Uusin kirjoitukseni: Maahanmuuton monet kasvot

MAAHANMUUTON MONET KASVOT

Eräänä syksyisenä perjantai-iltana astuin bussiin Helsingin keskustassa. Toiselle puolelle käytävää tuli istumaan pari 4-kymppistä, siistinoloista, selvin päin olevaa miestä. Tuskin olimme liikkeelle päässeet, kun toinen totesi kovaan ääneen olevansa innokas ampumaan nimeltämainittuja kansallisuuksia edustavat maahanmuuttajat. Katsoin pöyristyneenä miehiin, jotka jatkoivat juttua päivitellen, miten Helsingin keskustan ovat viikonloppuiltaisin vallanneet ulkomaalaistaustaiset jengit. Huolta tuntui olevan suomalaisten jäämisestä alakynteen ja siitä, että maahanmuuttajat saavat etuja ilman mitään ansiota.

Miesten reaktio oli räikeän rasistinen ja kerrassaan tuomittava. Mielessäni ajattelin, ettei tällaista voi kuunnella julkisella paikalla siihen puuttumatta ja sanoinkin miehille pois lähtiessäni, että tyyli oli heillä nyt väärä. Samalla tilanne sai kuitenkin myös miettimään asiaa eri vinkkeleistä. Harvoin Helsingissä viikonloppuiltaisin liikkuvana, olin itsekin pannut merkille, että katukuvassa oli huomattavan paljon enemmän nuoria ulkomaalaistaustaisia henkilöitä kuin vaikkapa 10 vuotta aiemmin. Tiedossa on sekin, etteivät rikokset ole vallan tuntemattomia ilmiöitä näissäkään porukoissa.

Yhtä totta kuitenkin on myös se, että rikosten teko sujuu monelta kantasuomalaiseltakin etenkin viikonlopun maistissa. Ja mikä hävettävintä, jos maahanmuuttajanuori ryyppää ja kiroilee, on hän todennäköisesti oppinut sen meiltä suomalaisilta. Yleisesti ottaen kansallinen "viinakulttuurimme" lienee useimmille muualta muuttaneille melkoinen tyrmistyksen aihe. Selitä siinä sitten, että tälla lailla suomalainen rentoutuu. Mitä jos ottaisimmekin oppia toisin päin? Olen päässyt läheltä seuraamaan ja kuulemaan elämänmenosta eräässä suuressa espoolaisessa lähiössä, jonka vuokrataloissa asuu paljon maahanmuuttajia. Iltaisin lähiöbaarin nurkilla hoippuu porukkaa ja humalaisten möykkää kuuluu myös talossa - kaikki tämä tyystin kotimaisin voimin. Ääntä ja elämänmenoa saattaa toki kuulua vierasmaalaisilla nimilläkin varustettujen ovien takaa. Mikä mielenkiintoisinta, tällä alueella kuitenkin porraskäytävän ovet avautuvat ja autot antavat tilaa jalankulkijoille huomattavasti paremmin kuin varakkaammalla asuinalueella. Ja asialla näyttää näissä myönteisissä tapauksissa useimmin olevan ulkomaalaistaustainen henkilö.

Maahanmuutosta puhuttaessa nousee toisaalta myös väistämättä esille kotoutumisen merkitys. Onnistunut kotoutuminen ei ole eristäytymistä omiin piireihin eikä sulautumista valtaväestöön tyystin oman kulttuurin menettäen. Sitä eivät  edesauta passivoiva, rasistinen tai toisaalta liian sinisilmäinen suhtautuminen maahanmuuttajiin. Molemminpuolinen vuorovaikutus, kielen ja suomalaisen yhteiskunnan perusperiaatteiden oppiminen sekä työllistyminen antavat jo oivalliset eväät kotoutumiselle. Eri kulttuurit voivat tuoda monenlaista rikkautta meidän kaikkien ulottuville. Itsekin olen saanut nauttia mm. kurdiystävieni herkullisista ruuista ja toisaalta viedä heitä ihmettelemään marjametsän antimia. Vain kohtaamalla ymmärrys ja kielitaito paranevat. Mikäli sen sijaan epäonnistumme tasapuolisessa oikeuksien antamisessa ja velvollisuuksien edellyttämisessä eri väestöryhmille, luomme maaperää sekä syrjäytymiselle että rasismille. Kotoutumiseen on panostettava nyt kun maahanmuuttajien osuus on vielä moneen muuhun maahan nähden vähäinen.

On myös asioita, joita ei kulttuuriin vetoamalla voida Suomessa hyväksyä. Tyttöjen ympärileikkaus, perheväkivalta ja verojen maksamatta jättäminen eivät ole sallittuja kenellekään. Roskat viedään roskapönttöön, kerrostalossa ei juhlita yökausia ja koulussa käydään koulunkäynti-iässä oli kyseessä kuka tahansa. Kimurantimmaksi asiat menevät, kun tullaan vaikkapa tasa-arvokysymyksiin. Mitä jos esim. islamilaisesta kulttuurista tuleva kieltää lastaan koulussa leikkimästä vastakkaista sukupuolta olevan kanssa tai vaatii päiväkodin lasten nukkumajärjestelyjä uusittavaksi koska tytöt ja pojat eivät saa hänen mielestään nukkua lähekkäisissä pedeissä? Tällaisia väitteitä on tullut esiin julkisuudessakin viimeisen vuoden aikana. Ketään ei voi toki pakottaa leikkimään kenenkään kanssa, mutta tämäntyyppisiin vaatimuksiin on suhtauduttava nähdäkseni varsin jämäkästi. Suomessa tytöt ja pojat, miehet ja naiset ovat samanarvoisia eikä erottelu sukupuolen perusteella kuulu yhteiskuntaamme. Rajanveto kulttuurin vaatimusten huomioon ottamisessa ei aina ole helppoa. Siksi selkeät menettelytavat on syytä miettiä ajoissa. Molemminpuolinen kunnioitus ja tutustuminen voivat muuttaa haastavatkin tilanteet rikkaudeksi.   

Marika Visakorpi
puheenjohtaja
KD-naiset