Avioliitto eilen, tänään, huomenna?

Share |

Lauantai 13.12.2014 klo 0.49


Perjantaina 12.12. eduskunta päätti hyväksyä kansalaisaloitteen avioliittolain muuttamiseksi. Eduskunnan niukka enemmistö siis katsoi, ettei avioliitossa ole mitään niin erityistä, että sen säilyttäminen miehen ja naisen välisenä vuosisataiseen tapaan olisi perusteltua. Aikuisen oikeus mennä naimisiin samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa nähtiin tärkeämmäksi kuin lapsen oikeus isään ja äitiin. Juridisestihan avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen ainoat erot ovat olleet ulkoisen adoption mahdollisuudessa ja siinä, kuinka helposti saa saman nimen. Viime mainittu olisi voitu helposti korjata lakiin rekisteröidystä parisuhteesta.

Mikäli tuleva hallitus vie asiaa eteenpäin tänään päätetyin tavoin, muuttuu nimensaanti helpommaksi, mutta adoptiot tuskin tulevat kovin lukuisasti toteutumaan mikäli Ruotsin kokemukset toistuvat täälläkin. Niissä maissa, joista Suomeen adoptiolapsia tulee, ei nimittäin välttämättä jaeta tätä uudistettua avioliittokäsitystä. Enemmänkin kyse on siis avioliitosta oikeutena. 

Avioliittoon pääseminen muuttui vähitellen argumentoinnissa valtavaksi tasa-arvo ja jopa ihmisoikeuskysymykseksi, vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on nimenomaisesti todennut, ettei Euroopan ihmisoikeussopimus edellytä avioliiton muuttamista sukupuolineutraaliksi. Avioliittoon pääsyn oikeutta on verrattu orjuuden lopettamiseen ja naisten äänioikeuden saavuttamiseen. Samalla on unohdettu sujuvasti se, ettei miehen ja naisen välistä avioliittoa pidetty vielä 10 vuotta sitten kovinkaan monen mielestä minkäänlaisena kummajaisena saati syrjivänä.

Ahkeraan on myös vedottu siihen, että aikuisten ihmisten on saatava rakastaa toisiaan. Tämä on varsin erikoinen argumentti kun tiedossa on, ettei mikään laki estä ketään rakastamasta ketä haluaa, jollei rikoslain tiettyjä rajoituksia oteta lukuun. Päinvastoin meillä lainsäädäntö tarjoaa jo nyt mahdollisuuden myös rekisteröityyn parisuhteeseen.

Olen useassa yhteydessä todennut, että lain puolesta käytetyt argumentit johtavat loogisesti siihen, että myös muita avioliiton esteitä tulisi avata. Jos avioliittoon pääseminen olisi ihmisoikeus, miksi se tulisi rajata vain kahden henkilön väliseksi? Useampi kansanedustaja, jolta olen asiaa tiedustellut, ei ole osannut perustella miksi raja vedetään juuri tähän kohtaan. 

Niin ikään on ollut mielenkiintoista esittää lakia kannattaneille kysymys: oletko aina kannattanut avioliiton avaamista samaa sukupuolta oleville? Ja jollet ole, mikä on saanut mielesi muuttumaan? Tähän ei ole juuri vastauksia löytynyt.

Kansalaisaloitteen hyväksyminen on mielestäni seurausta aktiivisesta mielipiteenmuokkauksesta, mikä on johtanut varsin lyhyessä ajassa mielipiteiden muutoksiin. Lain kannattaminen on esitetty tasa-arvon, rakkauden ja ihmisoikeuksien puolustamisena, kun taas vastustajat on leimattu homofobisiksi tasa-arvon ja ihmisoikeuksien polkijoiksi. Kuka nyt sellaiseen joukkoon haluaisi kuulua?

Prosessissa on ollut kyse hyvin paljon käsitteiden uudelleenmäärittelystä ja jopa väärien ihmisoikeusargumenttien käytöstä. Ylilyöntejä argumentoinnissa ja suhtautumisessa on toki tapahtunut puolin ja toisin. Kuitenkin erityisesti perinteisen avioliittokäsityksen kannattajien leimaaminen kategorisesti on huolestuttavaa ja uhka sellaisten perusoikeuksien kuin sanan- ja uskonnonvapauden toteutumiselle. Valitettavasti prosessista on myös tullut se vaikutelma, että se joukko joka pitää eniten ääntä, saa kansanedustajien enemmistön taakseen. Tämä on toki yksi puoli demokratiaa, mutta vähintäänkin yhtä olennaista olisi, että argumentit päätösten taustalla olisivat kestäviä ja loogisia. Nähdäkseni nyt ei näin ole. Yhtä lailla, jos arvot perustuvat gallupeihin, ollaan kaltevalla pinnalla.  

Yksi erikoinen piirre tässä prosessissa on myös ollut se, että kansalaisaloite on saanut suurta kannatusta sellaisissa kansanjoukoissa, jotka eivät aiemmin juuri ole pitäneet avioliittoa kummoisessa arvossa.

Jokainen ihminen on arvokas täysin siitä riippumatta, onko avioliitossa vai ei. Kuitenkin yhden miehen ja yhden naisen välinen avioliitto on - ei vain juridinen sopimus - vaan erityinen yhteiskunnan yksikkö paitsi kristillisestä, myös monen muun maailmankatsomuksen ja biologisesta näkökulmasta jälkeläisten saamisen mahdollisuuden kautta. Tämän käsitteen muuttaminen aiheuttaa valitettavasti syvää jakoa kansassa. Huomattavasti parempi tapa olisi ollut tarkastella rekisteröityä parisuhdetta ja miettiä, liittyykö siihen jotain korjausta kaipaavia ongelmakohtia. On selvää, ettei ketää saa kiusata tai nimitellä sen paremmin seksuaalisen suuntautumisen kuin maailmankatsomuksen vuoksi. Silti kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä.

Koko kansalaisaloiteprosessi on osoittautunut kovin keskeneräiseksi ja haasteelliseksi. Lainsäädäntö on paljon monimutkaisempi prosessi erinäisine selvityksineen kuin joidenkin pykäläehdotusten laatiminen. Voidaan myös kysyä, kuinka hyväksyttävää on, että edellinen eduskunta pyrkii sitomaan tulevan eduskunnan käsiä antamalla sille toimintaohjeita? Tämä voidaan kyseenalaistaa. Nähtäväksi jää, keitä kansa haluaa päättämään ja mitä tuleva hallitus asian suhteen tekee.


Kommentit

14.12.2014 5.22  Irma Mantsinen

Kiitos Marika! Todella asiallinen ja vakava kannaotto. Siunausta ja voimia Sinulle. Tavataan vaaliuurnilla!

14.12.2014 19.34  Sirkka Autio

Ensinmäinen kirjoitus jonka todella voin "allekirjoittaa" asiallinen ja perusteltu kannanotto. Kiitos!

14.12.2014 21.54  Ellun kana

Voi hyvän tähden, jatkakaa jo elämäänne. Tärkeämpiäkin vaaliteemoja luulisi tässä taloustilanteessa olevan!

15.12.2014 12.14  Kaija Aromaa

Voi voi vaan. Ensiksi homoaktivisteille ei mikään ollut niin tärkeää kuin"ihmisoikeudet" ja "tasa-arvo". nyt kun saatiin "suurta asiaa" pykälän verran eteenpäin aletaan pilkkaamaan että maailmassa olisi tärkeämpiäkin asioita että antakaa jo olla vaan. On ja olisi toki ollutkin mutta tämä asia nyt vaan oli homojen ihmisarvolle niin tärkeää että kaikki muu sai jäädä. Mutta meille jotka katsomme että tämä laki on koko yhteiskunnan kannalta tuhoisa olemme pakotettuja jättämään muut asiat sivuun tehdäksemme kaikkemme että moinen laki ei astuisi voimaan. Älkää nyt siis taas arvottako toisten elämää ja mielipiteitä. Ensin teidän asianne oli kaikkein tärkeintä ja nyt vastapuolen asia ei olekaan vaan olisi tärkeämpiäkin asioita. Mistä moinen logiigga? Onko tämäsitä teidän ajattelemaanne tasa-arvoa?

15.12.2014 14.00  kaarina kero

Olipa todella hyvä ja perusteltu kannaotto tämän vouhkaamisen jälkeen ,joka on saavuttanut uskomattomat mittasuhteet myös aivopestyjen yksisilmäisten toimittajien kesken .Homojen tarkoitus olikin pitkäntähtäimen suunnitelmissa vallata media ja hyvin onnistuivat.Kaija Aromaan teksti on myös varsin aiheellinen.

13.1.2015 11.40  Ellun kana

Jos tuo kommenttini tekee minusta homoaktivistin, olkoon niin. Kyllähän asian jo aikaisemmissa käsittelyissä molemmille osapuolille tämä asia on ollut se maailman tärkein (ja muut asiat ovat saaneet jäädä) ja varmasti seuraavankin äänestyksen lähestyessä tämä asia on edelleen molempien puolien aktivisteille maailman tärkein, muista asioista viis. Niin on ja saa ollakin, se on sitä tasa-arvoa. Ja kun tasa-arvoisia ollaan, minullakin on oikeus mielipiteeseeni ja minun mielestäni tärkeämpiäkin asioita tulevien eduskuntavaalien alla on. Talouden ongelmat, työllisyyden kehittyminen, sote-uudistuksen vaikutukset, puolustuksen tulevaisuus jne, ne on ratkaistava riippumatta siitä saako naapurin Jukka ja Pekka mennä naimisiin vai ei. Ne muut asiat ovat kuitenkin valtaväestölle ne tärkeimmät asia ja minusta tulevien vaalien ehdokkaita pitäisi arvioida etupäässä näiden minulle tärkeiden asioiden kannalta. Tokihan minäkin saan ajatella näin. Tasa-arvoa tämäkin?

Kaija, kerro minulle vielä, millä tavalla tuo laki on yhteiskunnalle tuhoisa? Puhutaanko nyt ihan konkreettisesti yhteiskuntamme olemassaolon lakkaamisesta, vai jollain abstraktimmalla tasolla? Vai olisiko tämä nyt sellainen yllä mainittu ylilyönti argumentoinnissa?

14.1.2015 21.36  Marika Visakorpi

Kiitos kommenteista! Ellun kanalle voin todeta, että omat kärkiteemani ovat juuri talous, työllisyys, terveys, turvallisuus ja kestävä kehitys kuten voit eduskuntavaalit -osiosta tältäkin sivulta. En kuitenkaan katso näiden asioiden olevan mitenkään toisensa poissulkevia: myös avioliittoasiaa voidaan edelleen pitää agendalla kunhan ei unohdeta hoitaa myös em. muita asioita. Avioliitto on kuitenkin yhteiskunnan perustavia instituutioita, joten ei ole yhdentekevää minkälainen se on.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini