Espanja on kunnostautunut viime vuosina erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan suitsimisessa. Useista käyttöön otetuista toimista mainittakoon hälytyspuhelin väkivallan kohteeksi joutuneelle sekä elektroninen jalkapanta lähestymiskieltoon tuomitulle. Viime mainittua käytetään vain vakavimmissa tapauksissa.

Suomessakin on keskusteltu ikävien tapahtumien johdosta lähestymiskiellon toimivuudesta. Kiellolla on toki ennaltaehkäisevää merkitystä ja sen rikkomisesta tuomitaan yleensä sakkoihin.

Tosiasia kuitenkin on, ettei lähestymiskieltoa pysty mitenkään nykysysteemillä valvomaan. Teho perustuu suojatun henkilön tai jonkun muun asiasta tietävän yhteydenottoon poliisille. 

Elektroninen valvonta on käytössä on kaksipiippuinen juttu. Isoveli valvoo -systeemiä ei tule käyttää liian löysästi. Epäselvää myös on, miten se käytönnössä osaa erottaa sen milloin henkilö on suojatun henkilön lähellä. Vai onko kyse vain sen valvomisesta, ettei liiku suojatun kodin tai muun kielletyn paikan alueella.

Vakavimmissa lähestymiskiellon määräämistapauksissa suojatun turvallisuudesta huolehtiminen kaipaisi toimivimpia keinoja. Espanjan mallia olisi ainakin syytä selvittää myös meillä.