Parin viime kuukauden kuohunnat useissa arabimaissa ovat paljastaneet kansalaisten tyytymättömyyden kyseisten maiden oloihin. Kritiikin kärjessä tuntuu olleen työttömyys, näköalattomuus ja yleensä demokraattisten oikeuksien puute. Vasta nyt on noussut esiin, että esim. Syyriassa on ollut lähes 50 vuotta poikkeustila, joka on mahdollistanut vangitsemiset ilman oikeudenkäyntiä ja mediasensuurin. Samaan aikaan kun naapurimaa Israel - Lähi-idän  demokraattisin valtio - on ollut kritiikin silmässä vuosien ajan, ei Syyrian tilanteesta ole mainittu halaistua sanaa.

On ilmeistä, että diktatuuri on pitänyt kansalaisia tiukassa otteessa laajasti Lähi-idän ja arabimaailman alueella. Vielä on pitkä matka siihen, että demokratia ja ihmisoikeudet saavat vahvistua näissä maissa. Pelkkä vanhojen hallitsijoiden väistyminen ei tätä vielä takaa. Radikaalien ryhmien intressissä ei myöskään välttämättä ole demokraattinen hallintomalli pidemmällä tähtäyksellä. Myös EU:n on otettava selkeä demokratiaa ja ihmisoikeuksia tukeva linja suhteissaan näihin maihin. 

Siirtyminen diktatuurista demokratiaan ei käy hetkessä ja vaatii myös kunkin maan tilanteen huomioon ottamista. Koko alueen ja lopulta maailman vakauden kannalta on toivottavaa, että kehitys kulkisi demokratian suuntaan.