna, pakkotyössä tai muissa ihmisarvoa loukkaavissa olosuhteissa tai elinkaupan kohteena. Kyse on prosessista, jossa tekijä pyrkii hyväksikäytön, alistamisen ja vallankäytön avulla hyötymään uhrista yleensä taloudellisesti. Suomi on sekä ihmiskaupan kauttakulku- että kohdemaa. Ihmiskaupparaportoijan mukaan Suomessa 1/3 ihmiskaupasta liittyy prostituutioon ja 2/3 työperäisiin syihin. Ilmiötä on havaittu mm. ravintola-, puutarha- ja rakennusalalla, mutta myös kerjäämiseen ja pakkoavioliittoihin voi liittyä ihmiskauppaa.

Ihmiskauppa on sivistyneen Euroopan häpeäpilkku ja sen suhteen on ehdottomasti pyrittävä nollatoleranssiin. Työ ihmiskauppaa koskevan lainsäädännön parantamiseksi on parhaillaan vireillä, jotta ihmiskaupan uhrien tunnistaminen ja auttaminen tehostuisi. KD Naiset on useiden muiden tahojen ohella ottanut kantaa myös seksin oston kriminalisoinnin puolesta. Nykyinen lainsäädäntö ei ole toimiva. Seksin osto on kiellettyä vain, jos ostaja tietää, että myyjä on ihmiskaupan uhri. Tämän näyttäminen rikosprosessissa on osoittautunut käytännössä lähes mahdottomaksi, myyjä kun ei välttämättä aina itsekään miellä olevansa ihmiskaupan uhri.  

Kuluttajalla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa. Tarvitsemme kuitenkin paljon lisää tietoa ostamiemme tuotteiden tuotannosta. Reilun kaupan tuotteet ovat yksi keino varmistua alkuperästä, mutta me kuluttajat voimme varmasti vaatia enemmänkin tietoa. KD Naisten hiljattain järjestämässä ihmiskauppaseminaarissa kävi ilmi, että esim. Espanjassa käytetään vihannesten tuotannossa paljon sellaista työvoimaa, joiden olot ovat ihmiskauppaa vastaavia. Siis ostaako espanjalaisia vai kotimaisia tomaatteja?  Monet järjestöt tekevät myös ansiokasta työtä ihmiskaupan uhrien auttamiseksi, mitä voi olla tukemassa. Mitä paremmin ilmiö tunnistetaan, sitä pienemmät markkinat ihmiskaupalle jää. Ihmisarvo on edelleen markkina-arvoa tärkeämpi!  

Kommentoi kirjoitusta.

Kohti puoluekokousta

Maanantai 26.8.2013 klo 19:10

Puolueilla on tapana pitää puoluekokouksia joka toinen vuosi. Kristillisdemokraateilla tuo hetki on tällä viikolla. Puoluekokous on merkittävin areena käydä keskustelua puolueen linjasta mahdollisimman suurella joukolla, minkä lisäksi kokouksessa valitaan puolueen puheenjohtajat sekä käsitellään mm. jäsenjärjestöjen aloitteita.

Tällä kertaa ohjelmassa on puolueen linjapaperin hyväksyminen, jossa päätetään eri politiikan sektoreiden päälinjoista tuleville parille vuodelle. Mielenkiintoisia ja jännittäviäkin vaiheita luvassa. Poliittiset katsaukset tulevat myös www.kd.fi sivuille luettaviksi. Mikäli ihmeitä ei tapahdu, olen kokouksen ensimmäisenä puheenjohtajana ja kaksi muuta puheenjohtajaa ovat puikoissa myös.

Kommentoi kirjoitusta.

Onko ministerillä sananvapautta?

Maanantai 15.7.2013 klo 23:27

Kirkon jäsen, sisäministeri Päivi Räsänen, on pitänyt puheen Kansanlähetyspäivillä. Tiettävästi ei kukaan paikallaolleista, mutta muutama tuhat muuta on katsonut sen sisällön olevan syy eroamiselle kirkosta. Tavallisesti yhteisöistä erotaan, jos kuulumista ei koeta enää tarpeelliseksi tai ollaan suorastaan tyytymättömiä yhteisön tai sen johtohenkilöiden toimintaan. Reaktioista päätellen vaikuttaisi siltä, että Räsänen olisi ev. lut. kirkon johtohenkilöitä. Edes kirkollisista asioista vastaavana ministerinä hän ei kuitenkaan ole päättämässä kirkon suhtautumisesta erilaisiin kysymyksiin. Sen sijaan ministerinä hän voi olla puolustamassa uskonnonvapauden toteutumista. Missä siis eroamisten logiikka? Vaikuttaakin siltä, että ero on ennemminkin kannanotto sille, ettei Räsäsen mainitsemista asioista kuten Raamatun arvovallasta ja aborttiin liittyvistä kysymyksistä pidetä. Suvaitsevaisuus perinteisiä kristillisiä näkemyksiä kohtaan alkaa olla huolestuttavan vähissä.

Entä lainsäädännön ja Raamatun suhde? Ministeri ei kehottanut rikkomaan lakia, ei edes olemaan sitä noudattamatta. Esivaltaa tuleekin kunnioittaa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että myös lakien ja etiikan suhteesta on voitava rakentavasti keskustella. Mikäli Räsänen olisi käyttänyt puheessaan Jumalan sanan sijalla sanaa omatunto, epäilenpä että mitään kohua olisi noussut. Tiedämme niin historiasta kuin valitettavasti nykypäivästäkin, ettei kaikkien maiden suhtautuminen esim. sanan- ja kokoontumisvapauteen ole perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta kohdillaan. Tänä päivänä löytyy maita, joissa uskonnon vaihtaminen tai Raamatun hallussapito on rangaistavaa.

Ministerin on toki syytä punnita sanansa tarkemmin kuin tavallisen tallaajaan ja pohtia myös siitä mahdollisesti tehtäviä tulkintoja. Silti myös ministerillä on sanan- ja uskonnonvapaus. Räsäsen kohdalla mukaan näyttää mahtuvan aimo annos median itsensä ruokkimaa kohumentaliteettia ja asioiden kärjistämistä kun tiedossa on, että joitakin ihmisiä Räsäsen puheet ärsyttävät. Median tulisi olla vähintäänkin yhtä kiinnostunut siitä, että Suomessa sananvapaus toteutuu myös niiden kohdalla, jotka edustavat konservatiivisempia näkemyksiä. Nykyinen suhtautuminen ei ole kovinkaan rakentava saati tasapuolinen. Tämän illan A-studio oli sentään varsin asiallinen.

1 kommentti .

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »