Kävin katsomassa oscareita kahmineen filmin Intian slummien elämästä. "Slummien miljönääri" ei kaunistele Intian köyhien elämää vaan pläjäyttää sen katsojan silmille raadollisena.

Intia on suuri ja varmasti monien hienojenkin ulottuvuuksien maa. Ilmeistä kuitenkin on, ettei ihmisarvo ole kovin korkealle rankattu arvo. Toisista hyötyminen, hengissä selviäminen, petollisuus ja häikäilemättömyys ajavat kovin monesti vauhdilla ohi. Intian todellisuutta ovat viime vuosina olleet myös ankarat kristittyjen vainot etenkin hindujen taholta. Kirkkoja on poltettu, ihmisiä ajettu kodeistaan ja pahoinpidelty. Kireyttä on ollut myös muslimien ja hindujen välillä.

Mietin mielessäni, mikä merkitys yhteiskunnalle on kristillisellä ihmiskäsistyksellä. Äitini naapurissa muutaman vuoden asunut intialainen perhe muistutti vakavasti meitä sanoen: "Älkää luopuko siitä kristillisestä arvopohjasta mikä teillä on!"

Elokuvan jälkeen tämä palautui vahvasti mieleeni. Ei ole samantekevää, minkälaiselle ihmiskäsitykselle ja etiikalle yhteiskunta rakennetaan. Kristillinen ihmiskäsitys pohjautuu ajatukseen jokaisesta ihmisestä ainutlaatuisena, arvokkaana Jumalan luomana olentona, jonka elämällä on merkitys. Tämä ei ole riippuvainen taloudellisesta asemasta, rodusta, sukupuolesta tai terveydentilasta.

Tärkeää on myös pyrkiä estämään liian suurten tuloerojen syntyminen. Ne tuovat aina yhteiskuntaan epävakautta, kateutta ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.

Tässäpä jo kaksi tärkeää elokuvan herättämää ajatusta, joista meidän tulisi pitää kiinni: kristillinen ihmiskäsitys ja oikeudenmukainen yhteiskunta.