Julkisessa terveydenhoidossa on pitkään tuskailtu lääkärivajeen kanssa. Ongelma ei kosketa pelkästään syrjäseutuja vaan pulmia voi olla jopa suurissa kaupungeissa. Mikä siis neuvoksi? Eurolääkärijärjestelmä on tuonut tilapäistä helpotusta, mutta ei pysyvämpää. Rahaakaan ei julkisella puolella ole loputtomasti heittää kehiin eikä lääkäreiden palkkoja voi huonoiksi sanoa nytkään. 

Joku lääkäri onkin vakuutellut, ettei raha olisi kynnyskysymys. Toivottavasti näin on, sillä monella muullakin alalla tienaa yksityisellä puolella julkista paremmin ja silti tekijöitä löytyy julkisellekin puolelle. Säätämistä on varmasti niin väestövastuualueiden koossa, päivystysjärjestelyiden kohtuullisuudessa kuin konsultaatiotuen mahdollistamisessa etenkin nuoremmille lääkäreille. Toivoa sopii, että myös lääkärikunta arvostaisi julkista terveydenhuoltoa eikä hyväksikäyttäisi tilannetta kohtuuttomien vaatimusten ajamiseen.