Marikan puheenvuoro kaupungin yhdenvertaisuussuunnitelmasta

Kaupunginvaltuuston kokous 29.8.22

YHDENVERTAISUUSSUUNNITELMA

Yhdenvertaisuussuunnitelma on jakautunut kolmenlaisiin tavoitteisiin, jotka koskevat yhdenvertaisuutta, syrjintää ja tasa-arvoa. Tässä puheenvuorossa keskityn viimemainittuun, johon suunnitelmassa kiinnitetään varsin paljon huomiota.

Tasa-arvolaki määrittelee lain tarkoituksena olevan estää sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Lain tarkoituksena on myös estää sukupuoli-identiteettiin (eli henkilön kokemukseen omasta sukupuolestaan) tai sukupuolen ilmaisuun (eli sukupuolen tuomista esiin pukeutumisella, käytöksellä tai muulla vastaavalla tavalla) perustuva syrjintä. Merkillepantavaa on, että tasa-arvolaki näyttää erottavan sukupuolen ja toisaalta sukupuoli-identiteetin ja sen ilmaisun. Syrjinnäksi voidaan tasa-arvolain mukaan katsoa toiminta, jossa henkilö em. syistä joko suoraan tai välillisesti joutuu säännöksen, perusteen tai käytännön vuoksi epäedullisempaan asemaan. Tämä on lähtökohtaisesti oikein hyvä asia: samasta työstä tulee maksaa sama palkka eikä ihmisiä tule esim. rekrytoinneissa asettaa eri asemaan em. tekijöistä johtuen.

Suomen lainsäädäntö on perustunut biologiseen sukupuolikäsitykseen miehistä ja naisista ja juridisia sukupuolia on edelleen nämä kaksi. Sitä voidaan pitää vahvasti luonnontieteellisesti perusteltuna ja se näkyy monilla tavoin eri elämänalueilla kuten vaikkapa terveydenhoidossa. Siihen törmää väkisinkin myös vaikkapa rikosasioissa käytettävissä dna-lausunnoissa. Vallalla on kuitenkin pyrkimys irtautua tästä ja nostaa rinnalle kokemukseen tai itseilmaisuun perustuva sukupuolen määrittely ei vain muunsukupuolisuuden, vaan myös miesten ja naisten osalta. Tähän ajattelutapaan liittyy myös suunnitelmassa esiintyvä käsite sukupuolitietoinen. On varmasti totta, että kaikki ihmiset eivät koe identiteetikseen biologista sukupuoltaan eikä se tee heistä vähempiarvoisia. On kuitenkin kokonaan toinen asia ryhtyä muuttamaan vallitseva sukupuolikäsitys toiseksi. Tällä on huomattavia vaikutuksia koko yhteiskuntaan, sen järjestäytymiseen, arkiseen toimintaan, keholliseen yksityisyyteen ja lapsiin ja nuoriin. Sukupuolikäsityksen muuttamiseen liittyvät tavoitteet eivät ylipäätään ole aivan yksinkertaisia: samalla kun sukupuolioletuksista halutaan eroon, viedään isolta joukolta oikeus tulla kohdelluksi miehenä tai naisena silloinkin kun sitä toivoisi, ilman että se pitää erityisesti ilmaista. Välillä on myös vaikea hahmottaa, mitä kaiken kaikkiaan tavoitellaan: yhtäältä korostetaan sukupuolineutraalisuutta, toisaalta sukupuolinäkökulmaa.  

Yhdenvertaisuussuunnitelmassa on käytetty monia käsitteitä, joita siinä ei ole määritelty. Tällaisia ovat esim. sukupuolitietoinen viestintä, sukupuolineutraalisuus ja ylipäätään sukupuoli. Kun kysyin, mitä sukupuolella suunnitelmassa käsitetään, sain vastaukseksi: miehiä, naisia ja muunsukupuolisia. Tämä on ristiriidassa tämänhetkisen juridisen sukupuolikäsityksen kanssa. Mainittakoon, että myöskään tasa-arvolaki ei tunne käsitettä muunsukupuolisuus, vaan siellä siis puhutaan sukupuolesta, sukupuoli-identiteetistä ja sukupuolen ilmaisusta. Käsitteiden suhteen olisi syytä olla tarkkana.

Käsitettä ”sukupuolitietoinen viestintä” käytetään monessa kohtaa suunnitelmassa ja vasta aivan loppupuolella suunnitelmaa kerrotaan, että sillä tarkoitetaan esim. sukupuolittuneiden ammattinimikkeiden korvaamista neutraaleilla nimikkeillä, sen varmistamista, ettei ketään suljeta pois ja kuvien neutraalisuutta. Tosiasiassa sukupuolitietoisuudella viitattaneen myös  THL:n määrittelyn mukaiseen sukupuoliin kulttuurisesti ja sosiaalisesti liitettyjen oletusten, ennakkoluulojen ja käsitysten tunnistamiseen arkisessa toiminnassa ja puhetavoissa ja sukupuolistereotypioiden kriittiseen arviointiin sekä tietoisuuteen sukupuolen moninaisuudesta. Vaikuttaa siis vahvasti, että sukupuolitietoisuuden tarkoituksena on juurikin siirtyä biologispohjaisesta sukupuolikäsityksestä kokemuspohjaiseen ja neutraaliutta korostavaan ajatteluun. Tämä on vallan eri asia kuin se, että ihmisiä kohdellaan samanarvoisina. Emme kannata tällaisen termin käyttöä etenkään kun epäselväksi jää, mitä kaikkea käytännössä tarkoitetaan sukupuolitietoisen viestinnän edistämisellä. Emme pidä perusteltuna THL:n kuvaamaa laajaa sukupuolikäsitysten arviointia ohi juridisesti määriteltyjen sukupuolten, tulisihan viranmaisen toimintojen perustua lakiin. Sen sijaan on hyvä, että viestinnässä pyritään ottamaan kaikki huomioon, olipa kyse sitten mistä tahansa henkilöön liittyvästä syystä.

Mitä tulee sukupuolittuneisiin ammattinimikkeisiin, on varmasti totta, että mies -päätteet ovat aikanaan tulleet siitä, että ammateissa on toiminut lähinnä miehiä, mutta niillä ei yleisesti ottaen ole ollut enää vuosikymmeniin sukupuoleen liittyvää tulkintaa. Olen ollut yli 20 vuotta virkamies, eikä se ole ollut koskaan minkäänlainen sukupuolikysymys itselleni enkä ole kuullut olleen muillekaan. Toki on mahdollista, että jollekin näin on. Olen myös lakimies, mutta yhtä hyvin voin käyttää sanaa juristi, koska kummatkin ovat vakiintuneita. Sen sijaan en ole luottamusmies vaan luottamushenkilö, koska sanoilla on eri merkitys. Ylipäätään ammatti- ja tehtävänimikkeillä on vakiintunut ja neutraali käyttötapa ilman että kieltä on tarpeen väkisin ryhtyä neutralisoimaan.