Oikeudenhoito

Tältä sivulta löydät seuraavat kirjoitukset:

Hovioikeusmenettelyä kehitettävä

Lautamiehet tarpeellisia oikeudenkäynneissä

Muutoksia tarvitaan (tarkastelussa poliisi, syyttäjä- ja oikeuslaitos)

Hovioikeusmenettelyä kehitettävä

Keskisuomalainen 10.4.2011 

Oikeudenmukainen oikeudenkäynti on Euroopan ihmissoikeussopimuksen takaama oikeus. Tämän johdosta Suomessa on vuodesta 1998 lähtien kuultu todistajia ja osapuolia uudestaan hovioikeudessa, jos on ollut kyse näytön uskottavuudesta.

Suullisiin pääkäsittelyihin hovioikeudessa liittyy kuitenkin useita ongelmia. Järjestelmä vie huomattavasti paitsi tuomareiden myös syyttäjien ja asianajajien työaikaa ja hidastaa juttujen käsittelyä. Suomi on jo saanut useita langettavia ratkaisuja Euroopan ihmissoikeustuomioistuimelta pitkistä käsittelyajoista. Uusi prosessointi tuo huomattavia kustannuksia yhteiskunnalle myös oikeudenkäyntikulujen ja todistajille maksettavien korvausten muodossa. Kuultavat ovat usein unohtaneet jo pääosan tapahtumista. Tämä johtaa siihen, että lähes joka jutussa kuultaville luetaan heidän aiemmin antamiaan kertomuksia ja tiedustellaan, mahtavatko ne pitää paikkansa.

Vuoden alusta otettiin käyttöön ns. jatkokäsittelylupajärjestelmä. Se edellyttää pienemmissä jutuissa luvan saamista valituksen käsittelemiseksi hovioikeudessa. Tämä tullee vähentämään jonkun verran suullisia pääkäsittelyjä, jos käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta ei ole aihetta epäillä. Valitusoikeuden tärkeyden vuoksi kynnystä luvan saamiselle ei ole syytä asettaa kovin korkealle.  Muutoksenhakujärjestelmän parantamiseksi olisi kuitenkin voitu ja tulee tehdä enemmänkin.   

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on edellyttänyt, että jutun osapuolilla on laaja oikeus tulla kuulluksi myös hovioikeudessa. Sen sijaan todistajien kuuleminen suullisesti uudestaan ei näyttäisi olevan välttämätöntä. Suomessa tulisikin siirtyä Ruotsin mallin mukaiseen käytäntöön, jossa todistajien kertomukset otetaan käräjäoikeudessa kuvanauhalle. Hovioikeudessa todistelu otetaan vastaan tallenteita katsomalla. Tämä takaisi sen, etteivät heikentyneet muistikuvat vaikuttaisi asiaan eikä  todistajia myöskään voitaisi painostaa käsittelyjen välissä kertomusten muuttamiseen. Tärkeää olisi myös se, ettei todistajia tarvitsisi vaivata uudestaan paikalle ellei perustellusta syystä ilmene tarvetta esittää heille uusia kysymyksiä.

Uskoisin, että järjestelmän edellyttämät tekniset investoinnit maksaisivat itsensä pian takaisin, prosessit nopeutuisivat ja painopiste siirtyisi toivotulla tavalla käräjäoikeuteen. Ennen muuta hovioikeudella olisi käytössään paras todistelu, jonka uskottavuutta voitaisiin arvioida jopa luotettavammin kuin nyt. Tämä, jos mikä parantaisi oikeusvarmuutta.

Marika Visakorpi
kihlakunnansyyttäjä,
kansanedustajaehdokas (kd)

Lautamiehet tarpeellisia oikeudenkäynneissä

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomat 30.10.07

Hallitusohjelmaan sisältyy suunnitelmia lautamiesten käytön merkittävästä vähentämisestä rikosoikeudenkäynneissä lähinnä taloudellisista syistä. Tätä on kuitenkin syytä harkita huolella.

Lautamiesten rooli oikeudenkäynneissä on nähdäkseni kahdelta kannalta erityisen merkittävä. Lautamiehet tuovat maallikkoina oikeussaliin tavallisen kansan äänen pelkän juristinäkökulman lisäksi. Ratkaisujenhan tulee olla paitsi lainmukaisia myös oikeudenmukaisia ja ymmärrettäviä suuren yleisön kannalta. Tähän lautamiehet voivat tuoda tärkeän panoksensa.

Toinen merkittävä peruste lautamiesten käytölle on oikeudenkäynnin riippumattomuuden vahvistaminen. Oikeudenhoito on toki Suomessa kansainvälisesti ajatellen varsin hyvällä mallilla eikä monien maiden tuntemia korruptio-ongelmia ole havaittu. Juuri riippumattomuuden takaamiseksi olisi kuitenkin tärkeää, että oikeus on yleensä monijäseninen eikä koostu vain virkamiestuomarista.

On hyvä, että selviä, lieviä tai kaavamaisesti ratkaistavia asioita voidaan hoitaa yhdenkin tuomarin kokoonpanossa. Nyt jo olemassa olevaa kirjallista menettelyä ei kuitenkaan välttämättä käytetä joka puolella niin laajasti kuin olisi mahdollista. Yhden tuomarin järjestelmän laajentamiseen epäselviin tai ankarampiin juttuihin on sen sijaan syytä suhtautua pidättyvästi. On varsin luonnollista, että neljä henkilöä sekä havaitsee että punnitsee asioita laajemmin kuin yksi, olkoon sitten kuinka pätevä tahansa.

Oikeudenkäyttö on nimensä mukaisesti merkittävää vallankäyttöä ja sen uskottavuutta on syytä pikemminkin varjella ja kehittää kuin heikentää. Tähän lautamiesten käytön oleellinen vähentäminen sopii huonosti.   

Marika Visakorpi
kihlakunnansyyttäjä (opintovapaalla)
Jyväskylä

 

Muutoksia tarvitaan

(poliisitoimi, syyttäjä- ja oikeuslaitos tarkastelussa)

Keskisuomalainen 4.1.2007 Puheenvuorot -palsta

Julkinen hallinto on monenlaisten muutosten edessä. Hallinnollisia yhdistämisiä on vireillä myös rikosoikeudenhoidon alueella, kuten lehdistössäkin on jo kirjoitettu. Miksi tähän on tultu? Jos nykyiset ja ikärakenteen tulevaisuudessa vaatimat palvelut tuotettaisiin nykyiseen tapaan, tarvitsisi julkinen sektori lähivuosina työhönsä jo joka toisen työmarkkinoille tulevan nuoren. On ymmärrettävää, ettei se ole käytännössä mahdollista.

Muutoksia on näin ollen pakko tehdä niin kuntien kuin valtionkin hallinnossa. Kaikenlainen järkevä hallinnon keventäminen ja alueen voimavarojen yhteinen hyödyntäminen on kannatettavaa. Samalla on syytä muistaa kuitenkin se, että pienempi palvelupiste saattaa hoitaa asiat varsin tehokkaasti kun tehtäviä ei lokeroida turhan jäykästi.

Toinen julkiseen sektoriin vaikuttava seikka on verotus, jota on melko reippaasti kevennetty tällä hallituskaudella. Mikäli haluamme pitää kiinni etenkin terveys- ja poliisipalvelujen riittävyydestä, ei mittaviin tuloveronkevennyksiin tuskin ole enää mahdollisuuksia.

POLIISI TARVITSEE KENTÄLLE LISÄVOIMIA

Länsi-Suomen poliisin lääninjohdon esitys Keski-Suomen poliisilaitosten hallinnollisesta yhdistämisestä, mutta nykyisen palveluverkoston säilyttämisestä poliisiasemineen ja palvelupisteineen on kelvollinen. Hallintoa voidaan keventää ja yhteistoimintaa lisätä, mutta poliisipalveluiden säilyttäminen eri puolilla maakuntaa on ehdottoman tärkeää.

Ministeri Kari Rajamäki on todennut, ettei operatiivisesta toiminnasta saa henkilöitä vähentää. Samanaikaisesti on kuitenkin joidenkin kihlakuntien osalta väläytelty vähennysvaatimuksia. Sen paremmin kenttä- kuin tutkintatehtävistä ei vähennettävää kuitenkaan löydy. Resurssi on jo nyt laskettu niin niukaksi, että lomat ja muut poissaolot aiheuttavat mutkikkaita ja henkilöstöä kuormittavia järjestelyjä. Päinvastoin etenkin hälytysvalmiutta tulisi parantaa ja täyttämättä olevat poliisivirat täyttää. Tilanne on jo tällä hetkellä esim. pohjoisen Keski-Suomen alueella ajoittain hankala; kihlakunnan ainoa partio saattaa olla 100 kilometrin päässä sieltä, missä apua tarvittaisiin. On sanomattakin selvää, ettei tuota etäisyyttä pitäisi kasvattaa vaan lyhentää.

Mainittakoon, että tasapainotetuissa vaihtoehtobudjeteissaan ensi vuodelle lisämäärärahoja poliisitoimintaan ovat esittäneet Kokoomus 8,95 Me ja Kristillisdemokraatit 10 Me (noin 230 virkaa).

SYYTTÄJÄLAITOKSEN MUUTOKSET

Syyttäjälaitoksessa ollaan samanlaisten yhdistämisten keskellä. Nykymuotoinen syyttäjälaitos ehti juuri täyttää 10 vuotta, kun ollaan siirtymässä niin ikään maakunnalliseen syyttäjänvirastoon. Ex-kollega Olli Santanen kritisoi hiljattain puheenvuorossaan tässä lehdessä nimismiesjärjestelmästä luopumista ja katsoi, ettei syyttäjälaitos ole pystynyt vastaamaan sille asetettuihin odotuksiin.  Syyttäjä on kyllä asetettu paljon vartijaksi nykyprosessissa, mutta nähdäkseni siitä on pääasiassa suoriuduttu kunnialla. Luonnollisesti jokainen syyttäjä omalta osaltaan vastaa siitä, että rangaistusvastuu toteutuu mahdollisimman joutuisasti ja oikeudenmukaisesti saatavissa olevan näytön puitteissa. Valitettavasti jutturuuhkia on aika ajoin päässyt syntymään. Useimmiten syynä ovat niukat resurssit, mutta myös työtapoja on tarvittaessa uskallettava tarkastella.

On totta, että jonkinlaista kuminauhailmiötä syyttäjän roolissa on havaittavissa. Nimismiestoiminnan loputtua pyrittiin eroon poliisiroolista ja nyt on taas palattu varsin tiiviiseen esitutkintayhteistyöhön. Sama kuminauhailmiö koskee itse asiassa myös oikeudenkäyntejä. Kymmenkunta vuotta sitten siirryttiin korostetun suulliseen prosessiin, mutta - kuinka ollakaan – lokakuusta lähtien osa jutuista on käsitelty täysin kirjallisesti. Kovin johdonmukaiselta tai kaukokatseiselta tämä ei vaikuta. 

Tästä poukkoilusta huolimatta pidän kuitenkin kumpaakin uudistusta hyvänä. Kirjallinen menettely säästää istuntoon käytettyä aikaa varsinkin syyttäjiltä, mutta vähemmässä määrin myös tuomareilta. 

Syyttäjän osallistuminen mutkikkaampien juttujen esitutkintaan taasen mahdollistaa asiaan tutustumisen ja yhteisen keskustelun poliisin kanssa tarvittavista tutkintatoimista. Asian aikaisempi prosessointi johtaa onnistuessaan myös asian nopeampaan etenemiseen. Sen sijaan on hyvä, ettei nimismiesjärjestelmän tapaan kaikki narut tutkinnasta, syyttämiseen ja jopa ulosottoon asti ole yhden henkilön käsissä.

MITÄ MUUTOKSIA TARVITAAN? 

En näe Santasen tavoin tarvetta syyttäjä- ja oikeuslaitoksen perusteelliselle rakenneuudistukselle – mitä se sitten olisikaan. Jatkuva rakenteiden muuttaminen on valtava resurssihukka jo itsessään. Koulutuksissa juostaan tälläkin hetkellä melko runsaasti eikä kaikkien niiden tarpeellisuus ja varsinkaan tehokkuus ole kovin kaksinen. Toki joukkoon mahtuu paljon hyödyllistäkin.  

Ehkä suurin rakenteellinen ongelma liittyy suulliseen hovioikeusprosessiin. On vaikea nähdä, mitä lisäarvoa saadaan osapuolten ja todistajien kuulemisella uudestaan vähintään vuoden ja yleensä paljon pidemmänkin ajan kuluttua. Muistia joudutaankin useimmiten virkistämään aiemmin kerrottujen seikkojen lukemisella kuultavalle, jolloin välittömyydestä ei enää voida juuri puhua. Järjestelmän uudistamisyritykset eivät ole toistaiseksi oikein onnistuneet.

Yhtenä konkreettisena viranomaistyön tehostamiskeinona olisi sakonmuuntoasioiden yksinkertaisempi käsittely. Kun rangaistus on kertaalleen tuomittu, ei uusi käsittely sakon muuntamiseksi vankeudeksi tunnu tarpeelliselta. Asian risteily eri viranomaisissa lyhentyisi huomattavasti, jos ulosottovirastossa voitaisiin muuntaa sakot suoraan tai myöntää harkinnanvaraisesti lykkäystä.  

Oikeusturvan sekä asianomistajien ja todistajien aseman parantamiseksi tarvitaan uudistuksia. Rangaistusjärjestelmämme on tunnetusti varsin lievä eikä aina tunnu tyydyttävän kansalaisten oikeustajua. Etenkin väkivaltarikosten sekä toistuvasti rikoksiin syyllistyvien osalta järjestelmässä voisi olla tarkistamisen varaa. Rangaistuksesta ei kuitenkaan saa tehdä koston välinettä eikä vankeus ole ainut harkittavissa oleva seuraamus. Mm. rikosten taustalla usein olevan päihdeongelman käsittelemiseksi tulisi edelleen selvittää tähän ongelmaan pureutuvaa rangaistusmuotoa.

Marika Visakorpi
kihlakunnansyyttäjä
Äänekosken kihlakunnanviraston syyttäjäosasto