Kyllä suunta varsin ikävä on. Stakesin tuoreimman tutkimuksen mukaan Suomessa käytettiin 8,7 litraa 100% alkoholia asukasta kohden. Tilastoitu kulutus nousi edellisvuodesta 3.8 %. Useiden kohdalla litraluku on moninkertainen, sillä laskennallisesti asukkaissa on myös vauvoja, jotka eivät tunnetusti käytä juomana muuta kuin maitoa.

Ennaltaehkäisevää työtä tulisi todellakin tehdä. Jutun juurien löytäminen olisi tuhannen taalan paikka. Juomiseen tuskin on yhtä tai kahta fokusoitavaa syytä, mutta muutamankin tärkeän havaitseminen ja niihin puuttuminen ? ajoissa, jo silloin kun mitään ei ole vielä tapahtunut ? voisi pelastaa ihmisiä.

Kiusaaminen on ollut viime aikoina kovasti tapetilla. Lapsena kiusattu on aikuisenakin rikki revitty. Miksi lapsi kiusaa toista lasta? Kun on itsellä paha olla. Miksi lapsella on paha olla? Mikä turvattomuus tekee lapsesta kiusaajan; nuoresta väkivaltaisen; aikuisesta työpaikkasadistin? Koettu paha etenee ja edetessään rikkoo lisää.

Rikkinäisyyttä paikkaa oivasti alkoholi; se liimaa palaset sumeasti kasaan ja auttaa säröille mennyttä unohtamaan. Toimiva aine. Harmi vain, että samalla kun se ns. pitää koossa, se myös rikkoo lisää ? sisältä.

Edelleenkään en usko, että pelkkiä seurauksia hoitamalla varsinainen syy häviää. Toki seurausten hoitaminen on tärkeää ja välttämätöntäkin, mutta samanaikaisesti koko yhteiskuntamme rakenteita tulisi viimeistään nyt avata auki ja tarkastella sitä mätää, joka siellä asustaa. Pahalla ololla on juurensa; paitsi henkilöhistorioissa, myös olosuhteissa. Loputon kilpailu ja paremmuusjärjestys ei voi olla jättämättä jälkiä. Tästä kirjoitin kolumnissani http://www.sjl.fi/web/pdf/200839_ke/sjl10.pdf

Viimeisimpiä älynväläyksiä televisiossamme on ohjelma nimeltä ?Meidän isä on parempi kuin teidän isä?. Jo nimi kertoo, että vanhemmuuskin on sitten kilpailulaji. Taas löytyi yksi keino lisää toisten nälvimiseen ja oman paremmuuden korostamiseen. Kaikessa on kilpailtava.

Entä, kun ei jaksa? Putoaa kelkasta? Ymmärtäjä löytyy lasipullosta.

Jos hoidamme vain sen pullon ihmisen elämästä pois, jätämme jäljelle ison montun, jossa hermot pakottavat paljaina. Työkokeilut ja muut aktivoinnit ovat hyviä, mutta alkujuurien käsittely vähintään yhtä tärkeää ? silloin, kun ihmisellä vielä voimia ja kykyä siihen riittää. Seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä - joka myös väkivaltaa - kätkeytyy päihdehaittojen taakse myös paljon.

Ihanteellista olisi, jos voitaisiin hoitaa samanaikaisesti päihteilyn näkyviä seurauksia, päihteitä käyttävän ihmisen menneisyyttä ja myös nykylasten tulevaisuutta, joka vielä kirjoittamaton taulu, tabula rasa. Lapsuuteen panostaminen ei ole turhuutta. Ei myöskään aikuisen terapiaan, vaikka ihmisellä olisi jo pitkäkin historia syrjäytymisen alalla.

Ihmisyys on meissä jokaisessa. Nostakaamme se siis esille, myös yhteiskunnallisella tasolla.