Täytyy tunnustaa: en ole ay-aktiivi enkä vihkiytynyt työmarkkina-asioihin järin syvällisesti. Tänään kuitenkin istuin kaksi tuntia kuuntelemassa niin presidentti Halosta kuin entisiä ja nykyisiä ay-pamppuja työmarkkinaseminaarissa. Ilman seminaariakin toki tiedän, että ay-liike on ollut keskeisessä asemassa työelämän kehittämisessä ja on sitä edelleenkin. Suomalainen neuvottelumekanismi on esiintyjienkin mukaan arvossa myös maailmalla.

Päivän puheenaiheista: keskitetty vai liittokohtainen sopiminen, paikallinen sopiminen vai alakohtaiset sopimukset, eläkekysymykset ja varsinkin palkankorotukset, oli osallistujilla viljalti erilaisia näkemyksiä. Yksi yhteinen nimittäjä kuitenkin löytyi: sopiminen.

Kuten EK:n johtaja Eeva-Liisa Inkeroinen osuvasti sanoi, on työmarkkinajärjestelmä ainoita systeemejä, joissa voimme täysin kotimaassa päättää, mitä sovitaan. Sitä kannattaa siis hyödyntää. Toinen puoli toki on se, että pelkästään omaan napaan ja omiin etuihin tuijottamalla, voi pahimmillaan olla edessä ulosliputus koko kotimaasta. Ja kansainväliseen kilpailuun on osattava vastata myös kotimaassa. 

Naisjärjestön puheenjohtajana on pakko myös todeta, että palkkavinoutumien korjaamiseksi naisvaltaiset alat kaipaisivat suurempia korotuksia. Siinäpä pähkinöitä purtavaksi. Sovinnollista ay-kevättä toivottaen...