SANANVAPAUDEN RAJANKÄYNTIÄ

Sananvapaus on arvokas ja tärkeä perusoikeus, josta ei valitettavasti saada joka puolella maailmaa nauttia. Se on myös olennainen osa demokraattista yhteiskuntaa ja perusta vapaalle tiedonvälitykselle. Toimiakseen sananvapaus edellyttää vapautta kritisoida ja arvioida asioita tiukastikin.

Silti sananvapauskaan ei ole rajoittamaton. Muut perusoikeudet kuten kunnian suoja ovat antaneet aiheen asettaa rajoja sananvapauden käyttämiselle. Rajankäyntiä sananvapauden ja sitä rajoittavien rikosten täyttymisen välillä käydään päivittäin oikeuslaitoksessa. Aina rajanveto ei ole helppoa. Myös sillä voi olla merkitystä, missä tarkoituksessa tai tyylilajissa ilmaisu on tehty. Taiteen vapaus on suurempi kuin asiatekstin.

Toisaalta ei kaikki lain sallima ilmaisukaan ole fiksua tai sivistynyttä, tapahtui se sitten sanoin tai muilla tavoin. Olen samaa mieltä kuin kirjoittaja Aino Suhola kolumnissaan sanomalehti Keskisuomalaisessa 17.1.: pilkka ja arvostelu eivät ole synonyymejä. Pilkkaa ei voi tehdä toista kunnioittaen, mutta kritisoida voi. Viime viikot ovat osoittaneet, että sananvapauden käyttämistä on paitsi syytä puolustaa, myös syytä harkita. Harjoittelun varaa on varmasti meistä jokaisella. Varsinkin nettimaailma on pullollaan nimittelyä ja mollaamista, josta asiallinen arvostelu on kaukana eikä harkinnasta ole tietoakaan.

Itseäni on inspiroinut kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King jr, jonka merkittävimpiä aseita taistelussa sortoa vastaan olivat loistavat puheet. Niissä ei väsytty kritisoimaan epäkohtia, muttei myöskään sorruttu pilkkaan. Eräässä puheessaan hän toteaa: ”Sortajamme ovat käyttäneet väkivaltaa, sortajamme ovat käyttäneet vihaa. Sortajamme ovat käyttäneet kiväärejä ja aseita. En aio alentua heidän tasolleen. Haluan nousta korkeammalle tasolle.” Kingin menetelmä tuotti lopulta tuloksia, kun taas pilkka johtaa usein kasvavaan vihaan ja vastakkainasetteluun. Kukin päätelköön, kumpi on parempi tapa toimia.