Tänä vuonna Suomessa on 16.000 huostaanotettua lasta. Luku on noin kaksinkertainen 90-luvun alkuun nähden ja kasvanut siitä lähtien reippaaseen tahtiin.

Luku kertoo karua kieltään lasten elinympäristöistä perheissä. Huostaanotto, jonka tulee aina olla viimesijainen toimenpide, on katsottu tarpeelliseksi valtavan ison lapsijoukon kohdalla. Perheiden hyvin/pahoinvointiin on siis syytä kiinnittää vakavaa huomiota. Kyse on paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti erittäin suurista kustannuksista.

Kummastakin syystä olisi varmasti aiheellista selvittää miten huostaanoton taustalla oleviin ongelmiin pystyttäisiin jo ennalta puuttumaan. Ilman suurempia tutkimuksiakin voi toki arvata taustalla olevan niin päihde- kuin mielenterveysongelmia, mutta toki myös monenlaista muuta. Miten voisimme tukea perheitä niin, ettei tällaisia tarpeita olisi jatkossa näin paljon?

Avohuollon tukitoimia tulee käyttää niin paljon kuin mahdollista, mutta tarpeen tullen on huostaanottoonkin uskallettava.

Aika ajoin tietoon on tullut tapauksia, joissa huostaanoton tarpeellisuus on herättänyt kysymyksiä. Kyse ei ole ollut päihdeongelmista tai väkivallasta vaan ehkä enemmänkin väsymisestä arjen keskellä. Tähän auttaa erinomaisesti lapsiperheiden kotipalvelu, jota Jyväskylässäkin on tänä vuonna alettu jälleen toteuttaa. Kestoltaan se on tosin vain tilapäistä, mutta ainakin osalle perheistä tuo juuri sen kaivatun avun hetkelliseen kriisitilanteeseen. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan myös meitä jokaista lähimmäisenä jakamaan arjen kuormia edes hetken matkaa rinnalla.