Olen seurannut kuukausia uutisointia Gazan sodasta ja sitä edeltäneestä Hamasin hyökkäyksestä Israeliin. Myös vaalikentillä asia on noussut toisinaan esiin ja on ollut havaittavissa, että asiasta on varsin haastavaa käydä asiallista keskustelua. Onpa esitetty hyvinkin antisemitistisiä kommentteja keskitysleireistä ja juutalaisten itsensä tilaamasta hyökkäyksestä Israeliin. Siksipä koen suorastaan velvollisuudekseni tuoda esille omiakin näkemyksiäni tilanteesta silläkin uhalla, että joku saattaa tahallaan tai tahtomattaan ymmärtää jotain kirjoittamaani väärin. En tiedä kaikesta kaikkea, mutta olen vuosien ajan ja etenkin viime kuukausina seurannut asiaa varsin laajasti. Olen valmis käymään asiasta myös keskustelua, mutta vain asiallisella tyylillä ja jokaisen ihmisarvoa kunnioittaen. Kirjoitus keskittyy lokakuussa alkaneeseen konfliktiin, mutta taustalla on toki jo vuosikymmeniä jatkunut jännitteinen tilanne Israelin ja palestiinalaisten välillä. 

TAUSTAKSI

Jokaisella ihmisellä on luovuttamaton ihmisarvo, olipa sitten juutalainen tai palestiinalainen (tai joku muu). Sota on aina tragedia ja jokainen siinä kuoleva ihminen on menetetty elämä. Erityisen traagista sota on siviilien kannalta, joihin tässä tapauksessa kuuluvat paitsi Gazan asukkaat myös Hamasin ottamat panttivangit sekä jo sitä edeltäneen Hamasin iskujen kohteeksi joutuneet israelilaiset ja heidän läheisensä. Sota on tuonut myös humanitäärisen kriisin asuntojen tuhoutumisen, sairaanhoidon, energian ja elintarpeiden saatavuuden haasteiden muodossa. 

Sekä Israelin valtion että Gazaa hallinnoivan Hamasin toimintaa saa ja pitää voida arvioida ja arvostellakin yhtä lailla kuten mitä tahansa hallintoja maailmalla. Mikäli sodan lakeja rikotaan tai toimitaan muutoin mielivaltaisesti, on sellaiset teot tutkittava ja vastuu teoista kannettava. Israelin tai minkään muun hallinnon toimintaan ei kuitenkaan tule soveltaa kaksoisstandardeja eli arvioida sitä toisin kuin jonkun muun maan toimintaa arvioidaan. Tältä osin on todettava, että aika moni muu konflikti maailmalla on jäänyt huomattavan paljon vähemmän huomion ja arvostelun kohteeksi. En edes muista, milloin viimeksi olisin kuullut, montako ihmistä on kuollut Ukrainan sodassa, mutta Gazan sodan osalta Hamasin ilmoittamia lukuja esitellään lähes päivittäin ja ilman tarkempaa tarkastelua. Tämän traagisen tilanteen uutisointi on mielestäni jäänyt jossain määrin yksipuoliseksi ja etenkin Hamasin osuus tapahtumiin on jäänyt hyvin vähälle arvioinnille sitten lokakuun.

HAMASIN HYÖKKÄYS JA GAZAN SODAN ALKU

Gazaa hallinnoi yleisesti terroristijärjestöksi luokiteltu ääri-islamilainen Hamas, joka on hallinnut aluetta autoritäärisesti vuodesta 2006. Hamasin välillä suoremmin, välillä verhotummin ilmaisemana tavoitteena on ollut Israelin valtion tuhoaminen.

Lokakuun 7. päivänä Hamas hyökkäsi noin 3000 henkilön voimin Israeliin, tappoi reilusti yli 1200 ihmistä, haavoitti noin 9000:a ja otti yli 250 panttivankia, joista edelleen noin 130 on heidän halussaan, osa jo kuolleina. Hyökkäyksen julmuutta lisäsi se, että ihmisiä silvottiin, käytettiin äärimmäistä seksuaalista väkivaltaa ja jopa pikkulapsia poltettiin elävältä. Lisäksi terroristit videoivat tekojaan. Samanaikaisesti Israeliin ammuttiin lyhyessä ajassa noin 2.200 rakettia. Hamas on tiettävästi ilmoittanut voivansa toistaa hyökkäyksensä.

Tämän Hamasin toiminnan johdosta Israel päätti käynnistää olemassaolonsa turvaamiseksi maahyökkäyksen Gazaan tavoitteenaan Hamasin tuhoaminen ja panttivankien vapauttaminen. Yhtenä osana tätä on myös Hamasin tunneliverkoston tuhoaminen. Hamas on rakentanut Gazan kaistalle laajat, jopa useiden satojen kilometrien pituisiksi arvioidut hyvin varustellut tunneliverkostot. Voidaan vain kysyä, millä rahoilla ne on tehty? Tällainen on Hamasin ”metro” – Israel yrittää tuhota valtavan tunneliverkoston Gazassa - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

KANSANMURHAVÄITTEET JA UHRILUVUT

Näin kuukausina on niin protesteissa kuin ihmisten puheissa usein esitetty väitettä, että Israel on syyllistynyt kansanmurhaan Gazassa. Kuten jo aiemmin totesin sota ja jokainen menetetty ihmishenki on aina tragedia ja epäilemättä tilanne on monella lailla hyvin vaikea niin Gazan asukkaiden kuin siellä edelleen olevien panttivankien osalta. Tilanne myös elää koko ajan. Kuitenkaan tämä vakava väite siitä, että Israelin olisi todettu syyllistyneen kansanmurhaan, ei vastaa Kansainvälisen tuomioistuimen päätöstä. Israel-Gaza: What did the ICJ ruling really say? (bbc.com) Ehkä selkeimmin ICJ:n päätös voidaan ilmaista arkikielellä niin, että asia voidaan tutkia esitettyjen väitteiden pohjalta. Tuomioistuin ei kuitenkaan todennut, että kyseessä olisi kansanmurha eikä ylipäätään ottanut siihen vielä mitään kantaa. Varsinainen ratkaisu asiassa annetaan myöhemmin. Israel on jyrkästi kiistänyt väitteet ja ilmoittanut käyvänsä taistelua Hamasia, ei palestiinalaisia vastaan ja panttivankien vapauttamiseksi.

Kansainvälisen kansanmurhasopimuksen mukaan joukkotuhontana tarkoitetaan tekoja, jotka tähtäävät "jonkin kansallisen, etnillisen, rodullisen tai uskonnollisen ryhmän hävittämiseen tässä sen ominaisuudessa joko kokonaan tai osittain". Kyse on siis siitä, missä tarkoituksessa toimitaan. Näitä seikkoja ICJ tulee siis myöhemmin arvioimaan ja tärkeää on, että se tehdään mahdollisimman objektiivisen näytönarvioinnin pohjalta.

Siviileitä on varmasti ja valitettavasti kuollut merkittävä määrä sodassa. Hamasin esittämiin uhrilukuihin ei lopullisia arvioita voida kuitenkaan perustaa etenkään kun kyseessä on kansanmurhan kriteerien arviointi. Sen ilmoituksiin liittyy nimittäin monenlaisia kysymyksiä, joita on syytä huolella arvioida lähtien itse lukujen oikeellisuudesta. Hamasin ilmoittamasta noin 36.000 kuolleesta 30 prosenttia ei ole lainkaan dokumentoitu eikä tiedossa ole, keitä he ovat.

Etenkin sodan alkuvaiheessa huomiota herätti se, että uhrien määrä kasvoi tasaisesti lähes samalla määrällä joka päivä, mikä ei vaikuta uskottavalta. Luvuista ei myöskään käy ilmi, paljonko kuolleista on taistelijoita, (Israelin väitteen mukaan noin 15.000) ja naisten ja lasten osuudet ovat vaihdelleet Tilastointitavan muutos romahdutti Gazan nais- ja lapsiuhrien määrän tilastossa - Maailma | HS.fi Sekään ei ole selvää, kuinka monet ovat kuolleet suoraan tai välillisesti Hamasin oman toiminnan johdosta (esim. epäonnistuneita raketinlaukaisuja ja piiloutumista siviilien sekaan) tai ylipäätään muista syistä. Kuinka Hamas on väärentänyt Gazassa kuolleiden naisten ja lasten lukumäärän? (youtube.com)

Hamas on toistuvasti käyttänyt siviilejä kilpenään ja piilottanut aseita ja muita sotatarvikkeita esim. sairaaloihin tai muihin siviilikohteisiin. Israel on pyrkinyt välttämään siviiliuhreja monin tavoin varoittamalla iskuista tekstiviestein, paperilapuin, koputtamalla ja jopa jakamalla karttojaan. Tämä on hyvin poikkeuksellista sodan olosuhteissa ja sopii huonosti yhteen sen kanssa, että tarkoitus olisi toteuttaa kansanmurhaa.

Huoli siviilien ja yhtä lailla panttivankien tilanteesta on perusteltu ja ponnisteluja konfliktin päättämiseksi tulee jatkaa. Israelilla on tässä iso vastuu, mutta niin on myös Hamasilla. Pitämällä kaiken keskellä edelleen panttivankeja ja jatkamalla taistelua, Hamas ylläpitää olennaisella tavalla lokakuussa aloittamaansa akuuttia konfliktia. Voidaan perustellusti kysyä, toimiiko Hamas lainkaan palestiinalaisten etuja ajaakseen? Ylipäätään vaikuttaa siltä, että Hamasin intressissä ei välttämättä lainkaan ole palestiinalaisten kärsimyksen minimointi, vaan jokainen todellinen tai keksittykin uhri, josta voidaan syyttä Israelia, palvelee parhaiten Hamasin tarkoitusperiä. Tästä hyvä esimerkki on Hamasin lokakuinen väite, jonka mukaan Israel olisi ampunut Al-ahlin sairaalaan ja 500 ihmistä olisi kuollut. Sittemmin ilmeni, että kyseessä olikin mitä todennäköisimmin Islamilainen jihad -järjestön harhautunut raketti ja uhrimääräkin oli pienempi. Gaza hospital blast: What does new analysis tell us? (bbc.com)  Median olisikin tärkeä harjoittaa juttuja tehtäessä puolin ja toisin huolellista lähdekritiikkiä ja välttää hätäisten johtopäätösten tekemistä. Julkisen sanan neuvosto antoi langettavaan päätökseen koskien sanomalehti Keskisuomalaisen harhaanjohtavaa uutisointia. JSN: Langettava päätös Keskisuomalaiselle Gaza-uutisesta | Keski-Suomi | Keskisuomalainen (ksml.fi)

Yksi kansanmurhasyytöksiin liittyvä väite on ollut ruoka-avun toimittaminen Gazaan ja sen riittävyys. Näkemykset siitä, tavoittaako ruoka riittävästi siviilejä, ovat vaihdelleet. On selvää, että tämä on siviilien kannalta olennainen seikka. Tuoreiden tutkimusten mukaan toimitettu ruoka-apu on ainakin viime kuukausina ollut määrältään riittävää, mutta ongelmia on ilmennyt sen jakamisessa. Niin ikään Israel on esittänyt syytöksiä siitä, että Hamas olisi ottanut itselleen lähetyksiä. New study finds food supply to Gaza more than sufficient for population’s needs | The Times of Israel  

KAHDEN VALTION MALLI

Kansainvälisessä keskustelussa on usein toistettu ajatusta kahden valtion mallista. On kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen, että tosiasiassa kumpikaan konfliktin osapuoli ei sitä tällä hetkellä kannata. Hamasin tavoitteena näyttäisi edelleen olevan yksi Palestiina ”joelta merelle” ilman juutalaisia. Israel taas ei voi ajatella kahden valtion mallia ilman rauhansopimusta ja Israelin olemassaolon tunnustamista. Osa muista valtioista on nähnyt tilanteen niin, että juuri nyt on syytä tunnustaa Palestiinan valtio, jotta edes jotain toivonkipinää säilyy tästä tilanteesta ulospääsyyn.

Tätä ratkaisua voidaan kuitenkin kritisoida monella lailla. Ensinnäkin Palestiinan tunnustaminen juuri tässä tilanteessa tarkoittaa tosiasiallisesti Hamasin palkitsemista sen tekemästä terroriteosta. Varsin uskomatonta on, että Irlanti, Espanja ja Norja päätyivät tällaiseen ratkaisuun edellyttämättä edes panttivankien vapauttamista. Toisekseen voidaan kysyä, kuka tai mikä taho johtaa ja miten tätä valtiota joka nyt tunnustetiin? Palestiinalaisalueella ei ole järjestetty vaaleja liki 20 vuoteen ja tilanne on Fatahin ja Hamasin kesken vähintäänkin epäselvä.

MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN?

On selvää, että pitkällä tähtäimellä olisi löydettävä neuvottelemalla keinot rauhanomaiseen rinnakkaiseloon puolin ja toisin. Akuutein asia on panttivankien vapauttaminen, Hamasin riisuminen aseista ja sodan päättäminen. Sitten voidaan edetä hallinnon muodostamiseen ja jälleenrakentamiseen. On kuitenkin selvää, ettei hallintoa voi hoitaa sellainen toimija, joka ei halua tehdä rauhaa Israelin kanssa. Tälläkin hetkellä asiasta käydään kulisseissa neuvotteluja ja siirtymävaiheessa tarvitaan varmasti osapuoliksi niin alueellisia kuin muitakin toimijoita kuten Yhdysvallat. Kenties myös EU:lla voisi olla rooli tässä. Sen jälkeen osapuolet voisivat toivottavasti päästä yhteisen neuvottelupöydän ääreen myös pidemmän tulevaisuuden ratkaisujen löytämiseksi. 

ANTISEMITISMILLE SELKEÄ EI

Kuten todettua myös Israelin valtion toimia on lupa asiallisesti arvioida kunhan ei sorruta kaksoisstandardeihin. Sen sijaan juutalaisiin ihmisinä ja heidän tai Israelin valtion olemassaoloon kohdistuva vihapuhe tai jopa hyökkäykset juutalaisia vastaan olisi syytä tuomita selkeästi myös Euroopan unionin tasolla.

Valitettavasti Gazan tilanne on entisestään kiihdyttänyt antisemitistisiä äänenpainoja ja juutalaisten kokemus heihin kohdistuneen antisemitistisen suhtautumisen kasvusta on huolestuttavaa. Kysymys ei tosin ole vain tämän sodan tuomasta ilmiöstä, vaan Suomessakin esim. synagogat ovat jo ennen tätä sotaa joutunut panostamaan turvallisuuteensa huomattavia määriä. Joelta merelle -huudot eivät ole rauhan asian ajamista, vaan toisen osapuolen hävittämiseen kannustamista. Yhtä lailla selvää on, että mikäli joku esittäisi tai esittää vaatimuksia palestiinalaisten hävittämisestä kansana, tulisi sellaisiin puuttua. 

Antisemitismistä on valitettavan paljon esimerkkejä. Israelin euroviisuedustaja joutui oleilemaan huoneessaan muiden artistien liikkuessa vapaasti ja hänen suojakseen jouduttiin asettamaan massiiviset turvajoukot. Se, että tällaisiin toimiin jouduttiin, kertoo vakavasta juutalaiseen tai juutalaisiin kohdistuvasta uhasta, mutta osaltaan myös haluttomuudesta puuttua uhkaa aiheuttavien henkilöiden selkeän antisemitistiseen toimintaan. Yhdysvaltalaiselta taustaltaan juutalaiselta professorilta vietiin kulkuoikeus työpaikalleen vedoten siihen, ettei hänen turvallisuuttaan voida taata. Minkälaisia reaktioita olisi mahtanut herätä, jos jonkun muun vähemmistöryhmän edustajalle olisi tehty samoin? Helsingin yliopiston edustalla on esitetty joelta merelle -vaatimuksia ja rakennukseen on kiinnitetty banderolli, jossa Israelia kartta on peitetty kokonaisuudessaan palestiinalaistunnuksin eli johon Israelille ei jäisi laisinkaan maata. Nämä ovat esimerkkejä vakavasta antisemitistisestä ongelmasta eikä niille selitykseksi riitä Israelin valtion toiminnan arvostelu. Kun näin tapahtuu suvaitsevuuden nimiin ja rasismin vastaisuuteen vannovissa länsimaissa, voi vain kysyä, mihin nämä periaatteet unohtuivat? Tämäntyyppinen toiminta ei ole millään muotoa hyväksyttävää sen paremmin Suomen kuin Euroopan Unioninkaan tasolla. Antisemitismille on osattava sanoa selkeä ei.