Rauha on ollut EU:n ytimessä sen perustamisesta lähtien. Euroopan unionin edeltäjän Euroopan hiili- ja teräsyhteisön ajatus lähti rauhan turvaamisesta Eurooppaan. Silloinen Ranskan ulkoministeri Robert Schuman esitti 9.5.1950 että Saksan ja Ranskan hiili- ja terästuotanto asetettaisiin yhteisen toimijan alle ja siten estettäisiin myös sodat entisten vihollisten välillä. Samalla se loisi kaikille halukkaille Euroopan maille perustan taloudelliselle yhdentymiselle. Kaikkiaan kuusi maata lähti mukaan tuolloin ja rauha EU-maiden kesken on säilynyt. 

Kun katsotaan Eurooppaa tänään, on kysymys rauhasta ja turvallisuudesta jälleen ajankohtaisempi kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Ukraina tarvitsee tukeamme taistelussa alueellisen koskemattomuutensa ja samalla myös eurooppalaisten arvojen puolesta agressiivista valloitushenkeä ylläpitävää hyökkääjää vastaan.  

Naton toimintojen lisäksi myös EU:n sisällä on syytä tehdä enemmän yhteistyötä eurooppalaisen puolustustarviketuotannon vahvistamiseksi. Puolustuskomissaarin nimeäminen on perusteltua, jotta EU:lle muotoutuu selkeä turvallisuuspilari. Siihen voisi kuulua myös varautuminen erilaisiin hybridiuhkiin ja terrorismiin. 

Suomen ja muiden ulkorajavaltioiden kannalta keskeistä on rajavalvonnan toimivuus, johon on perusteltua kohdentaa myös Unionin rahoitusta. On myös uudistettava turvapaikanhakua koskevia säädöksiä ja sopimuksia, jotka eivät tunnista välineellistettyä maahanmuuttoa ja sen tuomia turvallisuusuhkia. Samalla pitäisi pystyä turvaamaan aidosti hädässäolevien oikeus turvaan. Toisaalta ei voida ajatella, että turvapaikka olisi aina saatava nimenomaan Euroopan unionin alueelta.

Maahanmuuttokysymyksissä risteävät niin inhmilliset kuin turvallisuuskysymykset. Edellinen europarlamentti hyväksyi aivan loppuvaiheessa ns. maahanmuuttopaketin. Se sisälsi monia tarpeellisia elementtejä kuten toimia turvapaikkahakemusten nopeammaksi käsittelyksi ja laittomien maahantulijoiden tietojen yhtenäiseksi tallentamiseksi. Työtä on kuitenkin jatkettava mm. sen suhteen, että mantereellepyrkivien taustoja pystyttäisiin paremmin selvittämään ja palautukset toimisivat paremmin silloin kun turvapaikkaan ei ole perusteita. EU:n työ lähtömaissa rauhan puolesta kaikkinaista vainoa vastaan ja ihmisten elinolosuhteiden hyväksi on myös osaltaan omiaan vähentämään muuttopaineita. 

Keskeinen osa turvallisuutta on huoltovarmuuden vahvistaminen. Meidän on vahvistettava niin Euroopan tasolla kuin osaltaan Suomessakin omavaraisuuttamme mm. ruuan, energian, lääkkeiden, lannoitteiden ja erinäisten kriittisten komponenttien tuotannon osalta. Strategisia riippuvuuksia etenkin autoritäärisiin maihin on vähennettävä. Energiantuotannon osalta huoltovarmuuden vahvistaminen tarkoittaa varmasti ydinvoimarakentamisen uudelleenarviointia etenkin niissä maissa, joissa sitä on ajettu alas.

Elintarviketuotannossa Suomella on mahdollisuuksia pitkällä aikavälillä jopa lisätä vientiä, mikä onkin maa- ja metsätalousministeriön tavoitteena. Niin Suomessa kuin koko Euroopassa on samalla turvattava maatalouden kannattavuus. 

Turvallisuuden vahvistamisessa on siis monilta osin kyse ennen kaikkea varautumisesta, jotta voimme mahdollisimman hyvin turvata sekä ihmisten turvallisuuden että kaiken sen hyvän, mitä Eurooppa on vuosisatojen aikana saavuttanut vapauden, demokratian, rauhan ja ihmisarvon kunnioittamisen saralla.