Suvaitsevaisuus hakusessa

Maanantai 6.2.2012 klo 18:43

KD Naisten liittohallitus 6.2.2012

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen  jätti Kansanlähetyksen ja SLEF:n (Suomen ruotsinkielinen evankeliumiyhdistys) ilman valtakunnallisille nuorisotyötä tekeville järjestöille tarkoitettua tukea.

Ratkaisun perusteluna oli osallistuminen vuonna 2011 ”Älä alistu” -kampanjaan, jonka tarkoituksena oli erään henkilön omakohtaisen kertomuksen pohjalta kertoa, että homoseksuaalisuudesta voi eheytyä. Arhinmäen mukaan kampanja olisi ollut nuorisolain vastainen, jonka keskeisiä arvoperusteita ovat yhteisöllisyys, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ja siksi tukia ei myönnetty.

Viime aikoina on puhuttu kovasti suvaitsevaisuudesta, ei vähiten mm. Arhinmäen itsensä toimesta. Näyttää kuitenkin siltä, että suvaitsevaisuutta on vain yhteen suuntaan. Tätä ilmentää myös se, että Seta sai kyseisessä rahanjaossa hulppeat 101.000 euroa. 

Rahat ovat rajalliset ja kaikki eivät voi hakemaansa saada, mutta eri asia on se, millä perusteilla päätökset tehdään. Päätöksellä otetaan käytännössä se kanta, että "Annin" omakohtaisen, kiihkottoman ja asiallisen eheytymiskokemuksen julkaiseminen on niin paheksuttavaa toimintaa, että siitä rankaistaan rahahanojen sulkemisella. Samalla ministeri ja hänen edustamansa ministeriö asettuu "Annin" kokemuksen tuomariksi todeten tällaisen kokemuksen olevan epätosi tai kielletty. Millähän mandaatilla tällaisia arvioita voi tehdä? Ei kai voi olla niin, että tällaisia elämäntarinoita ei voi kertoa, jos mielii säilyttää rahoituksen? Muistuttaa epämääräisesti neuvostomeininkiä. 

Vaikuttaa siltä, että päätöksessä ei ole myöskään arvioitu laisinkaan mitä muuta esim. Kansanlähetyksen nuorisotyö on saanut aikaiseksi. Onko nuorisotyön ansiosta ehkä joku päässyt eroon päihderiippuvuudesta tai löytänyt itselleen tärkeän elämäänsä tukevan yhteisön?

Summa summarum: onko sitä suvaitsevaisuutta vai ei?