Lupasin edellisessä kirjoituksessani syventää mitä tarkoitan seuraavilla talouden tasapainottamisen keinoilla: 1) tiukka menokuri, 2) palveluiden tuottamistapojen ja rakenteiden tarkastelu, 3) pahoinvointikulujen vähentäminen ja ennaltaehkäisevä toiminta ja 4) hyvä elinkeinopolitiikka tulojen lisäämiseksi.

Olen jo useissa yhteyksissä todennut, että on rehellistä sanoa, ettei meillä jatkossa ole välttämättä varaa kaikkeen siihen, mihin on tähän asti ollut. Menoissa on oltava tarkkana. Pröystäilyyn ei ole varaa ja tarpeellisiakin palveluja voidaan joutua joltain osin supistamaan. Höyläämistä on tehty vuodesta toiseen, joten väistämätöntä on, että nyt on uskallettava tarkastella myös rakenteita ja tuotantotapoja. Erityistä huolta on kuitenkin pidettävä siitä, etteivät heikommassa asemassa olevat joudu maksumiehiksi. Tärkeimpiä kohderyhmiä ovat tässä mielessä lapset, vanhukset ja terveyspalveluiden käyttäjät.

Vaikka olen puolustanut tähän asti lähikirjastoja ja edelleen olen sitä mieltä, että ne ovat lähes ainoina kaikille ilmaisina palveluina arvokkaita, on sitäkin verkkoa uskallettava tarkastella. Silloin kun etäisyydet ovat lyhyet ja lähikirjaston valikoima suppea, voi olla perusteltua supistaa verkkoa ja saada aikaan säästöä. Kouluihin voidaan järjestää korvaava koulukirjasto ja kirjastoauto palvelee laajasti. Terveyspalveluita voidaan tuottaa puolestaan uusillakin tavoilla: usein tarvittavat palvelut on hyvä olla lähellä, ehkä jopa uusissa paikoissa kuten terveyskioskeissa ostoskeskuksissa, mutta harvemmin tarvittavat palvelut voivat olla vähän kauempana. Tärkeintä on, että palvelut ovat kaikkien saatavilla.

Pahoinvointi aiheuttaa sekä huomattavaa inhimillistä tuskaa että myös kustannuksia yhteiskunnalle. Siksi sen ennaltaehkäisy ja varhainen tuki on viisasta taloudenhoitoa. Kannatan esim. matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja, päihteidenkäyttöön liittyviä audit -kyselyjä ja lapsiperheiden kotipalvelua. Kaikki nämä ovat varhaisen tuen keinoja. Tarvitsemme myös asennemuutosta: jos saisimme osankin alkoholin aiheuttamista terveydenhoitokuluista estettyä, säästäisimme pitkän pennin.

Ja lopuksi: talouden tasapainottaminen merkitsee myös tulopuolen tarkastelua. Verojen ja maksujen nostaminen on kivuliasta eikä voi jatkua loputtomiin, joten on syytä panostaa hyvää elinkeinopolitiikkaan. Se tarkoittaa mm. hankintaosaamisen petraamista, yritysystävällistä kaavoitus- ja tonttipolitiikkaa ja yritysvaikutusten arviointia eri ratkaisuissa.

Näissä sitä haastetta riittääkin tuleville valtuutetuille.