Näin naistenpäivänä nousevat mieleen erityisesti ne lukuisat naiset eri puolilla maailmaa, jotka ovat joutuneet monenlaisen kaltoinkohtelun kohteeksi raiskausten, pakkoavioliittojen, henkisen tai fyysisen väkivallan ja ylipäätään kaikenlaisten vapauksien rajoittamisen muodossa. Erityisen  haavoittuvaisessa asemassa ovat vähemmistöihin kuuluvat naiset ja naiset konfliktien keskellä. 

Moni kristityksi kääntynyt nainen jos kohta mieskin on maksanut kovaa hintaa ratkaisustaan maissa, joissa kääntymistä kristityksi ei katsota hyvällä. Lukuisille heistä se on merkinnyt totaalista hylkäämistä perheen taholta, irtisanomista töistä, kaikenlaista syrjintää, halveksuntaa, väkivaltaa, vangitsemista ja jopa kuolemaa. 

Esimerkiksi osassa Nigeriaa islamistiryhmät ovat vuosien ajan järjestelmällisesti hyökänneet kristittyjen kyliin polttaen taloja, tuhoten viljelyksiä, ryöstäen ja raiskaten. Miehet usein tapetaan, naisia ja lapsia kaapataan ja pidetään panttivankeina.

Vainot eri maissa eivät ole nujertaneet heidän uskoaan, mutta traumoja tällainen kohtelu varmasti aiheuttaa. Järjestöt kuten Open Doors ovat pystyneet tarjoamaan heille traumaterapiaa, sielunhoitoa ja hätäapua mm. monissa kohdemaissa toimivissa Toivon keskuksissa. 

Toinen mieleen tuleva ryhmä naisia ovat demokratian ja naisten oikeuksien puolesta toimivat naiset. Taannoisen Arabikevään aikana sain osallistua EPP-naisten järjestämään tapaamiseen Istanbulissa, jonne oli meidän EU-maiden naisjärjestöjen edustajien lisäksi kutsuttu naisia useista Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maista. Kuuntelimme heidän kertomuksiaan ja rohkaisimme jatkamaan ponnisteluja demokratian ja naisten aseman parantamiseksi. Tärkeää toki oli, että emme jostain ulkoapäin kertoneet, miten asiat pitäisi tehdä, vaan jaoimme kokemuksia ja rohkaisimme heitä. 

Euroopan Unionin tulee jatkossakin pyrkiä tukemaan demokraattisia prosesseja ja toimia ihmisoikeuksien, mukaanlukien uskonsa vuoksi vainotuksi joutuneiden ihmisten hyväksi.