Jyväskylän kaupunginteatterissa ensi-iltansa saanut Arthur Millerin Tulikoe oli vaikuttava teatterikokemus. Näytelmä kertoo 1600-luvun noitavainoista, joskin Millerillä on ollut mielessään vahva allegoria myös 50-luvun kommunistivainoihin USA:ssa.

Pullataikinan lailla paisuvat noitaepäilyt johtavat näytelmän paikkakunnalla irvokkaisiin oikeusprosesseihin, joita voitaneen paremmin kuvailla oikeusmurhina. Ne, jotka eivät tunnustaneet, hirtettiin, mikä lienee edesauttanut "tunnustusten" saantia kummasti.

Näytelmä antaa ajattelemisen aihetta paitsi menneistä vääryyksistä, myös tämän päivän oikeudenhoidon ja asenteiden suhteen. Massan mukana voi harhautua edelleen.

Itse noituuden suhteen on tosin todettava, ettei se valitettavasti ole silkkaa kuvitelmaa. Tänä kaiken viihteellistävänä aikana sellainenkin johtopäätös voi olla vaarana. Ihmisten vainoamiseen ei tietenkään tule mennä eikä piruja nähdä joka paikassa. Pimeyden ja valkeuden todellisuuden kieltäminen tai niillä leikittely ei kuitenkaan ole viisasta. Vaaroistakin tulisi voida puhua niiden oikeilla nimillä.