Elinkeinoelämä ja verotus

Katso myös "Anniskelun armoillako?" päihdepolitiikka -sivulta.

TEE EKOTEKO, OSTA ARKENA

Keskisuomalainen 12.2.2010

Ensimmäiset uutiset kauppojen velvoittamisesta sunnuntaiaukioloon on nyt sitten saatu. Erikoisliike lopetti toimintansa mm. tästä syystä kauppakeskus Forumissa. Sunnuntaimyynti kun ei kannata. Aukiolojen vapauttaminen piti sisällään kauniin ajatuksen kauppiaan oikeudesta pitää halutessaan liikkeensä suljettuna sunnuntaina myös kauppakeskuksissa. Ei ole yllätys, ettei tämä toimi. On epäiltävissä, että laki ajaa erikoiskauppaa yhä ahtaammalle. Sitäkö se markkinoiden vapaus on?
 
Ilmeistä on, että myös ketjujen kauppiaat on velvoitettu varsin yhtenäisiin aukioloihin, kannatti tai ei. Joulu- ja alemyyntikauden päätyttyä jää nähtäväksi, miten pyhäaukiolot kannattavat. Lisääntyykö kulutus vai siirtyvätkö kulut hintoihin? Kärsiikö ympäristö vai kuluttaja? On myös vaarassa, että ruuan alv:n alentaminen haihtuu sunnuntaimyynnin kalliimpiin kuluihin.
 
Kysynnän ja tarjonnan lakia ei ole vielä ole kumottu. Keskusliikkeetkin ovat antaneet ymmärtää, että kuluttajien reaktiot vaikuttavat siihen, miten aukioloja aletaan toteuttaa. 
Vapaa yrittäjä puolestaan voisi kiinnittää oveensa kyltin ”olen tänään perheeni parissa", tai ”Tee ekoteko, osta arkena. Ilmasto ja pienyrittäjä kiittävät”.
 
Voimme suosia niitä liikkeitä, jotka pitävät lepopäivää arvossaan. Samalla vähennämme myös muiden palveluiden laajentamistarvetta pyhiin. Nyt on kuluttajan aika vaikuttaa.
 
Asmo Maanselkä
kaupunginvaltuutettu (kd)
 
Marika Visakorpi
kaupunginvaltuutettu (kd)

KULUTUKSEN JUMALOINTIA

Mielipiteet Keskisuomalainen 13.11.09
 
Muistelen kuulleeni joskus hallituksen ponnistelevan päästöjen vähentämiseksi. Onpa samaan hengenvetoon saatettu puhua jopa pyrkimyksestä kulutuksen hillitsemiseen. Ainakin juhlapuheissa on vilahtanut myös huoli perheiden yhteisestä ajasta tai pienyrittäjien kohtuuttomasta työmäärästä. Joku viisas on vihjaissut, että yhteiskunnassa on vauhtia vähän liiankin kanssa ja lepoa sitäkin vähemmän.
 
Miten näihin haasteisiin vastataan? Laajennetaan kauppojen aukioloaikoja joutilaisiin aikoihin kuten pyhiin. Silloin joutaa hyvin lähtemään vaikka vähän pidemmällekin rentouttavalle kauppareissulle. Eihän kenenkään toki kauppaan ole pakko mennä, paitsi ehkä sen myyjän tai yrittäjän. Niin ja saattaapa sunnuntaityötä siunaantua myös muutamalle päivähoidon työntekijälle, vartijalle ja siistijälle. No maksetaanhan siitä sentään reilummin. Vaan kenelle mahtaa lasku lopulta langeta, ei kai vaan sille kuluttajalle? Ja ettei vain olisi kyse muutaman ison kauppaketjun tahdosta?
 
Kysyntä määrää lopulta tarjonnan. Mitäpä jos erään itäsuomalaisen toimittajan ehdotuksen mukaisesti äänestäisimme jaloillamme? Ellei eduskunta sittenkin muistelisi alussa mainittuja asioita...
 
Marika Visakorpi
KD-naisten puheenjohtaja
Jyväskylä

AUKIOLOAJAT JA PERHE-ELÄMÄN YHTEENSOVITTAMINEN

Keskisuomalainen 21.11.08

Kaupan aukioloaikojen vapauttaminen on ollut viime aikoina jälleen esillä. Vaikka edellinen hallitus keväällä 2006 päätyi olemaan esittämättä aukiolojen laajentamista, ollaan jälleen asian äärellä. Uusin käänne on se, että kaupan alan työntekijäliitto PAM on päässyt sopuun työnantajapuolen kanssa aukiolon ehdoista. Suurella innolla tähän ei kuitenkaan ole päädytty, vaan kyse tuntuu olevan enemmänkin varautumisesta mahdolliseen tulevaisuuteen. 

Samaan aikaan aukiolojen vapauttamisen kanssa keskustellaan lasten liiasta yksinolosta, työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen edistämisestä ja yhteisöllisyyden lisäämisestä. Kirkkoherra Jukka Keskitalo totesi yhteisöllisyyteen liittyen osuvasti, että ”Mikään ei korvaa menetystä, jos perheen sisäistä yhteisöllisyyttä ei ole.” (SJL 19.11.08) Aika ei ole ainut, mutta etenkin lasten kanssa keskeinen yhteisöllisyyden elementti.

Nämä keskustelut lyövät väkisinkin toisiaan korville. Aukioloaikoja laajentamalla ei tulla helpottamaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, vaan vähentämään merkittävän työntekijäjoukon mahdollisuuksia perheen yhteiseen aikaan erityisesti viikonloppuna. Myyjien lisäksi laajennus vaikuttaisi myös logistiikan, siivouksen, vartioinnin, päivähoidon ym. parissa työskenteleviin. Yksinhuoltajien ja pienten erikoisliikkeiden kohdalla tilanne on erityisen hankala.  Yhteiskunnassa on paljon välttämätöntä ilta- ja viikonlopputyötä, mutta kauppa-asiat tulevat varmasti hoidettua nykyisilläkin aukioloajoilla.

Kiireisen elämänrytmin keskellä arvonsa on myös rauhoittumisella.  Vilinän ja vilskeen vastapainoksi moni eurooppalainen, nykyaikainen kaupunki rauhoittaa sunnuntait kaupanteolta. Toivon, että tämäkin hallitus valitsee viisaasti eikä päädy nykyaikaisuuden paineessa tarpeettomiin laajennuksiin.

Marika Visakorpi
KD-naisten puheenjohtaja
Jyväskylä

Tähän kommentoi keskisuomalaisen palstalla eräs lukija seuraavasti:

www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/aika-lapsille-rakentaa-el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4/295168

Ruuan veroale vähentää eriarvoisuutta

Keskisuomalainen 13.10.2006, mielipidekirjoitus

Valtuutettukollega Jouni Vauhkonen kritisoi vasemmistoliittoa, keskustaa ja kristillisdemokraatteja hänen mukaansa täysin hyödyttömästä ruuan arvonlisäveron alentamisehdotuksesta. Hänen mukaansa veronalennus ei hyödyttäisi pienituloisia mitenkään.

Kuten tämänkin lehden palstoilta on jo saatu lukea, ovat riippumattomat tutkimuslaitokset  todenneet mahdollisen veroalennuksen siirtyvän 80 % hintoihin ja myös Suomen Kaupan liitto ja isot kaupparyhmät ovat ilmoittaneet alennuksen siirtyvän hintoihin. Kovin uskottavaa ei sitä paitsi muutenkaan olisi, että markkinatalouden keskellä kaikki kaupat jättäisivät tällaisen kilpailuedun käyttämättä.

Tällä vaalikaudella kansalaisten eriarvoisuus ja erityisesti lapsiköyhyys on lisääntynyt. Hallitus on toteuttanut 3,5 miljardin veronkevennykset, jotka eivät kuitenkaan ole hyödyttäneet pienituloisia. Eriarvoisuuden vähentämiseksi tarvitaan rakenteellisia muutoksia, joista ruuan alv:n alentaminen on ehdottomasti yksi järkevimmistä. Ruokaa on jokaisen ihmisen ostettava ja on päivänselvää, että hinta vaikuttaa etenkin pienituloisella siihen, mitä ostetaan. Hinnanalennus antaisi tilaisuuden hankkia tonnikalan, makaronien ja halpalenkkien seuraksi monipuolisempia ja terveellisempiäkin tuotteita. Tämä tuskin vaikuttaisi kielteisesti myöskään kotimaisiin tuottajiin.

Vauhkosen huoli hinnanalennuksen vaikutuksesta eläkeindeksiin on sinänsä perusteltu. Tämä on luonnollisesti seikka, joka tulee ottaa huomioon tulevissa ratkaisuissa niin, että eläkeläisten asema kokonaisuutena paranee. On toivottavaa, että niin Vihreät kuin kaikki muutkin puolueet kantaisivat käytännössä huolta eläkeläisten asemasta.

Tuloerojen tasaamiseksi kristillisdemokraatit esittävät paitsi ruuan arvonlisäveron alentamista viidellä prosentilla, myös kansaneläkkeen korotusta 20 eurolla kuukaudessa, opintorahan korotusta 15 %:lla, vähimmäisvanhempainrahojen korotusta sekä useita muitakin toimia. Näihin kaikkiin on esitetty myös realistinen rahoitus. Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma totesikin eduskunnan budjettikeskustelussa KD:n vaihtoehtobudjetin olevan rehellistä oppositiopolitiikkaa, missä näytetään mihin pannaan lisää ja mistä otetaan pois. Heinäluoman mielestä näin jokainen äänestäjä voi katsoa, mitkä ovat puolueen arvovalinnat.

KD tulee äänestyttämään budjettikäsittelyissä ruuan veronalennuksen, jolloin myös keskustalaisille kansanedustajille tarjoutuu mahdollisuus lunastaa jo viime vaalien alla antamansa lupaus ruuan arvonlisäveron alentamisesta. 

Marika Visakorpi
kansanedustajehdokas (kd)
Jyväskylä

Levolla ja rauhalla on arvonsa

(kauppojen sunnuntaiaukiolot)

Keskisuomalainen, mielipidekirjoitus 12.3.2006

Onnittelut hallitukselle, joka päätyi olemaan esittämättä sunnuntaiaukiolojen lisäämistä! Palvelualojen ammattiliitto PAM sekä 15 000 kaupan alan pienyritystä edustava Suomen Yrittäjät ovat olleet samalla kannalla. Epäilemättä aukiolojen lisääminen tietäisikin pienyrittäjille työmäärän lisääntymistä entisestään eikä kannattavuuskaan liene aina itsestään selvää. Aukiolojen vapauttamista ajavat puolestaan suuret kauppaliikkeet ja liberaalimpaa linjaa on peräänkuulutettu useasti myös tämän lehden palstoilla. Koska asia varmasti viriää aika ajoin esille, on aiheellista pohtia myös suppeampien aukiolojen etuja.

Eniten vapautusideologiassa ihmetyttää rauhan ja levon arvon unohtaminen. Yksi aikamme ongelmista kun on jo nyt enemmän tai vähemmän vapaaehtoinen oravanpyörä ja levoton elämänrytmi. Arvatenkin joku sanoo, että pitäköön kukin lepopäivänsä milloin haluaa ja jättäköön menemättä kauppaan sunnuntaina. Osittain asia on näinkin, ainakin niillä joille ei sunnuntaisin osu työvuoro. Mutta kyse on kuitenkin myös fyysisestä ympäristöstä. Elämänrytmi saa arvonsa vastakohdistaan – välillä vilinästä, välillä rauhasta – ei tasapaksusta hulinasta. Mitä isompi kaupunki, sitä selvemmin ero näkyy. Aina liikkeessä oleva kaupunki saa väsymään ja tekee rauhoittumisesta varsinaisen taiteenlajin. Ja tätä olotilaa eivät voi nekään muuttaa, jotka rauhan valitsisivat. Kaikki kun eivät voi maallekaan muuttaa. Kaupungin vireyden ylläpitämiseen tuskin tarvitaan jokapäiväistä markkinahumua. Aino Suholan osuvasti ilmaisema nykytrendi ”mennä hiljentymään Prisman hyllyjen väliin” ei ole ehkä ideaalisin tapa lepopäivän viettoon.

Mitä enemmän sunnuntaiaukioloja halutaan, sitä useammassa perheessä myös joku on sunnuntaisin töissä. Ja tämähän ei koske vain sinänsä laajaa kaupan alaa, vaan myös liikennettä, päivähoitoa, siivousta ja muita välttämättömiä oheispalveluita. Välillisesti ratkaisussa on siten kyse myös perhepolitiikasta; mitä enemmän työpäivät hajaantuvat, sitä vähemmän perheillä on edes teoriassa mahdollisuutta yhteiseen aikaan. Laajalla aukiolopolitiikalla viestitetään, ettei tällaista perheiden tukemista nähdä tarpeellisena.

Kauppojen aukiolot ovat selkeä arvovalinta. Vaikka kaikki eivät haluaisikaan lepopäiväänsä pyhittää, löytyy Luojan käskyn taustalta muitakin varsin järkeenkäypiä syitä. Ihminen ei edelleenkään ole kone, vaan tarvitsee rauhoittumista. Äkilliset hankintatarpeet puolestaan hoituisivat varmasti nykyistäkin suppeammilla ratkaisuilla. Moni eurooppalainenkin kaupunki rauhoittuu kerran viikossa; mihin meillä on kiire?  

Marika Visakorpi
kaupunginvaltuutettu (kd.)
Jyväskylä