Lainsäädännön ja etiikan vuoropuhelua tarvitaan

Keskisuomalaisen mielipidepalsta 21.7.13

Kirkon jäsen, sisäministeri Päivi Räsänen, piti puheen Kansanlähetyspäivillä. Tiettävästi ei kukaan paikallaolleista, mutta jokunen tuhat muuta on katsonut sen vuoksi aiheelliseksi erota kirkosta. Niinhän saa toki tehdä mistä syystä tahansa, mutta logiikkaa näistä eroista on vaikea hahmottaa.

Päivi Räsänen ei ole kirkon johtohenkilö eikä edes kirkollisista asioista vastaavana ministerinä päätä kirkon linjasta. Vaikuttaakin siltä, että ero on ennemminkin kannanotto sille, ettei Räsäsen mainitsemista asioista kuten Raamatusta etiikan ohjaajana ja aborttiin liittyvistä kysymyksistä pidetä. Kovin suvaitsevaiselta ei vaikuta, jos tarkoitus on viestittää, että näin ei kirkon jäsen saisi ajatella.

Entä lainsäädännön ja Raamatun suhde? Kehottiko ministeri rikkomaan lakia? Ei kehottanut ja on nimenomaisesti todennut, että Suomen lakia on noudatettava.

Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että lakien ja etiikan suhteesta on voitava rakentavasti keskustella sekä hoitohenkilökunnan omantunnonvapauden osalta että periaatteellisemmin. Jokaisen ihmisen etiikka perustuu johonkin arvoihin ja sen saa ministerikin sanoa ääneen.

Tiedämme niin historiasta kuin valitettavasti nykypäivästäkin, ettei kaikkialla maailmassa lainsäädäntö kestä tarkastelua tärkeimpienkään ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Vakavimmillaan se tarkoittaa hengenvaaraa.

Yksi vainotuimmista ryhmistä maailmalla ovat kristityt. Sadat kristityt ovat tälläkin hetkellä vankiloissa maissa, joissa esim. uskonnon vaihtaminen tai uskosta kertominen on lainsäädännössä rangaistavaa; kymmenet ovat menettäneet henkensä samoista syistä tänäkin vuonna.

Tai pitäisikö niitä kristittyjä moittia, jotka piilottivat laittomasti juutalaisia toisen maailmansodan aikana, koska Raamattu kehottaa rakastamaan lähimmäisiään ja puolustamaan sorrettuja?

Ei, he ovat sankareita samoin kuin muutkin viattomia ihmisiä omantuntonsa tähden pelastaneet. Natsi-Saksa on varoittava esimerkki siitä, miten pieleen lainsäädäntökin voi pahimmassa tapauksessa mennä, jos eettinen pohja on hukassa ja lähtökohtana toimii tehokkaasti markkinoitu ideologia ja vähitellen kasvava yleinen mielipide.

Suomessa ei onneksi ole edelläkuvatunkaltaisia tilanteita. Itse asiassa lainsäädännössä on edelleenkin paljon juuri tuosta parjatusta Raamatusta nousevia hyväksi havaittuja periaatteita.

Sen sijaan keskustelun vapaudesta on kyllä syytä olla huolissaan. Itse asiassa eroamisbuumi ja -vaatimukset osoittavat Räsäsen olleen harvinaisen oikeassa juuri siinä, että vaatii rohkeutta toimia vastoin porukan painetta tai yleistä mielipidettä tai todeta Räsäsen sanoin seuraavaa: ”Hedelmöityksen jälkeen ihmisen kehityksessä ei ole mitään ratkaisevaa käännekohtaa, jossa sikiön voitaisiin katsoa saavuttaneen ihmisyyden. Ensimmäiset merkit kehittyvästä keskushermostosta nähdään alkion kolmannen elinviikon alussa ja viikon kuluttua sydän aloittaa toimintansa, siis kauan ennen aborttirajoja. Seitsemän viikon ikäisen alkion keskushermoston on todettu lähettävän impulsseja elimistöön. Kahdeksannella viikolla on voitu rekisteröidä sikiön EEG eli aivosähkökäyrä. Abortti-ikäinen lapsi ei ole tunnoton kudoskappale, vaan yksilö, joka kykenee tuntemaan kipua. Eläinsuojelulaki antaa paremman suojan lopetettavalle eläimelle kuin aborttilaki syntymättömälle lapselle. Eläimelle ei saa teurastettaessa tuottaa kipua, mutta abortin kivuliaisuudesta ei uskalleta edes keskustella.”

On ironista ja huolestuttavaa, että vaatii rohkeutta puhua syntymättömän lapsen ja hoitohenkilökunnan omantunnonvapauden puolesta tässä ihmisoikeuksia ja sananvapautta korkealle arvostavassa maassa. Abortti on kipeä asia, mutta juuri siksi siihen liittyviin eettisiin kysymyksiin olisi syytä etsiä ratkaisuja kaikkien osapuolten näkökulma huomioon ottaen. Lainsäädäntö ja etiikka tarvitsevat jatkuvaa vuoropuhelua.

Marika Visakorpi puheenjohtaja KD Naiset Jyväskylä