Blogi

Järjen ääntä EU-lainsäädäntöön!

Maanantai 22.4.2024 klo 13.01

Euroopan unionin lainsäädäntö tapahtuu niin, että komissio tekee säädösehdotuksen Euroopan parlamentille ja EU:n neuvostolle. Tätä kutsutaan ns. yhteispäätösmenettelyksi. Neuvostoon kuuluvat kunkin jäsenmaan ministerit politiikanaloittain. Jos parlamentti ja neuvosto eivät käsittelyiden myötä pääse asiasta yhteisymmärrykseen, voidaan sitä hakea vielä ns. sovittelukomiteassa. 

Keskeisimmät EU säädöstyypit ovat asetukset ja direktiivit. Asetukset ovat kaikkia jäsenmaita suoraan sitovia säädöksiä. Direktiiveillä taas säädetään EU-maita koskevista velvoittavista tavoitteista. Maat saavat kuitenkin itse päättää miten ja millaisella lainsäädännöllä tavoitteet toteutetaan.

Ongelmaksi on jo pidempään muodostunut se, että sääntely on paisunut paisumistaan. Tähän ovat kiinnittäneet huomiota monet tahot, mm. Elinkeinoelämän Keskusliitto jo useita vuosia sitten ja aivan hiljattain Finanssiala.  

Paitsi että sääntelyä tulee runsaasti, on se myös usein päällekkäistä, mikä hankaloittaa asetusten tulkintaa ja soveltamista.

Kristillisdemokratian yksi perusperiaate on ns. läheisyysperiaate eli se, että päätökset tehtäisiin mahdollisimman lähellä niitä ihmisiä, joita ne koskevat. Tämä tarkoittaa sitä, että unionin tulisi ryhtyä toimiin vain silloin, kun jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tavoitteita yksinään. Unionin tulisi siis keskittyä niihin asioihin, joissa yhteistyöstä on todella hyötyä ja jättää muut asiat kansallisvaltioille. Joka ongelmaa ei ole ylipäätään välttämättä järkevää ratkaista säädöksillä, vaan ensin olisi mietittävä muita mahdollisia keinoja. 

Läheisyysperiaatteen mukaista olisi myös hyödyntää ensisijaisesti direktiivejä, joissa jäsenmaille annetaan tavoitteet, mutta keinot jäävät jäsenmaiden harkintaan. Tätä periaatetta noudattamalla tulisivat myös jäsenmaiden erityispiirteet paremmin huomioon otetuiksi. 

Suomen hallituksen tavoitteena on parempi ja vähäisempi EU-sääntely. Tämä on hyvä tavoite myös europarlamentaarikolle. Säätelyviidakkoa ja byrokratiaa tulee purkaa ja selkeyttää, jotta säädöksistä saa selkoa ja ne ovat fiksusti toimeenpantavissa. Juristina olen kiinnittänyt huomiota EU-säädösten kirjoitustapaan, joka on vähintäänkin monipolvinen ja usein hankalasti luettava. Kohtuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden on myös oltava johtavia periaatteita EU:n päätöksenteossa. 

Lyhyesti sanottuna: nyt tarvitaan järjen ääntä EU-lainsäädäntöön! 

Vainotut, muttei nujerretut naiset

Perjantai 8.3.2024 klo 21.11

Näin naistenpäivänä nousevat mieleen erityisesti ne lukuisat naiset eri puolilla maailmaa, jotka ovat joutuneet monenlaisen kaltoinkohtelun kohteeksi raiskausten, pakkoavioliittojen, henkisen tai fyysisen väkivallan ja ylipäätään kaikenlaisten vapauksien rajoittamisen muodossa. Erityisen  haavoittuvaisessa asemassa ovat vähemmistöihin kuuluvat naiset ja naiset konfliktien keskellä. 

Moni kristityksi kääntynyt nainen jos kohta mieskin on maksanut kovaa hintaa ratkaisustaan maissa, joissa kääntymistä kristityksi ei katsota hyvällä. Lukuisille heistä se on merkinnyt totaalista hylkäämistä perheen taholta, irtisanomista töistä, kaikenlaista syrjintää, halveksuntaa, väkivaltaa, vangitsemista ja jopa kuolemaa. 

Esimerkiksi osassa Nigeriaa islamistiryhmät ovat vuosien ajan järjestelmällisesti hyökänneet kristittyjen kyliin polttaen taloja, tuhoten viljelyksiä, ryöstäen ja raiskaten. Miehet usein tapetaan, naisia ja lapsia kaapataan ja pidetään panttivankeina.

Vainot eri maissa eivät ole nujertaneet heidän uskoaan, mutta traumoja tällainen kohtelu varmasti aiheuttaa. Järjestöt kuten Open Doors ovat pystyneet tarjoamaan heille traumaterapiaa, sielunhoitoa ja hätäapua mm. monissa kohdemaissa toimivissa Toivon keskuksissa. 

Toinen mieleen tuleva ryhmä naisia ovat demokratian ja naisten oikeuksien puolesta toimivat naiset. Taannoisen Arabikevään aikana sain osallistua EPP-naisten järjestämään tapaamiseen Istanbulissa, jonne oli meidän EU-maiden naisjärjestöjen edustajien lisäksi kutsuttu naisia useista Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maista. Kuuntelimme heidän kertomuksiaan ja rohkaisimme jatkamaan ponnisteluja demokratian ja naisten aseman parantamiseksi. Tärkeää toki oli, että emme jostain ulkoapäin kertoneet, miten asiat pitäisi tehdä, vaan jaoimme kokemuksia ja rohkaisimme heitä. 

Euroopan Unionin tulee jatkossakin pyrkiä tukemaan demokraattisia prosesseja ja toimia ihmisoikeuksien, mukaanlukien uskonsa vuoksi vainotuksi joutuneiden ihmisten hyväksi. 

Miksi lähdin ehdolle eurovaaleihin?

Torstai 7.3.2024

Viime syksystä alkaen olen pohtinut mahdollista lähtemistä mukaan eurovaaleihin ounastellen, että sellainen pyyntö puolueen suunnasta saattaa tulla. Luin jopa useamman EU:ta käsittelevän kirjan, mm. nyt ehdolle nimetyn entisen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korholan uran alkutaipaleista kertoneen Olkapäämepin kantapääkausi. Toisaalta kiinnosti, toisaalta ei. EU parlamentin varsin monipolvinen toimintatapa ei suurta innostusta herättänyt, toisaalta yksittäisen mepin vaikutusmahdollisuudet ovat yllättävänkin suuret, jos mietinnön valmistelu osuu kohdalle. Kieltää ei voi myöskään sitä, että EU on niin Suomen kuin koko Euroopan kannalta erittäin merkittävä yhteisö.

Oman päätökseni käänsi lopulta ehdokkuuden puolelle lopulta etenkin kaksi seikkaa: vahvat vetoomukset puolueen johdon taholta ja toisaalta sisuuntuminen naapurimaan käänteistä, ei vähiten Navalnyin kuolemasta. EU ei toki päätä itänaapurin asioista, mutta on keskeinen toimija Euroopan turvallisuutta ajatellen. Siihen keskusteluun haluan osaltani tuoda panokseni.

Venäjän asiat ovat itseäni kiinnostaneet jo yli 15 vuoden ajan. Opiskelin silloin puoli vuotta  venäjää päätoimisesti, josta pari kuukautta Pietarin lähistöllä. Tutustuin maan rikkaaseen musiikki-, taide- ja kirjallisuuskulttuuriin ja luin kasapäin venäläistä yhteiskuntaa käsitteleviä kirjoja. Venäjän taito ei enää parhaimmillaan ole, mutta kiinnostus maan kehityksen seuraamiseen on pysynyt. Ajattelu- ja toimintatavat ovat siellä monella lailla erilaiset, mitä lännessä voi olla vaikea ymmärtää. Näitä valaisee mm. Mihail Siskin viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Sota vai rauha: kirjoituksia Venäjästä ja lännestä. 

Kohtuullisen tiedonjanoisena kansainväliset asiat ovat kiinnostaneet laajemminkin jo vuosien ajan. Matkailun merkeissä on tullut muutamaa lukuunottamatta käytyä kaikissa EU-maissa ja tarkkailtua elämänmenoa niissä monelta kantilta. Vuosien varrella olen myös ollut innokas kielten opiskelija ja aina mukavampi on ollut, jos on voinut käyttää kyseisen maan kieltä. Englannin ja ruotsin lisäksi verryttelemään on päässyt saksaa, italiaa ja espanjaa. 

EU-asioihin pääsin jossain määrin tutustumaan KD-naisten puheenjohtajana ollessani, jolloin osallistuin EPP-Women (EPP on yksi EU:n puolueryhmä, johon Suomesta kuuluvat Kokoomus ja Kristillisdemokraatit) -järjestön seminaareihin Brysselissä, Bratislavassa ja Istanbulissa. Viime mainitussa tapasimme Arabikevään mainingeissa arabimaiden naisia ja kävimme keskusteluja ja rohkaisimme heitä demokraattisten prosessien edistämisessä. 

EU on parhaimmillaan itsenäisten valtioiden yhteisönä, joka yhdistää voimat isoissa kysymyksissä kuten kilpailukykyyn, sisämarkkinoihin ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Sen sijaan liittovaltion suuntaan EU:ta ei tule kehittää, vaan jättää jäsenvaltioiden päätöksentekoon asiat, jotka niille paremmin sopivat. Suomea ajatellen näitä kysymyksiä on esim. metsäpolitiikan puolella useita. 

Mukana siis ollaan Kristillisdemoraattien erinomaisella sloganilla Järjen ääni Euroopassa!