Viime viikkoina maakuntalehdessämme on ollut useita Israelia käsitteleviä juttuja. Milloin aiheena on ollut Itä-Jerusalemin rakentaminen, milloin Mossadin epäilty sotkeutuminen Hamas-johtajan surmaan tai joku muu.

En väitä, etteikö näihin asioihin liittyisi kritiikin paikkaa myös Israelia kohtaan. Silmiinpistävää kuitenkin on se, että kokonaisuuden analysointi on kerrassaan puutteellista. Uutisointi on myös useimmiten yksipuolisesti Israelia moittivaa. Tämä ei nyt sinänsä ole mitään kovin uutta.

En ole juurikaan nähnyt juttuja siitä, miten Hamas ja Hizbollah varustautuvat aseellisesti koko ajan kovaa kyytiä ja samoin muutamat muutkin naapurit. Eikä kyse ole aiempien kokemusten perusteella tavannut olla vain puolustautumiseen varautumisesta. Iranin presidentti puhuu avoimesti ja jatkuvasti "sionistien" tuhoamisesta ilman, että tätä kiihottamista kansanryhmää vastaan moitittaisiin kovin sanoin.

Ongelma on siinä, että Israelilla on ympärillään ja sisälläänkin useita siihen hyvin vihamielisesti suhtautuvia ryhmiä. Ei ole mitenkään harvinaista nähdä arabimediassa avoimesti juutalaisia halventavia tai suorastaan väkivaltaan yllyttäviä ohjelmia tai esim. pilapiirroksia. 

Minkäänlainen rauhanprosessin toteuttaminen käytännössä ei ole realismia niin kauan, kuin joku taho haluaa toisen mereen. Israel on kaikista puutteistaankin huolimatta demokratia, toisin kuin useimmat ympärillä olevat maat. Se on myös sallinut palestiinalais- ja arabiasukkailleen huomattavan määrän oikeuksia, vaikka problemaattisiakin osa-alueita löytyy. Millainen mahtaisi olla suhtautuminen juutalaisiin, jos hallitsemistilanne olisi toisinpäin? 

Israelilla on oltava oikeus turvalliseen olemassaoloon ilman jatkuvaa uhkaa. Ihmisoikeuksien kunnioittamista on edellytettävä sekä Israelin että palestiinalaisten ja muiden naapureiden taholta.