Paula Lehtomäki ei sitten monien odotuksista huolimatta lähdekään Keskustan puheenjohtajakisaan. Ennakkosuosikin ratkaisu oli yllättävä, mutta perustelut perhesyillä kunnioitettavat. Tilanne muuttuu kuitenkin mielenkiintoiseksi: jo useita ennakkoon vahvoiksi arvioituja nimiä on nyt kieltäytynyt kisasta. Lehtomäkeä ennen näin ovat ilmoittaneet Anu Vehviläinen ja Kimmo Tiilikainen.

Jossain määrin yllättävää olisi, jos puheenjohtajaksi ja samalla todennäköiseksi pääministeriksi valittaisiin henkilö, jolla ei ole lainkaan ministerikokemusta. Tämä tekee esillä olleista nimistä Keskustan nuoremman mieskaartin aseman vaikeaksi. Mikäli taas johtoon valitaan kokenut, mutta jo kymmeniä vuosia politiikassa vaikuttanut henkilö, ei ainakaan voida puhua puolueen uudistumisesta. Näissä kannatuslukemissa Keskustalla saattaisi kuitenkin olla sille tarvetta.

Koko systeemi on tietysti jossain määrin epädemokraattinen. Etenkin valinnan tapahtuessa nyt kesken kauden, valitsevat yhden puolueen puoluekokousedustajat suurella todennäköisyydellä myös valtakunnan vaikutusvaltaisimman poliittisen tehtävän haltijan, pääministerin. Kisaa käydään puolueen sisällä, ei kansan kesken kuten presidentinvaaleissa. Sivu mennen sanottuna, voi kohta kysyä, ketä kiinnostaa enää lähteä pitkiin ja puuduttaviin presidentinvaalitaistoihin, kun valtaa nakerretaan pala palalta. Pääministeriksi ja päivänpolitiikan merkittävimmäksi vallankäyttäjäksi voi päästä paljon vähemmällä. Vaikka keskeiset päätökset linjataankin koko hallituksen kesken ja hallituksen tulee nauttia eduskunnan luottamusta, on pääministerillä kuitenkin huomattavasti (vaikutus)valtaa.

Toivokaamme siis Keskustalle hyviä ehdokkaita ja ennen muuta viisasta valintaa!