Sisäministeri Päivi Räsänen nosti kirkolliskokouksessa erään kätilön kirjeen myötä esille myöhäisiin raskauden keskeytyksiin ja hoitohenkilökunnan omantunnonvapauteen liittyvän problematiikan. Jotkut pitivät tätä sopimattomana, toiset katsoivat että ministerin pitäisi keskittyä sisäisen turvallisuuden asioihin. Mutta se vasta merkillistä olisi ollut, jos kirkollisista asioista vastaava ministeri olisi kirkolliskokouksessa puhunut poliisiuudistuksesta!

Olisi enemmän kuin suotavaa, että kirkkoa kiinnostaisivat elämän suojeluun ja eettisiin valintoihin liittyvät asiat. Sen lisäksi kummatkin esiinnostetut asiat löytyvät hallitusohjelmasta seuraavasti: 

"Hallitusohjelman tavoitteena on vähentää raskaudenkeskeytyksiä ja selvittää tarve myöhäisimmän viikkorajan muutokseen sekä terveydenhuollon henkilöstön oikeuteen eettisin perustein kieltäytyä toimenpiteen suorittamisesta.

Läntisen Euroopan maista ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta kieltäytyä vakaumuksen perusteella suorittamasta abortteja tai laatimasta niihin liittyviä lausuntoja.

Euroopan neuvosto edellytti vuonna 2010, että kaikkien jäsenmaiden tulee turvata hoitohenkilökunnalle omantunnonvapaus kieltäytyä abortin tai eutanasian suorittamisesta. Sekä Maailman että Suomen lääkäriliitot ovat saman vaatimuksen takana.”

On eettisesti äärimmäisen kyseenalaista, että maassamme voidaan tehdä abortteja samanikäisille vauvoille, joita voidaan toisin haluttaessa pelastaa elämään. On kestämätöntä väittää, että toisessa on kyse elämästä ja toisessa ei. Kätilön sanoin: "Minulle oli jaettu keskeytyspotilas, jolla oli jo raskausviikkoja lähes 23. Syy keskeytykseen oli leikkauksella korjattavissa oleva vamma. Toivoin, ettei lapsi syntyisi vuoroni aikana, jotta en näkisi tekojeni seurauksia. Toisin kuitenkin kävi. Lapsi huitoi käsiään ja yritti tehdä hengitysliikkeitä ainakin 10 minuuttia. Vanhemmat olivat kauhuissaan. Kävin toisessa huoneessakysymässä lastenlääkäriltä, eikö mitään tosiaan tehdä vaikka synnytyssalissa saman ikäistä vauvaa virvoiteltiin." Hoitohenkilökunta asetetaan varsin skitsofreeniseen tilanteeseen: yhtenä hetkenä pelastat samanikäistä elämää, toisena käytännössä surmaat. 

Ihmisoikeuksista puhutaan nykyään ahkerasti, mutta miksi ei puolusteta näiden syntymättömien lasten oikeutta elämään? Oikeus elämään on kuitenkin kaikista oikeuksista perustavanlaatuisin. Vaikka kristillisestä näkökulmasta armo ja anteeksiantamus koskee kaikenlaisia tilanteita, voi  myöhäinen raskaudenkeskeytys varmasti olla varsin traumaattinen kokemus myös vanhemmille. Abortin myöhäisempi viikkoraja tulisi poistaa ja taata myös hoitohenkilökunnalle omantunnonvapaus tässä asiassa Euroopan Neuvoston suositusten mukaisesti.