Blogi

Kristityt vainojen keskellä

Sunnuntai 7.10.2012 klo 22.28

Kristittyjen vainoaminen on valitettavaa arkipäivää tänään monissa maailman maissa. Ja nyt tarkoitan vainoamisella fyysistä väkivaltaa, jopa tappamista tai omaisuuden vahingoittamista.

Vain kuukausi sitten tuhottiin Moskovassa evankelinen Pyhän Kolminaisuuden kirkko kauhakuormaajilla noin 50 tuntemattoman nuoren miehen voimin. Joukko myös pahoinpiteli joitakin paikalletulleita seurakuntalaisia ja heitteli kuvien ottajia kivillä. Vielä huolestuttavammaksi asian tekee se, että paikalle kutsuttu poliisi ei tehnyt mitään, vaan totesi, ettei heidän toimivaltaansa kuulu puuttua asiaan! Onko Venäjä luisumassa takaisin entisaikojen toimintamalleihin?

Nigerian pohjoisosista on saatu kuulla viime aikoina valitettavan usein uutisia väkivaltaisista hyökkäyksistä kirkkorakennuksiin. Islamilainen Boko Haram -järjestö on ilmoittanut tavoitteekseen puhdistaa Pohjois-Nigerian kristityistä ja se on tehnyt useita iskuja kirkkoihin, joissa on kuollut jo kymmeniä ihmisiä.

Eritreassa on satoja kristittyjä vankiloissa uskonsa tähden, monet jo useiden vuosien ajan. Pohjois-Koreassa on arviolta 30.000 kristittyä vankileireillä ja vankiloissa. Monissa muslimimaissa on rangaistavaa kääntyä muslimista kristityksi tai kertoa muslimeille evankeliumia. Ilouutinen oli se, että kääntymisestä kuolemaantuomittu iranilainen pastori vapautettiin hiljattain ilmeisesti pitkään jatkuneen kansainvälisen painostuksen ansiosta.

Kristittyjen ihmisoikeudet ovat monissa maissa kortilla ja tuhannet menettävät uskonsa vuoksi henkensä vuosittain. Näin ei saisi olla eikä tätä voi hyväksyä. Samalla on kuitenkin todettava, että kristinuskon vastaus vainoon ei ole viha, vaan anteeksianto. Monissa maissa vaino onkin kääntynyt evankeliumin entistä suuremmaksi menestykseksi. Täytyyhän sellaisessa sanomassa olla todellista sisältöä, josta ei kuolemankaan edessä haluta luopua! 

Millä eväillä talous tasapainoon - osa 2

Tiistai 2.10.2012 klo 20.40

Lupasin edellisessä kirjoituksessani syventää mitä tarkoitan seuraavilla talouden tasapainottamisen keinoilla: 1) tiukka menokuri, 2) palveluiden tuottamistapojen ja rakenteiden tarkastelu, 3) pahoinvointikulujen vähentäminen ja ennaltaehkäisevä toiminta ja 4) hyvä elinkeinopolitiikka tulojen lisäämiseksi.

Olen jo useissa yhteyksissä todennut, että on rehellistä sanoa, ettei meillä jatkossa ole välttämättä varaa kaikkeen siihen, mihin on tähän asti ollut. Menoissa on oltava tarkkana. Pröystäilyyn ei ole varaa ja tarpeellisiakin palveluja voidaan joutua joltain osin supistamaan. Höyläämistä on tehty vuodesta toiseen, joten väistämätöntä on, että nyt on uskallettava tarkastella myös rakenteita ja tuotantotapoja. Erityistä huolta on kuitenkin pidettävä siitä, etteivät heikommassa asemassa olevat joudu maksumiehiksi. Tärkeimpiä kohderyhmiä ovat tässä mielessä lapset, vanhukset ja terveyspalveluiden käyttäjät.

Vaikka olen puolustanut tähän asti lähikirjastoja ja edelleen olen sitä mieltä, että ne ovat lähes ainoina kaikille ilmaisina palveluina arvokkaita, on sitäkin verkkoa uskallettava tarkastella. Silloin kun etäisyydet ovat lyhyet ja lähikirjaston valikoima suppea, voi olla perusteltua supistaa verkkoa ja saada aikaan säästöä. Kouluihin voidaan järjestää korvaava koulukirjasto ja kirjastoauto palvelee laajasti. Terveyspalveluita voidaan tuottaa puolestaan uusillakin tavoilla: usein tarvittavat palvelut on hyvä olla lähellä, ehkä jopa uusissa paikoissa kuten terveyskioskeissa ostoskeskuksissa, mutta harvemmin tarvittavat palvelut voivat olla vähän kauempana. Tärkeintä on, että palvelut ovat kaikkien saatavilla.

Pahoinvointi aiheuttaa sekä huomattavaa inhimillistä tuskaa että myös kustannuksia yhteiskunnalle. Siksi sen ennaltaehkäisy ja varhainen tuki on viisasta taloudenhoitoa. Kannatan esim. matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja, päihteidenkäyttöön liittyviä audit -kyselyjä ja lapsiperheiden kotipalvelua. Kaikki nämä ovat varhaisen tuen keinoja. Tarvitsemme myös asennemuutosta: jos saisimme osankin alkoholin aiheuttamista terveydenhoitokuluista estettyä, säästäisimme pitkän pennin.

Ja lopuksi: talouden tasapainottaminen merkitsee myös tulopuolen tarkastelua. Verojen ja maksujen nostaminen on kivuliasta eikä voi jatkua loputtomiin, joten on syytä panostaa hyvää elinkeinopolitiikkaan. Se tarkoittaa mm. hankintaosaamisen petraamista, yritysystävällistä kaavoitus- ja tonttipolitiikkaa ja yritysvaikutusten arviointia eri ratkaisuissa.

Näissä sitä haastetta riittääkin tuleville valtuutetuille.