Sote -uudistus ajoi tunnetusti pahasti kuoppaan ja nyt on menossa korjauskierros. Juristina en tosin ollut juurikaan yllättynyt siitä, että perustuslailliset ongelmat koituivat järjestämislakiesityksen ensimmäisen version kohtaloksi. Sen sijaan enemmän hämmästyttää se, että näistä varsin ilmeisistä ongelmista huolimatta hanketta ajettiin eteenpäin.

Uudistus on kyllä sinänsä tarpeen ja varsinkin terveydenhoidon osalta. Se kangertelee aivan liian pahasti ja palveluihin pääseminen vaihtelee liikaa. Kun ihminen sairastaa, on kerrassaan kestämätöntä ettei lääkäriin useinkaan pääse kohtuullisessa ajassa ja valitettavasti sitäkin kuulee, että hoidon tasossa on toivomisen varaa. Turhan pallottelun lopettamiseksi tarvitsemme myös perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatiota.

Nyt kun sotelaki on kierroksella nro 2, olisi tärkeintä varmistaa, ettei tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Aika alkaa kulua nykyiseltä eduskunnalta kovin vähiin. Kun työn alla on merkittävä uudistus, ei kannattaisi parissa viikossa koittaa parsia sitä kasaan. Maakuntamalli on varmasti kokona hyvä, mutta pitäisikö siihen kytkeä myös suora rahoitus? Parempi olisi, että  mietittäisiin myös rahoituskuviot kerralla kuntoon ja jos mahdollista yksikanavaisiksi. On kestämätön tie, mikäli kuntien maksut uhkaavat kohota edelleen siinä määrin, että tiedossa olisi jopa useamman prosentin veronkorotuspaineita. Olisi myös paikallaan miettiä, tulisiko samaisen maakuntahallinnon alle kerätä muutkin maakunnanlaajuiset toiminnot kuten maakuntavaltuustossa on keskusteltu.

Mieluummin siis kerralla ja huolella kuntoon kuin hätiköiden puolivalmista.