Työ on ihmisen elämässä varsin keskeinen asia. Se tuo elämään mielekkyyttä, taloudellista turvaa ja sosiaalisia suhteita.
Työllisyyden parantamiseksi ja valtiontalouden kannalta kaikkia kannustinloukkuja tulisi purkaa. Nykyinen järjestelmä, jossa pienenkin palkan saaminen vaikuttaa työttömyyskorvauksen määrään ja lisäksi viivästyttää sen saamista, ei ole kannustava. Sen sijaan järjestelmän tulisi kannustaa työtöntä tarttumaan lyhyisiinkin työtilaisuuksiin oli se sitten marjanpoimintaa ja myyntiä tai yhden päivän työkeikka kuukaudessa. Kristillisdemokraatit esittävätkin sovitellun päivärahan maksamiselle 100-200 euron vapaaosuutta, jonka yli menevä osuus alkaisi vasta vaikuttaa työttömyyskorvauksen määrään. Tämä kannustaisi työntekoon, pitäisi kiinni työelämässä ja voisi auttaa saamaan myös pidempiaikaisen työsuhteen. Työnteon kannustavuus on tärkeää sekä työttömyyden vähentämiseksi, syrjäytymisen ehkäisemiseksi että myös tulevien vuosien työvoimapulaan valmistautumiseksi.
 
Työelämä ei saisi olla myöskään vain vahvoja, täyden työkyvyn omaavia varten, vaan tarvitsemme jokaisen panosta. Tarvitaan lisää joustoja, työhyvinvoinnin parantamista ja kokonaisvaltaista kustannusajattelua työelämään. Onko yksilön ja yhteiskunnan kannalta järkevää pitää osatyökykyistä työikäistä henkilöä 100 % eläkkeellä, jos hän kykenisi pienempään työpanokseen osaamistaan vastaavissa tehtävissä? Työkyvyttömyyseläkkeellä on 270.000 ihmistä, joista Eläketurvakeskuksen tutkimuksen mukaan 30.000 haluaisi vielä takaisin työelämään. Vanhuuseläkkeellä olevia ja työntekoon vielä haluavia tulisi kannustaa niin, ettei veroprosentti olisi pienistäkin tuloista oleellisesti eläkkeen verotusta korkeampi.
Jokainen ihminen on arvokas riippumatta siitä, onko työelämässä mukana vai ei. Oikeuden työntekoon tulisi kuitenkin olla jokaisen perusoikeus.