Sote -uudistus tehtävä huolella eikä hätiköiden

Sunnuntai 1.3.2015 klo 23.25

Sote -uudistus ajoi tunnetusti pahasti kuoppaan ja nyt on menossa korjauskierros. Juristina en tosin ollut juurikaan yllättynyt siitä, että perustuslailliset ongelmat koituivat järjestämislakiesityksen ensimmäisen version kohtaloksi. Sen sijaan enemmän hämmästyttää se, että näistä varsin ilmeisistä ongelmista huolimatta hanketta ajettiin eteenpäin.

Uudistus on kyllä sinänsä tarpeen ja varsinkin terveydenhoidon osalta. Se kangertelee aivan liian pahasti ja palveluihin pääseminen vaihtelee liikaa. Kun ihminen sairastaa, on kerrassaan kestämätöntä ettei lääkäriin useinkaan pääse kohtuullisessa ajassa ja valitettavasti sitäkin kuulee, että hoidon tasossa on toivomisen varaa. Turhan pallottelun lopettamiseksi tarvitsemme myös perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatiota.

Nyt kun sotelaki on kierroksella nro 2, olisi tärkeintä varmistaa, ettei tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Aika alkaa kulua nykyiseltä eduskunnalta kovin vähiin. Kun työn alla on merkittävä uudistus, ei kannattaisi parissa viikossa koittaa parsia sitä kasaan. Maakuntamalli on varmasti kokona hyvä, mutta pitäisikö siihen kytkeä myös suora rahoitus? Parempi olisi, että  mietittäisiin myös rahoituskuviot kerralla kuntoon ja jos mahdollista yksikanavaisiksi. On kestämätön tie, mikäli kuntien maksut uhkaavat kohota edelleen siinä määrin, että tiedossa olisi jopa useamman prosentin veronkorotuspaineita. Olisi myös paikallaan miettiä, tulisiko samaisen maakuntahallinnon alle kerätä muutkin maakunnanlaajuiset toiminnot kuten maakuntavaltuustossa on keskusteltu.

Mieluummin siis kerralla ja huolella kuntoon kuin hätiköiden puolivalmista.

Rohkeus luoda kasvua

Tiistai 17.2.2015 klo 19.22

Olen valinnut yhdeksi vaaliteemakseni työllisyyden parantamisen ja toisaalta Suomen talouden tasapainottamisen. Joku sanoo, että näitähän on helppo hokea ja yksi jos toinen hokeekin. Se on varmasti totta. Yhtä totta on kuitenkin sekin, että talouden ja työllisyyden kysymyksiä ei tuleva eduskunta kerta kaikkiaan voi ohittaa.

Kysehän on sinänsä varsin yksinkertaisesta periaatteesta: kuluttaa ei voi loputtomasti enemmän kuin tienaa. Ei myöskään valtio. Yksinkertaisia periaatteita ei vaan ole aina niin helppoa laittaa käytäntöön. Suomen valtion velka huitelee 100 miljardin tienoilla ja menot ovat vuosittain suuremmat kuin tulot. Menoja on leikattava ja/tai tuloja saatava lisää. Keskeinen keino sekä vähentää menoja että kasvattaa tuloja, on saada lisää työpaikkoja. Asia koskee kiperästi myös Keski-Suomea, jossa oli vuoden lopussa 23.000 työtöntä.

En ole yrittäjä enkä ole koskaan ollutkaan, vaan leipä tulee julkiselta sektorilta.  Kumpaakin tarvitaan, mutta tiedän, ettei julkinen sektori missään tapauksessa ole se, joka tulisi työllisyyspulmiamme ratkaisemaan. Pikemmikin se tulee kapenemaan juurikin talouden tiukkuuden vuoksi.

Katseet kääntyvät siis yksityisen sektorin puoleen. Kristillisdemokraateilla on vaaleissa yhtenä keskeisenä tavoitteena yrittäjyyden tukeminen. Yrittämistä ja työllistämistä helpottamalla voimme saada uusia työpaikkoja, jolloin myös satsaukset niihin kannattavat. Tässä muutamia poimintoja ohjelmastamme:

1) Yrittäjän sosiaaliturvaa parannetaan

esim. Työttömyysturvan hakuun liittyvää byrokratiaa helpotetaan siten, että myyntivoittolaskelma vaaditaan vain tietyissä tilanteissa ja että yritystoiminnan keskeyttämiseen riittää yksi ilmoitus, josta annetaan virallinen lausunto.

2) Lisähenkilön palkkaamisen kynnystä alennetaan

• Yksinyrittäjän aseman parantamiseksi lisähenkilön palkkaamista helpotetaan ottamalla käyttöön yksinyrittäjän määräaikainen maksualennus työnantajamaksuissa esimerkiksi 1-2 vuodeksi.

• Koeaikaa voitaisiin pidentää varsinkin kaikkein pienimpien yritysten osalta.

3. Yrittäjyyskasvatukseen panostetaan

• Yrittäjyyskasvatuksessa ja -opetuksessa tapahtuneen myönteisen kehityksen jatkuminen varmistetaan vahvistamalla opetussisältöjä kaikilla koulutusasteilla oppilaiden ikätason mukaisesti, lisäämällä opintoohjausta sekä tehostamalla oppilaitosten ja yritysten välistä yhteistyötä.

4. Hankintoihin kiinnitetään huomiota

• Valtio ja kunnat huolehtivat siitä, että julkisten hankintojen kilpailutuksiin on saatavilla neuvontaa ja että kilpailutuksissa huomioidaan paikallisten pk-yritysten mahdollisuus pärjätä.

5. Innovaatioita tuetaan ja luodaan menestystarinoita

• Tutkimustoimintaa on suunnattava entistä enemmän hyödyttämään pk- ja mikroyrittäjiä sekä kotimaisia kasvuyrityksiä.

• Pk-yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan ja kansainvälistymisen rahoittamiseen selkeytetään olemassa olevia instrumentteja ja tarvittaessa luodaan uusia.

6. Parannetaan yrittäjien verotuksellista asema

• Yrityksen omistajana olevalle luonnolliselle henkilölle annetaan oikeus henkilökohtaisessa tuloverotuksessa vähentää ne yrityksen tappiot, jotka ovat syntyneet kyseisen henkilön perustaman ja käynnistämän yrityksen ensimmäisten vuosien aikana ja jotka jäävät vähentämättä yrityksen tuloverotuksessa toiminnan lopettamisen vuoksi.

7. Puretaan ylisäätely

• Turhaa sääntelyä on saatava vähemmäksi. Viranomaisten yhteistyötä tulee parantaa siten, että asiakaspalvelu saadaan yhdelle luukulle ja ohjeiden tulkinta on yhtenäistä koko maassa. Lupaviranomaisten työtä tulee kehittää, jotta lupapäätökset valmistuvat riittävän lyhyiden enimmäiskäsittelyaikojen puitteissa. Lupaprosessien käsittelyaikojen lyhentäminen vaatii lisää resursseja ja ohjausta.

• Ympäristölupa- ja arviointimenettelyjä nopeutetaan käsittelyvaiheita yhteen sovittamalla ja takaamalla oikeinkohdennetut resurssit käsittelyyn.

Kyllä - yrittäjyyttä voidaan siis edistää monin keinoin. Nämä ja lukuisia muita tavoitteita löytyy KD:n yrittäjyysohjelmasta. Katso ihmeessä lähemmin: http://www.kd.fi/files/2015/02/yrittajaohjelma_kdryhma2015.pdf

Sananvapauden rajankäyntiä

Tiistai 20.1.2015 klo 21.49

SANANVAPAUDEN RAJANKÄYNTIÄ

Sananvapaus on arvokas ja tärkeä perusoikeus, josta ei valitettavasti saada joka puolella maailmaa nauttia. Se on myös olennainen osa demokraattista yhteiskuntaa ja perusta vapaalle tiedonvälitykselle. Toimiakseen sananvapaus edellyttää vapautta kritisoida ja arvioida asioita tiukastikin.

Silti sananvapauskaan ei ole rajoittamaton. Muut perusoikeudet kuten kunnian suoja ovat antaneet aiheen asettaa rajoja sananvapauden käyttämiselle. Rajankäyntiä sananvapauden ja sitä rajoittavien rikosten täyttymisen välillä käydään päivittäin oikeuslaitoksessa. Aina rajanveto ei ole helppoa. Myös sillä voi olla merkitystä, missä tarkoituksessa tai tyylilajissa ilmaisu on tehty. Taiteen vapaus on suurempi kuin asiatekstin.

Toisaalta ei kaikki lain sallima ilmaisukaan ole fiksua tai sivistynyttä, tapahtui se sitten sanoin tai muilla tavoin. Olen samaa mieltä kuin kirjoittaja Aino Suhola kolumnissaan sanomalehti Keskisuomalaisessa 17.1.: pilkka ja arvostelu eivät ole synonyymejä. Pilkkaa ei voi tehdä toista kunnioittaen, mutta kritisoida voi. Viime viikot ovat osoittaneet, että sananvapauden käyttämistä on paitsi syytä puolustaa, myös syytä harkita. Harjoittelun varaa on varmasti meistä jokaisella. Varsinkin nettimaailma on pullollaan nimittelyä ja mollaamista, josta asiallinen arvostelu on kaukana eikä harkinnasta ole tietoakaan.

Itseäni on inspiroinut kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King jr, jonka merkittävimpiä aseita taistelussa sortoa vastaan olivat loistavat puheet. Niissä ei väsytty kritisoimaan epäkohtia, muttei myöskään sorruttu pilkkaan. Eräässä puheessaan hän toteaa: ”Sortajamme ovat käyttäneet väkivaltaa, sortajamme ovat käyttäneet vihaa. Sortajamme ovat käyttäneet kiväärejä ja aseita. En aio alentua heidän tasolleen. Haluan nousta korkeammalle tasolle.” Kingin menetelmä tuotti lopulta tuloksia, kun taas pilkka johtaa usein kasvavaan vihaan ja vastakkainasetteluun. Kukin päätelköön, kumpi on parempi tapa toimia.

Ääri-ilmiöiden äärellä Ranskassa

Lauantai 10.1.2015 klo 23.36

Ranskassa tapahtuneet terrori-iskut on tuomittu yksituumaisesti ympäri maailman. Väkivallankäyttö ja sen ilmeiset motiivit ovat jyrkässä ristiriidassa länsimaisten arvojen kanssa eikä niitä voi mitenkään hyväksyä. Kansanjoukot ovatkin kokoontuneet mielenosoituksiin puolustamaan sananvapautta ja vastustamaan väkivaltaa. Iskujen kohteeksi joutui kaksi hyvin erityyppistä kohdetta; satiirinen lehti ja Kosher -ruokakauppa. Toisessa kuoli lehden toimittajia ja poliiseja, toisessa kaupassa olleita asiakkaita, juutalaisia.

Kauppaan kohdistunut panttivanki-isku on jatkumoa Ranskassa jo pidempään esiintyneeseen erittäin huolestuttavaan antisemitistiseen kehitykseen. Viime vuonna Ranskasta muutti ennätysmäärä 7000 juutalaista pois, monet vedoten pelkoon turvallisuudestaan. Samalla aukiolla, jossa nyt on kokoonnuttu mielenosoituksiin sananvapauden puolesta, vain puolisen vuotta aiemmin Israelin vastaisissa mielenosoituksissa huudettiin juutalaisten teurastamista viranomaisten puuttumatta asiaan. http://www.timesofisrael.com/amid-terror-wave-french-jews-feel-danger-isolation/  Samantapaisia juutalaisvastaisia huutoja on kuultu kaduilla aiemminkin. Viime kesän jälkeen synagogia on sytytetty tuleen, juutalaisia vastaan on hyökätty ja juutalaisia instituutioita uhkailtu. Presidentti Hollande on tuominnut panttivanki-iskun antisemitistisenä. On syytä toivoa, että jämäkkyyttä nyt osoittanut Ranskan hallitus toimii jatkossa paitsi kaikkien ranskalaisten turvallisuuden lisäämiseksi, myös antisemitismin kitkemiseksi. Sananvapaus ei suojaa kiihottamista kansanryhmää vastaan.   

Vielä suurempaa julkisuutta ja laajoja mielenosoituksia sai aikaan Charlie Hedbo -lehteen tehty isku. Lehden tyyli on yleisen uutisoinnin mukaan ollut usein pilkkaavaa. Toisten mukaan sananvapauden tulisi olla täysin rajoittamatonta tältä(kin) osin, jotta vaikeitakin aiheita voidaan käsitellä. Satiiri onkin tyylilajina erityinen ja vaatii varsin suurta ilmaisun vapautta. On kuitenkin vaikea nähdä, mitä tarkoitusperiä selkeä pilkkaaminen palvelee oli kohde sitten islam, kristinusko tai joku muu. On helppo yhtyä islamin tuntija Jaakko Hämeen-Anttilan toteamukseen tästä aihepiiristä kysyttäessä: (Keskisuomalainen 9.1.) "En pidä väkivallasta enkä pilkkaamisesta". Selvää on, että olipa sitten kyse minkäsisältöisestä satiirista tahansa, ei se koskaan oikeuta väkivaltaan.

Ääri-islamilaiseen radikalisoitumiseen tulee suhtautua vakavasti myös Euroopassa. Radikalisoitumista tulee pyrkiä ennaltaehkäisemään sekä hyvällä sosiaalipolitiikalla että yhteistyöllä muslimiyhteisöjen kanssa. Valtavirtaa edustavat maltilliset muslimit näkevät itsekin ääriliikehdinnän vaarat. Myös uskonnollista lukutaitoa on hyvä petrata ja lisätä vuorovaikutusta erilaisten kansanryhmien välillä. Eristäytyminen tai eristäminen omiin ryhmiin luo pohjaa tarpeettomille epäluuloille. Toisaalta on pidettävä huolta viranomaisten keinoista havaita ja puuttua turvallisuutta uhkaavaan radikalisoitumiseen. 

Ääriainesten ei tule antaa pelottaa Eurooppaa vaalimasta sananvapautta, demokratiaa, naisten oikeuksia, uskonnonvapautta ja oikeutta elämään turvassa väkivallalta. On oikein edellyttää niiden kunnioittamista kaikilta Euroopassa asuvilta. Mikäli edellä mainituissa asioissa ei onnistuta ja lakaistaan ongelmat maton alle, on vaarana heilurin heilahtaminen äärioikeiston suuntaan ja vastakkainasettelun kärjistyminen. Sekään ei ole toivottu suunta.  Nyt tarvitaan ryhdikästä johtajuutta.

Avioliitto eilen, tänään, huomenna?

Lauantai 13.12.2014 klo 0.49

Perjantaina 12.12. eduskunta päätti hyväksyä kansalaisaloitteen avioliittolain muuttamiseksi. Eduskunnan niukka enemmistö siis katsoi, ettei avioliitossa ole mitään niin erityistä, että sen säilyttäminen miehen ja naisen välisenä vuosisataiseen tapaan olisi perusteltua. Aikuisen oikeus mennä naimisiin samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa nähtiin tärkeämmäksi kuin lapsen oikeus isään ja äitiin. Juridisestihan avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen ainoat erot ovat olleet ulkoisen adoption mahdollisuudessa ja siinä, kuinka helposti saa saman nimen. Viime mainittu olisi voitu helposti korjata lakiin rekisteröidystä parisuhteesta.

Mikäli tuleva hallitus vie asiaa eteenpäin tänään päätetyin tavoin, muuttuu nimensaanti helpommaksi, mutta adoptiot tuskin tulevat kovin lukuisasti toteutumaan mikäli Ruotsin kokemukset toistuvat täälläkin. Niissä maissa, joista Suomeen adoptiolapsia tulee, ei nimittäin välttämättä jaeta tätä uudistettua avioliittokäsitystä. Enemmänkin kyse on siis avioliitosta oikeutena. 

Avioliittoon pääseminen muuttui vähitellen argumentoinnissa valtavaksi tasa-arvo ja jopa ihmisoikeuskysymykseksi, vaikka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on nimenomaisesti todennut, ettei Euroopan ihmisoikeussopimus edellytä avioliiton muuttamista sukupuolineutraaliksi. Avioliittoon pääsyn oikeutta on verrattu orjuuden lopettamiseen ja naisten äänioikeuden saavuttamiseen. Samalla on unohdettu sujuvasti se, ettei miehen ja naisen välistä avioliittoa pidetty vielä 10 vuotta sitten kovinkaan monen mielestä minkäänlaisena kummajaisena saati syrjivänä.

Ahkeraan on myös vedottu siihen, että aikuisten ihmisten on saatava rakastaa toisiaan. Tämä on varsin erikoinen argumentti kun tiedossa on, ettei mikään laki estä ketään rakastamasta ketä haluaa, jollei rikoslain tiettyjä rajoituksia oteta lukuun. Päinvastoin meillä lainsäädäntö tarjoaa jo nyt mahdollisuuden myös rekisteröityyn parisuhteeseen.

Olen useassa yhteydessä todennut, että lain puolesta käytetyt argumentit johtavat loogisesti siihen, että myös muita avioliiton esteitä tulisi avata. Jos avioliittoon pääseminen olisi ihmisoikeus, miksi se tulisi rajata vain kahden henkilön väliseksi? Useampi kansanedustaja, jolta olen asiaa tiedustellut, ei ole osannut perustella miksi raja vedetään juuri tähän kohtaan. 

Niin ikään on ollut mielenkiintoista esittää lakia kannattaneille kysymys: oletko aina kannattanut avioliiton avaamista samaa sukupuolta oleville? Ja jollet ole, mikä on saanut mielesi muuttumaan? Tähän ei ole juuri vastauksia löytynyt.

Kansalaisaloitteen hyväksyminen on mielestäni seurausta aktiivisesta mielipiteenmuokkauksesta, mikä on johtanut varsin lyhyessä ajassa mielipiteiden muutoksiin. Lain kannattaminen on esitetty tasa-arvon, rakkauden ja ihmisoikeuksien puolustamisena, kun taas vastustajat on leimattu homofobisiksi tasa-arvon ja ihmisoikeuksien polkijoiksi. Kuka nyt sellaiseen joukkoon haluaisi kuulua?

Prosessissa on ollut kyse hyvin paljon käsitteiden uudelleenmäärittelystä ja jopa väärien ihmisoikeusargumenttien käytöstä. Ylilyöntejä argumentoinnissa ja suhtautumisessa on toki tapahtunut puolin ja toisin. Kuitenkin erityisesti perinteisen avioliittokäsityksen kannattajien leimaaminen kategorisesti on huolestuttavaa ja uhka sellaisten perusoikeuksien kuin sanan- ja uskonnonvapauden toteutumiselle. Valitettavasti prosessista on myös tullut se vaikutelma, että se joukko joka pitää eniten ääntä, saa kansanedustajien enemmistön taakseen. Tämä on toki yksi puoli demokratiaa, mutta vähintäänkin yhtä olennaista olisi, että argumentit päätösten taustalla olisivat kestäviä ja loogisia. Nähdäkseni nyt ei näin ole. Yhtä lailla, jos arvot perustuvat gallupeihin, ollaan kaltevalla pinnalla.  

Yksi erikoinen piirre tässä prosessissa on myös ollut se, että kansalaisaloite on saanut suurta kannatusta sellaisissa kansanjoukoissa, jotka eivät aiemmin juuri ole pitäneet avioliittoa kummoisessa arvossa.

Jokainen ihminen on arvokas täysin siitä riippumatta, onko avioliitossa vai ei. Kuitenkin yhden miehen ja yhden naisen välinen avioliitto on - ei vain juridinen sopimus - vaan erityinen yhteiskunnan yksikkö paitsi kristillisestä, myös monen muun maailmankatsomuksen ja biologisesta näkökulmasta jälkeläisten saamisen mahdollisuuden kautta. Tämän käsitteen muuttaminen aiheuttaa valitettavasti syvää jakoa kansassa. Huomattavasti parempi tapa olisi ollut tarkastella rekisteröityä parisuhdetta ja miettiä, liittyykö siihen jotain korjausta kaipaavia ongelmakohtia. On selvää, ettei ketää saa kiusata tai nimitellä sen paremmin seksuaalisen suuntautumisen kuin maailmankatsomuksen vuoksi. Silti kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä.

Koko kansalaisaloiteprosessi on osoittautunut kovin keskeneräiseksi ja haasteelliseksi. Lainsäädäntö on paljon monimutkaisempi prosessi erinäisine selvityksineen kuin joidenkin pykäläehdotusten laatiminen. Voidaan myös kysyä, kuinka hyväksyttävää on, että edellinen eduskunta pyrkii sitomaan tulevan eduskunnan käsiä antamalla sille toimintaohjeita? Tämä voidaan kyseenalaistaa. Nähtäväksi jää, keitä kansa haluaa päättämään ja mitä tuleva hallitus asian suhteen tekee.

Tiivistetyt teesit miehen ja naisen välisen avioliiton puolesta

Tiistai 25.11.2014 klo 8.24

Avioliiton tulevaisuus on eduskunnan punnittavana tällä viikolla. Tässä tiivistettynä keskeisiä nykyisen avioliiton säilyttämisen perusteita ja kommentteja esitettyihin väitteisiin. 

Ks. myös aiempi blogini: Onko avioliittolain muuttamiseen aihetta (tammikuu 2014)

1.    Nykyinen avioliittolaki ei ole ihmisoikeuksien vastainen

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tänä kesänä vahvistanut suuressa jaostossa aiemmin 15.11.12 annetun Suomea koskevan ratkaisun, jossa todettiin, että ”EIS 12 artikla suojasi perinteistä avioliittoa miehen ja naisen välillä” ja että ”EIS 12 artikla ei perustanut sopimusvaltioille velvollisuutta myöntää samaa sukupuolta oleville oikeutta päästä avioon.” Sellaista velvollisuutta ei päätöksen mukaan voitu perustaa myöskään EIS 8 eikä 14 artiklaan. Mikään ihmisoikeussopimus ei velvoita lain muuttamiseen. 

2.    Rekisteröity parisuhde takaa jo lähes samat oikeudet

EIT totesi em. ratkaisussaan rekisteröidyn parisuhteen olevan riittävän ja turvaavan myös lapsen oikeudet. Juridisissa oikeuksissa eroina ovat ainoastaan yhteisen nimen saamistapa ja ulkoinen adoptio. Nimensaamiseen liittyvä muutos on helposti tehtävissä lakiin rekisteröidystä parisuhteesta. Adoptiota lukuunottamatta erot ovat siis hyvin vähäisiä. 

3.    Lapsen oikeutta isään ja äitiin ei tule heikentää

Adoptio on ennen muuta lapsen, ei aikuisen oikeus. Jo menetyksiä kärsineelle lapselle tulee turvata oikeus isään ja äitiin. Paraskaan isä ei voi korvata äitiä ja toisinpäin, koska olemme erilaisia. Se, ettei kaikilla lapsilla ole eron, kuoleman tms. vuoksi yhteyttä kumpaankin vanhempaansa tai vanhemmuudessa on puutteita, ei ole peruste sille, että lainsäädännöllä lapselta viedään oikeus isyyteen tai äitiyteen. Lainsäädännössä ei voida myöskään lähteä siitä odotuksesta, että jommankumman sukupuolen vaikutus korvautuu jollain ulkopuolisella henkilöllä.

Avioliitto on tarkoitettu keskeiseltä osaltaan myös sitomaan lapsen biologiset vanhemmat yhteen, jotta lapsella olisi vakaa kasvuympäristö, naisen ja miehen malli sekä kuva sukupuolten välisestä vuorovaikutuksesta. Tähän avioliittolain muutos toisi ison periaatteellisen muutoksen. Tästä lisää Tapio Puolimatkan kirjoituksessa:

http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/biologia-ja-rakkaus/1936634

Eduskunnan vastuu on erityisen suuri juuri lapsen aseman kannalta. 

4.    Tasa-arvo

Lainmuutosta on voimakkaasti ajettu sillä perusteella, että kaikilla tulee olla oikeus päästä avioliittoon. Perustuslain 6 §:n mukaan ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Perustuslakivaliokunta katsoi parisuhdelakia koskevassa mietinnössään PeVL 15/2001, etteivät avioliittolain ja parisuhdelain erot ole perustuslain vastaisia. Erot ovat entisestään kaventuneet tuon mietinnön jälkeen (perheen sisäinen adoptio on hyväksytty). 

Vain yhden miehen ja yhden naisen välinen avioliitto eroaa kaikista muista mahdollisista suhteista edellä kuvatuin tavoin yhteisen lapsen saamisen mahdollisuudella ja avioliitto on siksi hyväksyttävää rajata vain siihen. Toisaalta esitetty lainmuutos jättäisi avioliiton ulkopuolelle useita ryhmiä kuten ne, jotka haluavat naimisiin useamman henkilön kesken ja olisi siten esitetyllä tasa-arvologiikalla epätasa-arvoinen. Jos muutoksia tehdään avioliittolakiin, voivat myös muut avioliittoa haluavat ryhmät esittää perustellusti kysymyksen, miksi raja vedetään juuri tähän kohtaan.

5.    Miten käy muiden henkilöiden perusoikeuksien?

Mikäli lakia nyt muutetaan, muuttuu yhteiskunnan virallinen avioliittokäsite sisällöltään. Vaikka tämä ei velvoita uskonnollisia yhdyskuntia muuttamaan avioliittokäsitettään, aiheuttaa se muista maista saatujen kokemusten perusteella suurella todennäköisyydellä sen, että perinteisen ja vuosisatoja eläneen avioliittokäsitteen edustaminen ei ole enää suotavaa. Kaikkien tulisi edustaa uutta avioliittonäkemystä. Esim. USA:ssa perinteistä avioliittonäkemystä edustavia on irtisanottu työpaikoiltaan ja heteropariskunnilta on kielletty adoptio tai sijaisperheenä toimiminen perinteisten näkemystensä vuoksi. Britanniassa perinteistä avioliittoa julkisesti kannattanutta ja vuosikausia Punaisessa Ristissä vapaaehtoisena toiminutta miestä ei kelpuutettu enää vapaaehtoiseksi vakaumuksensa vuoksi. Avioliittolain muuttaminen voi hyvinkin vaikuttaa useiden muiden henkilöiden mielipiteen-, sanan- ja uskonnonvapauteen ja loukata niitä. Lisäksi on mahdollista, että adoptiot ulkomailta vaikeutuvat myös heteropareille, koska kaikkialla ei esitetynlaista avioliittonäkemystä jaeta. Näiltä ongelmilta voidaan pitkälti välttyä, mikäli avioliitto ja rekisteröity parisuhde pidetään erillään. Haluttaessa voitaisiin ottaa käyttöön vaikka termi parisuhdeliitto.

Avioliitto tulisi säilyttää nykyisellään ja muista suhteista säätää tarpeen mukaan erikseen.

Arvokas isyys

Sunnuntai 9.11.2014 klo 14.05

Tänään vietetään isänpäivää, joten ensinnä onnittelut kaikille isille! Olette tärkeitä!

Vietän ensimmäisen kerran isänpäivää ilman isää. Hän siirtyi ajasta ikuisuuteen viime keväänä vakavan sairauden murtamana. Viimeiset vuodet olivat arvokasta jatkoaikaa ja monella tavalla hyviä, vaikkakin heikkouden leimaamia. Ehkä elämän arvon näkee kuitenkin joskus paremmin silloin, kun elää myös keskellä haurautta ja heikkoutta.

Nyt ovat jäljellä vain muistot. Ne ovat pitkälti hyviä. Ei niinkään suurten tunteiden tai sanojen vuoksi, vaan arkisen turvallisen läsnäolon ja huolenpidon vuoksi. Asuin suurimman osan lapsuuttani äidin kanssa, mutta onneksi myös välit isään pysyivät tiiviinä. Isän kanssa tehtiin erilaisia juttuja kuin äidin kanssa; liikuttiin luonnossa, urheiltiin, käytiin Lapissa jne.

Niin - isä ja äiti ovat erilaisia. Aika usein äiti on se, joka huolehtii ja on tunneherkempi, kun taas isä tyytyy "suurempiin linjoihin" ja on ehkä vauhdikkaampi. Toki jokainen on erilainen yksilönä ja feminiinisiä puolia löytyy myös miehistä ja maskuliinisia naisista. Silti pidän rikkautena sitä, että olemme jossain määrin erilaisia sukupuolina. Kannatan sukupuolten välistä tasa-arvoa, mutta en halua tehdä ihmisistä neutreja. Mielestäni on rikkaus, että meitä on niin miehiä kuin naisia.

Edesmenneen tunnetun terapeutti Erik Ewaldsin ajatuksia muistellen, uskon, että myös lapselle sekä isällä että äidillä on merkitystä. Ewalds puhui aikoinaan siitä, miten tärkeää tytön kasvulle on saada maskuliininen peili. Isän turvallinen syli ja ihailu ovat tärkeää kasvupohjaa naiseudelle ja myös tuleville kohtaamisille miesten kanssa. Pojalle taas isä on läheisin miehen malli. Turvallinen ja rohkaiseva isä rakentaa pojan identiteettiä miehenä ja isältä hän saa myös ensimmäisen mallin siitä, miten tämä kohtelee naisia. Äidillä on taas oma tärkeä tehtävänsä.

Isä on useimmille meistä yksi elämän tärkeimmistä miehistä. Kaikilla ei valitettavasti ole hyviä muistoja tai mitään muistoja isästä, jolloin toivottavasti löytyy korvaavia ihmissuhteita. Tänä isänpäivänä toivon, että jokainen isä rohkaistuisi näkemään isyytensä suuren arvon. Toivon myös, että eduskunta äänestäessään pian avioliittolain muuttamisesta näkisi isyyden ja äitiyden arvon lapsen elämässä. Paraskaan isä ei voi muuttua äidiksi eikä toisinpäin. Lainsäädännön tulee olla lapsen edun, ei sen heikentämisen takaaja!

Onnellista isänpäivää!  

10 pointtia poliitikolle

Maanantai 13.10.2014 klo 20.27

Näinä aikoina on tullut tavaksi esittää asioita tiivistettyinä ”pointteina”. Noin 10 vuoden poliittisen vaikuttamisen kokemuksella erityisesti kunta- ja naisjärjestöpolitiikassa olen oppinut seuraavat 10 pointtia:

1)    Tee kotiläksyt. Politiikka on vaikuttamista, joka edellyttää perehtymistä asioihin. Kaikkea ei voi tuntea pohjamutia myöten, mutta pinnallinen paneutuminen näkyy myös.  

2)    Ole nöyrä. Oppiminen sen enempää elämässä kuin politiikassa ei lopu koskaan. Opinhaluisuus vie eteenpäin, kaikkitietävyydellä huijaa eniten itseään.

3)    Ole rohkea, mutta rakentava. Liika hissuttelu ei johda mihinkään. Suu pitää uskaltaa avata, kun on asiaa. Virheitäkään ei tarvitse pelätä. Sellaisistakin asioista pitää uskaltaa puhua, jotka voivat herättää eriäviä näkemyksiä. Tee se kuitenkin asiallisesti.

4)    Kunnioita kaikkia. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta kaikkia tulee kunnioittaa. Jokaisen ihmisen arvo on luovuttamaton siitä riippumatta kuinka eri mieltä olette asioita. Asiat voivat riidellä, mutta aina parempi jos ihmiset tulevat  toimeen keskenään. Kunnioita myös toisten aikaa puhumalla mieluummin tiiviisti.

5)    Uskalla kysyä. Moni tietää monesta asiasta enemmän kuin sinä. Neuvonantajien runsaus tuo menestyksen ja toisaalta moni epäselvä asia kirkastuu yksinkertaisesti kysymällä.

6)    Luo kontakteja ja verkostoja.Ihmisten tunteminen helpottaa monien asioiden selvittämistä ja eteenpäinviemistä.

7)    Kanna vastuuta. Aina ei voi tehdä vain mukavia päätöksiä. Jos sinut on valittu päätöksentekijäksi, on vaikeitakin päätöksiä  tehtävä. Jos rahat eivät riitä kaikkeen, on uskallettava myös karsia jostain.

8)    Anna tunnustusta toisille. Kuinka ollakaan kaikki hyvät ideat eivät välttämättä tule sinulta. Reilua on antaa tunnustusta ja kannattaa kollegan ehdotusta, jos hän on löytänyt hyvän ratkaisun. 

9)    Muista arvot käytännössä. Kristillisdemokratian kulmakivenä ovat kristilliset arvot. Kaikessa toiminnassa tulisi pyrkiä toteuttamaan niitä myös käytännössä.

10)  Ole ihminen. Politiikka on pitkälti ihmisten tai heitä palvelevien asioiden toteuttamista. Muista siis ihmiset ja kohtaa lähimmäiset ihmisenä. Muista myös omat rajasi ja levon merkitys.Tarvitset myös itse lataavia ihmissuhteita, joissa voit olla juuri sellainen kuin olet. Rajallisuus tarkoittaa myös sitä, että voi ja kannattaa pyytää viisautta Jumalalta.

Ja lopuksi: älä masennu, vaikket aina onnistuisi näitä noudattamaan. Harjoitukset jatkuvat ainakin itselläni hamaan tulevaisuuteen. Pirteää poliittista syksyä!

(Juttu ilmestyy vkolla 42 myös KD Naiset lehdessä)

Mitkä ovat Hamasin motiivit?

Perjantai 5.9.2014 klo 21.44

Mitkä ovat Hamasin motiivit?

Onko avioliittolain muuttamiseen aihetta?

Perjantai 31.1.2014 klo 19.23

Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista on tulossa eduskunnan käsittelyyn lähiaikoina. Kyseessä on muodollisesti pieni, mutta periaatteellisesti erittäin suuri asia: sen määrittely, mikä avioliitto jatkossa on.

Käytännössä rekisteröity parisuhde eroaa avioliitosta lähinnä kolmella lailla: 1) nimitys ja käsite, 2) ei mahdollisuutta hakea yhdessä adoptiota ja 3) ei suoraan oikeutta samaan sukunimeen. Yhteisen nimen saaminen olisi helposti järjestettävissä lainmuutoksella nykyiseen lakiin rekisteröidystä parisuhteesta. Sen sijaan kohdat 1 ja 2 ovat periaatteellisesti erittäin merkittäviä asioita.

Mikä avioliitto on?

Kansalaisaloite perustuu vaatimukselle tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta samaa suku-puolta olevien parien kohtelussa kuten kappaleessa 3.2.1 todetaan: "Aloitteen tavoitteena on lisätä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa yhteiskunnassa takaamalla samat oikeudet samaa ja eri sukupuolta oleville pareille. Ihmisten kohtelulle eri tavoin riippuen heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan ei ole nyky-yhteiskunnassa perusteita." Mitä tasa-arvolla ja yhdenvertaisuudella lopulta tarkoitetaan ja miten lainsäädäntöä tulisi säätää, jotta perustelut olisivat loogiset ja yhdenmukaiset?

Avioliittolaissa on useita moraalisluontoisia rajauksia; se on mahdollinen 1) kahden, 2) täysi-ikäisen (poikkeuksin), 3) eri sukupuolta olevan, 4) ei lähisukulaisen, 5) ei naimisissa tai rekis-teröidyssä parisuhteessa olevan 5) ihmisen välillä. Avioliitto on siinä mielessä täysin tasa-arvoinen ja yhdenvertainen, että jokaisella avioliiton edellytykset täyttävällä miehellä ja naisella on oikeus se solmia. Mikäli taas todella tarkoitetaan sitä, mitä kansalaisaloitteessa em. kappaleessa todetaan: "Yhdenvertaisuus lain edessä edellyttää, että lainsäädäntö soveltuu kaikkiin yhtäläisesti riippumatta esimerkiksi sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta, ellei muulle ole riittäviä perusteluita" (tummennus tässä), tulisi avioliitto avata samoilla perusteilla myös lukuisille muille ryhmille. Jos avioliitto nyt avataan käsittämään samaa sukupuolta olevien parisuhteet, on hyvin vaikea nähdä, miksei samoilla perusteilla hyväksyttäisi polyamorisia (monenvälisiä) ja moniavioisia suhteita avioliiton perusteeksi.

Haluttaessa voidaan myös muut avioliiton rajaukset kyseenalaistaa. On huomionarvoista, että viime vuoden joulukuun 13 päivä Utahissa paikallinen oikeus totesi moniavioisuuden kriminalisoinnin olevan perustuslain vastaista vedoten perusteluihin samaa sukupuolta olevien avioliittoihin (ks. esim http://www.breitbart.com/Big-Government/2013/12/14/Federal-Judge-Rules-Laws-Against-Polygamy-Unconstitutional).

Voidaan myös kysyä, millä perusteella sukulaisuussuhteen pitäisi olla este avioliitolle ainakaan samaa sukupuolta olevien kesken. Nyt esitetynlaisella tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusperusteella ajattelua voidaan viedä vieläkin pidemmälle ja kysyä, miksi avioliitto tulisi ylipäätään kytkeä seksuaalisuuteen? Sisarukset tai ystävykset voivat olla toisiinsa kiintyneitä ja haluta taloudellista turvaa tai yhteistä adoptiota, vaikkei heillä ole parisuhdetta perinteisessä merkityksessä. Eikö silloin heitä syrjitä, jos avioliiton solmimista rajoitetaan?

Avioliitto on ollut viime vuosiin asti jotakuinkin maailmanlaajuisesti ja hyvinkin erilaisissa yhteiskunnissa miehen ja naisen välinen instituutio. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät avioliitosta ovat 5000 vuoden takaa Kaksoisvirtojen maasta. Avioliittolainsäädännöllä on haluttu yhteiskunnan taholta paitsi juridisesti järjestää, myös tukea tällaista yhteiselämän muotoa, joka on erityinen siinä mielessä, että vain mies ja nainen voivat saada jälkeläisiä keskenään. Avioliiton kytkeytymistä sukupuolten erilaisuuteen, niiden toisiinsa liittymiseen ja suvun jatkamiseen tukevat mm. klassinen luonnonoikeusfilosofia ja sosiobiologia, jotka näkevät asian – vaikkakin eri lähtökohdista – syvempänä kuin kulttuurisena kysymyksenä. On siis välttämätöntä asettaa kysymys, mikä avioliitto on ja millä perusteilla? Onko se mikä tahansa kiintymykseen perustuva suhde, joka kulloinkin määritellään avioliitoksi vai edelleen se pitkään käytössä ollut yhteiskunnallinen instituutio, jossa vastakkaiset sukupuolet liittyvät toisiinsa solmimalla toiset poissulkevan liiton, jonka keskeisenä mahdollisuutena on myös lasten saaminen ja kasvattaminen?

Avioliiton rajaaminen yhden miehen ja yhden naisen väliseksi on perusteltua, koska vain se suhde poikkeaa kaikista muista mahdollisista suhteista. Kyse ei ole mielivaltaisesta, vaan perustellusta rajauksesta. Juuri tälle rajaukselle on kansalaisaloitteessakin mainittuja "riittäviä perusteluita". Sen sijaan on huomattavasti vaikeampaa keksiä perusteluja sille, miksi tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden nimissä pelkästään samaa sukupuolta olevien parisuhteet lisättäisiin avioliiton piiriin. Tällainen lainsäädäntö ei ole loogista. Mikäli avioliittoa nyt laajennetaan, ollaan tiellä, jolla kulloisetkin mielipiteet määrittelevät avioliiton sisällön ja alkuperäinen sisältö on muuttunut.

Adoptio

Olen kansalaisaloitteen kanssa samaa mieltä siitä, että lapsia koskevat asiat tulee ratkaista lapsen edun mukaisesti. On biologinen tosiasia, jota kukaan ihminen ei ole keksinyt tai mikään maailmankatsomus määrittänyt, että vain mies ja nainen voivat saada keskenään jälkeläisiä. Pelkästään tämä seikka voisi herättää ajatuksen siitä, että sille on joku tarkoitus. Lapsen luontainen lähiympäristö on isän ja äidin muodostama. Lukuisista syistä johtuen näin ei toki aina elämässä ole. Isyyttä ja äitiyttä voivat tulla korvaamaan muut henkilöt ja lapset ovat hyvin sopeutuvaisia erilaisiin tilanteisiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei isyydellä ja äitiydellä olisi itseisarvoa lapsen elämässä. Isyyden tärkeydestä poikien elämässä ovat kirjoittaneet mm. lastenpsykiatrian erikoislääkäri Raisa Cacciatore ja Samuli Koiso-Kanttila kirjassaan Pelastakaa pojat. Niin ikään Jari Sinkkonen kirjassaan Elämäni poikana puhuu isän merkityksestä lapsen elämässä, samoin Tommy Hellsten kirjassaan Vanhemmuus isän ja äidin merkityksestä. Alkuperän merkityksestä kertoo myös se, miten monet vanhemmastaan eroon joutuneet myöhemmin elämässään haluavat etsiä biologisen vanhempansa.

Tutkimuksia erilaisen vanhemmuuden vaikutuksista on esitetty eri suuntiin. Varsin monet samaa sukupuolta oleviin vanhempiin liittyvät tutkimukset on tehty pienellä otannalla. Kanadassa hyvin laajalla otannalla (20 % väestöstä) tehty tutkimus osoitti huomattavia eroja koulun keskeyttämisessä samaa ja eri sukupuolta olevien vanhempien lasten kohdalla. Samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset valmistuivat 65 % todennäköisyydellä verrattuna eri sukupuolta olevien avioparien lapsiin. Tyttöjen kohdalla luvut olivat vielä matalampia. (Allen, D. W. (2013). High school graduation rates among children of same-sex households. Review of Economics of the Household. Advance online publication. doi: 10.007/s11150-013-9220-y)

Olennaisin seikka on nähdäkseni se, etteivät parhaatkaan isät voi muuttua äideiksi ja toisinpäin, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Vaikka muut miehet tai naiset lapsen elinpiirissä voivat tulla jossain määrin korvaamaan puuttuvaa isää tai äitiä, ei lainsäädännöllä tulisi luoda tilanteita, jossa lapselta viedään mahdollisuus isyyteen ja äitiyteen. Tämä ei ole pelkästään henkilökohtainen vaan myös yhteisöllinen kysymys.

Vaikutukset

Lähivuosina samaa sukupuolta olevien asemasta käydyssä keskustelussa on esiintynyt puolin ja toisin ylilyöntejä, joita ei voi eikä tule hyväksyä. Jokaista ihmistä tulee kunnioittaa ja jokainen saa valita elämäntapansa, mikäli laki ei sitä nimenomaisesti kiellä. Jokaisella tulisi kuitenkin olla jatkossakin oikeus moraalisiin näkemyksiin ja niiden asialliseen ilmaisemiseen. On ollut huolestuttavaa seurata, miten perinteisen avioliiton kannattajia on mediassa tai muualla leimattu milloin miksikin ääliöiksi ja tulkittu hyvinkin asialliset kannanotot lähestulkoon vihapuheeksi, vaikka henkilöt ovat puolustaneet yhteiskunnan keskeistä ja pitkäaikaista instituutiota. Mikäli kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliitosta hyväksytään, on hyvinkin todennäköistä, että tämä suuntaus vahvistuu entisestään. Vaikka seurakunnille jätettäisiin oikeus itse päättää avioliittonäkemyksestään, mikä oikeus perinteisen avioliiton kannattajilla on jatkossa ilmaista tämä näkemyksensä? Mahdollisella lainmuutoksella tulisi siten olemaan todennäköisimmin vaikutusta myös muiden ihmisten elämään ja oikeuksiin. Taustalla vaikuttaa vahvasti pyrkimys tehdä avioliiton sisällöstä ihmisoikeuskysymys ja sitä kautta vaikuttaa samalla sekä sanan- että uskonnonvapauteen. Näin siitäkin huolimatta, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ratkaisussaan 37359/09 todennut, että avioliiton sisältö voidaan kansallisesti rajata nykymuotoiseksi.

Kun Norjassa hyväksyttiin samaa sukupuolta olevien avioliitot vuonna 2009, ryhdyttiin hallituksen johdolla saman tien uusimaan päiväkotien opetussisältöjä tavoitteena edistää lasten sukupuoli-identiteettikäsitteen muuttamista vastaamaan yhteiskunnan seksuaalista moninaisuutta sekä opetusmateriaalin että satujen muodossa. Kyse ei siis ole enää siitä, että asiaan suhtauduttaisiin neutraalisti tai erilaiset tilanteet toteavasti, vaan uuden lainsäädännön mukaista aatemaailmaa tulee aktiivisesti edistää.

Avioliittolain muuttaminen normatiivisesti tarkoittaisi hyvin helposti sitä, että perinteinen avioliittokäsitys nähdään jatkossa – vaikka sellaiseen saataisiin seurakunnissa rajautua - epätasa-arvoisen syrjivänä ja vastustettavana yhteiskunnallisena ilmiönä eikä sen myönteisiä puolia enää olisi korrektia tuoda esille. Voidaan perustellusti kysyä, olisiko tämä tasa-arvoista ja yhdenvertaista, saati sanan- ja uskonnonvapauden mukaista?

Avioliittolain muuttaminen murentaa nykyisen avioliittoinstituution sisällön ja johtaa ennakoimattomaan kehityskulkuun. Perinteisen avioliittonäkemyksen kannattajien oikeus näkemykseensä joutuu vakavasti uhatuksi ja toisaalta uusi laki olisi perustelujensa puolesta epälooginen ja rajaava. Lainmuutokseen ei ole syytä ryhtyä ottaen huomioon senkin, että meillä kuitenkin on jo olemassa laki rekisteröidystä parisuhteesta.

Vieraana vankilalähetyspäivillä

Maanantai 4.11.2013 klo 22.02

Sain ilon käydä pitämässä puheenvuoron viran puolesta valtakunnallisilla vankilalähetyspäivillä. Arvostan monestakin syystä vankilatyötä suuresti. Oikeudessa huolehditaan rangaistusvastuun toteutumisesta, mikä on yksi oikeusvaltion kulmakivistä. Rangaistuksella tavoitellaan luonnollisesti myös tuomittuun itseensä kohdistuvaa ns. erityisestävää vaikutusta eli sitä, että henkilö ymmärtää jatkossa muuttaa käytöstään.

Näistä hyvästä tavoitteista huolimatta valinnat oikean ja väärän välillä tehdään viime kädessä sydämessä. Tähän, samoin kuin erinäisiin sielunhoidollisiin tarpeisiin, on vankilalähetystyöllä hyvät mahdollisuudet tuoda apua. Kerrotaan erään vankilajohtajan aikanaan sanoneen, että pahassa vankilakierteessä olevalla on kolme A:n vaihtoehtoa päästä kierteestä irti: akka, armo ja AA. Kaikista on varmasti apua, mutta vain armo voi muuttaa sydäntä. Sekä yhteiskunnalle että yksilölle on suuri voitto, mitä useampi vanki löytää uuden suunnan elämälleen ja jättää palaamatta vankilaan. Intoa ja siunausta kaikille vankilatyötä tekeville!

Ihmiskauppaa - ei kiitos!

Tiistai 22.10.2013 klo 20.21

Suomen lainsäädännön mukaan ihmiskaupasta on kyse silloin, jos henkilö erehdytetään tai hänet alistetaan toimimaan prostituoituna, pakkotyössä tai muissa ihmisarvoa loukkaavissa olosuhteissa tai elinkaupan kohteena. Kyse on prosessista, jossa tekijä pyrkii hyväksikäytön, alistamisen ja vallankäytön avulla hyötymään uhrista yleensä taloudellisesti. Suomi on sekä ihmiskaupan kauttakulku- että kohdemaa. Ihmiskaupparaportoijan mukaan Suomessa 1/3 ihmiskaupasta liittyy prostituutioon ja 2/3 työperäisiin syihin. Ilmiötä on havaittu mm. ravintola-, puutarha- ja rakennusalalla, mutta myös kerjäämiseen ja pakkoavioliittoihin voi liittyä ihmiskauppaa.

Ihmiskauppa on sivistyneen Euroopan häpeäpilkku ja sen suhteen on ehdottomasti pyrittävä nollatoleranssiin. Työ ihmiskauppaa koskevan lainsäädännön parantamiseksi on parhaillaan vireillä, jotta ihmiskaupan uhrien tunnistaminen ja auttaminen tehostuisi. KD Naiset on useiden muiden tahojen ohella ottanut kantaa myös seksin oston kriminalisoinnin puolesta. Nykyinen lainsäädäntö ei ole toimiva. Seksin osto on kiellettyä vain, jos ostaja tietää, että myyjä on ihmiskaupan uhri. Tämän näyttäminen rikosprosessissa on osoittautunut käytännössä lähes mahdottomaksi, myyjä kun ei välttämättä aina itsekään miellä olevansa ihmiskaupan uhri.  

Kuluttajalla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa. Tarvitsemme kuitenkin paljon lisää tietoa ostamiemme tuotteiden tuotannosta. Reilun kaupan tuotteet ovat yksi keino varmistua alkuperästä, mutta me kuluttajat voimme varmasti vaatia enemmänkin tietoa. KD Naisten hiljattain järjestämässä ihmiskauppaseminaarissa kävi ilmi, että esim. Espanjassa käytetään vihannesten tuotannossa paljon sellaista työvoimaa, joiden olot ovat ihmiskauppaa vastaavia. Siis ostaako espanjalaisia vai kotimaisia tomaatteja?  Monet järjestöt tekevät myös ansiokasta työtä ihmiskaupan uhrien auttamiseksi, mitä voi olla tukemassa. Mitä paremmin ilmiö tunnistetaan, sitä pienemmät markkinat ihmiskaupalle jää. Ihmisarvo on edelleen markkina-arvoa tärkeämpi!  

Kohti puoluekokousta

Maanantai 26.8.2013 klo 19.10

Puolueilla on tapana pitää puoluekokouksia joka toinen vuosi. Kristillisdemokraateilla tuo hetki on tällä viikolla. Puoluekokous on merkittävin areena käydä keskustelua puolueen linjasta mahdollisimman suurella joukolla, minkä lisäksi kokouksessa valitaan puolueen puheenjohtajat sekä käsitellään mm. jäsenjärjestöjen aloitteita.

Tällä kertaa ohjelmassa on puolueen linjapaperin hyväksyminen, jossa päätetään eri politiikan sektoreiden päälinjoista tuleville parille vuodelle. Mielenkiintoisia ja jännittäviäkin vaiheita luvassa. Poliittiset katsaukset tulevat myös www.kd.fi sivuille luettaviksi. Mikäli ihmeitä ei tapahdu, olen kokouksen ensimmäisenä puheenjohtajana ja kaksi muuta puheenjohtajaa ovat puikoissa myös.

Onko ministerillä sananvapautta?

Maanantai 15.7.2013 klo 23.27

Kirkon jäsen, sisäministeri Päivi Räsänen, on pitänyt puheen Kansanlähetyspäivillä. Tiettävästi ei kukaan paikallaolleista, mutta muutama tuhat muuta on katsonut sen sisällön olevan syy eroamiselle kirkosta. Tavallisesti yhteisöistä erotaan, jos kuulumista ei koeta enää tarpeelliseksi tai ollaan suorastaan tyytymättömiä yhteisön tai sen johtohenkilöiden toimintaan. Reaktioista päätellen vaikuttaisi siltä, että Räsänen olisi ev. lut. kirkon johtohenkilöitä. Edes kirkollisista asioista vastaavana ministerinä hän ei kuitenkaan ole päättämässä kirkon suhtautumisesta erilaisiin kysymyksiin. Sen sijaan ministerinä hän voi olla puolustamassa uskonnonvapauden toteutumista. Missä siis eroamisten logiikka? Vaikuttaakin siltä, että ero on ennemminkin kannanotto sille, ettei Räsäsen mainitsemista asioista kuten Raamatun arvovallasta ja aborttiin liittyvistä kysymyksistä pidetä. Suvaitsevaisuus perinteisiä kristillisiä näkemyksiä kohtaan alkaa olla huolestuttavan vähissä.

Entä lainsäädännön ja Raamatun suhde? Ministeri ei kehottanut rikkomaan lakia, ei edes olemaan sitä noudattamatta. Esivaltaa tuleekin kunnioittaa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että myös lakien ja etiikan suhteesta on voitava rakentavasti keskustella. Mikäli Räsänen olisi käyttänyt puheessaan Jumalan sanan sijalla sanaa omatunto, epäilenpä että mitään kohua olisi noussut. Tiedämme niin historiasta kuin valitettavasti nykypäivästäkin, ettei kaikkien maiden suhtautuminen esim. sanan- ja kokoontumisvapauteen ole perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta kohdillaan. Tänä päivänä löytyy maita, joissa uskonnon vaihtaminen tai Raamatun hallussapito on rangaistavaa.

Ministerin on toki syytä punnita sanansa tarkemmin kuin tavallisen tallaajaan ja pohtia myös siitä mahdollisesti tehtäviä tulkintoja. Silti myös ministerillä on sanan- ja uskonnonvapaus. Räsäsen kohdalla mukaan näyttää mahtuvan aimo annos median itsensä ruokkimaa kohumentaliteettia ja asioiden kärjistämistä kun tiedossa on, että joitakin ihmisiä Räsäsen puheet ärsyttävät. Median tulisi olla vähintäänkin yhtä kiinnostunut siitä, että Suomessa sananvapaus toteutuu myös niiden kohdalla, jotka edustavat konservatiivisempia näkemyksiä. Nykyinen suhtautuminen ei ole kovinkaan rakentava saati tasapuolinen. Tämän illan A-studio oli sentään varsin asiallinen.

Ulkoilemassa ikäihmisten kanssa

Maanantai 27.5.2013 klo 17.25

Viime lauantaina saimme olla porukalla ulkoiluttamassa ja ulkoilemassa yhdessä Puuppolan hoivakodin asukkaiden kanssa. Aurinkoisen sään ja hoitajien toimeliaisuuden ansiosta ulos pääsi yli 30 asukasta kuka omin jaloin, kuka pyörätuolissa ja osa jopa sängyissä. Ilo oli molemminpuolinen etenkin kun tässä mittakaavassa ei ulkoilemaan oltu juurikaan päästy.

Ulkoilun lomassa laulettiin niin kesäisiä kuin hengellisiä lauluja ja syötiin nakkeja. Jyväskylän KD:n puheenjohtaja Kari Lahti piti myös puheenvuoron, jossa kiitti asukkaita meidän nuorempien puolesta siitä, miten he ovat maatamme rakentaneet. Tämä onkin tärkeä asia pitää mielessä. Olisi hienoa, jos voisimme antaa ajastamme aina silloin tällöin muistamalla myös ikäihmisiä.

Omaishoidontuki vihdoinkin maaliin

Maanantai 20.5.2013 klo 20.22

Jyväskylän kaupungin luottamuselimet ovat käsitelleet alkuvuoden aikana useasti omaishoidontuen maksuluokkia. Tarve tälle tärkeälle palvelulle on koko ajan kasvussa, mikä johti siihen, että maksuluokkia jouduttiin arvioimaan uudelleen ja karsimaan tuen saajia kevyemmästä päästä. Tämä on valitettavaa. 20.5. asia saatiin vihdoin päätettyä valtuustossa. 

Alkuperäiseen esitykseen tukisummista pystyttiin tekemään parannuksia siten, että kulut lisääntyvät kaikkiaan 360.000 eurolla vuodessa. Lisäksi tukitoimiin panostetaan. On tärkeää, että näitä tukitoimia kohdistettaisiin myös niihin henkilöihin, jotka eivät enää saa omaishoidontukea.

Lisäksi päätettiin, että omaishoitoa kehitetään selkeämmin osana vanhus- ja vammaispalveluja. On tärkeää, että omaishoito nähdään selkeänä ja johdonmukaisena osana hoitovaihtoehtoja eikä erillisenä saarekkeena ja että linjaukset ovat pitkäjänteisiä.

Raiskauslainsäädäntöä Intian malliin

Tiistai 9.4.2013 klo 23.48

Kävinpä muutama viikko sitten Intiassa. Maa on tullut viimeisen puolen vuoden sisällä valitettavan kuuluisaksi raiskauksista ja varsinkin yhdestä uhrin kuolemaan johtaneesta joukkoraiskauksesta. Aihe on noussut toden teolla pinnalle Intiassa ja onneksi myös toimenpiteisiin on ryhdytty. Ongelma on nimittäin todellinen eikä selity pelkästään suurella määrällä ihmisiä.

Vierailumme aikana luimme lähes päivittäin lehdistä uutisia uusista tapauksista, mutta samalla myös toimista ongelman hillitsemiseksi. Katukuvassa näkyi valtavia julisteita, joissa perättiin asennemuutosta ja busseista on kielletty verhot. Parlamentti hyväksyi tiukennuksia rikoslain säännöksiin; raiskauksen minimirangaistus naulattiin niinkin hulppeaksi kuin 20 vuotta eikä kuolemanrangaistuskaan ole poissuljettu, jos uhri kuolee tai tekijä on uusija. Kannatan lämpimästi vakavaa ja tiukkaakin puuttumista asioihin, mutta länsimaisittain asteikot kuullostavat melko hurjilta.

Toivottavasti toimenpiteet saavat aikaan todellista muutosta asenteissa. Intia on monella tapaa mielenkiintoinen maa, mutta myös korjattavaa löytyy - ei vähiten naisten asemassa.

Mietteitä lyseoratkaisun ympäriltä

Maanantai 4.2.2013 klo 22.17

Muutamia vuosia sitten Jyväskylän kaupunki päätti siirtää lukiokoulutuksen koulutuskuntayhtymän hoiviin. Tuolloin vakuutettiin pyhästi, että rahat riittävät hyvin ilman kaupungin kompensaatiota sekä lyseon että Voionmaan lukion remontteihin. Tämä ja muutama muukin asia epäilytti: äänestin siirtoa vastaan.

Viimeiset pari vuotta olemme pyöritelleet lyseon kohtaloa ees taas. Kuinka ollakaan osoittautui, ettei koulutuskuntayhtymällä ole rahoja remonttiin eikä lyseon säilyttäminen lukiona kuulemma olisi edes paras mahdollinen vaihtoehto oppilaiden yhdenvertaisuutta ajatellen. Taistelu lyseosta alkoi.

Lyseo on kiistatta merkittävä osa suomalaista kouluhistoriaa. Vaikka suojeltu rakennus ei häviäkään, olisi ollut hienoa vaalia näitä perinteitä jatkamalla lukiokoulutusta siellä. Onnistuvathan ne Oxfordissakin pitämään yliopistoa vanhoissa rakennuksissa. Toki remontissa aina riskinsäkin on - erityisesti  hintalapun numeroiden suhteen.

Omalla kohdallani pullonkaulaksi muodostui kuitenkin hintalapun hivuttautuminen suuremmaksi ja suuremmaksi jo ennen mahdollista remonttia. 30 miljoonaa 20 vuodessa ei tipu taivaasta, vaan olisi otettava jostain muista menoista. Ylimääräisiä rahavaroja kun  ei kaupungin talouteen tahdo enää kätkeytyä. Tästä huolimatta päädyin hallituksessa äänestämään lyseon säilyttämisen puolesta. Jaa että miksi - aivan pelkästään siksi, että mielestäni olisi ollut niin taloudellisista, koulutuspoliittisista kuin kulttuurisista syistä lyseon arvon mukaista, että ratkaisun asiasta olisi tehnyt valtuusto eikä 13 hengen kaupunginhallitus. Lyseon lopettamisen puolesta tehty vastaesitys kuitenkin voitti, eikä asia mene laisinkaan vaaleilla valitun valtuuston punnittavaksi. Vaikka lopputuloksesta olen samaa mieltä, pidän menettelytapaa valtuuston valtaa väheksyvänä.

Toivon, että nyt muodostuvissa kahdessa suurlukiossa oppilaat saavat paitsi monipuolista opetusta, myös riittävästi yksilöllistä ja yhteisöllistä huomiota. Näin on vakuuteltu - toivottavasti se myös tällä kertaa käytännössä toteutuu.

Kaupunkilaisten toiveet toteutuivat

Maanantai 3.12.2012 klo 22.11

Istuimme tänään yli kuusi tuntia sorvaamassa kaupungin budjettia tulevalle vuodelle. Kaupunkilaisten suunnasta oli tullut paljon palautetta lakkautusuhan alle joutuneiden kyläkoulujen, Kuokkalan ja Kypärämäen pienkirjastojen sekä Tikkakosken uimahallin säilyttämisen puolesta. Kaupunkilaisten toive toteutui eikä mitään näistä lopeteta valtuuston päätöksellä. Myös Leppälahden leirikeskus säilyy, tosin tiukan äänestyksen jälkeen.

Kaikki edellä mainitut palvelut ovat kannatettavia ja varsinkin kyläkoulut ja Tikkakosken uimahalli tukevat kauempana kaupungin keskustasta olevien alueiden toimintaa. Valitettavasti en kuitenkaan usko, että pääsemme asiasta rauhaan näilläkään päätöksillä. Talouden tiukkuutta on näköpiirissä myös tuleville vuosille ja vääntöä mitä todennäköisimmin edessä jatkossakin. Jotta näin ei kävisi, on välttämätöntä löytää yhteistyökumppaneita ja muita järjestelyjä jatkon turvaamiseksi kuten valtuustokin päätöksessään totesi. Kyläkoulujen tulevaisuuden kannalta keskeistä on myös se, että kyliä kaavoitetaan ja niiden alueelle myönnetään rakennuslupia. Tämä olisi kaikin puolin toivottavaa.

Minne menet Egypti?

Keskiviikko 28.11.2012 klo 21.53

Viimeisten viikkojen tapahtumat ovat palauttaneet kansan Egyptissä taas kadulle. Mubarakin sijasta mieltä on osoitettu tällä kertaa uutta presidentti Mursia vastaan - ja hänen puolestaan. Mursin itsevaltaiset otteet säädösten antamisessa ja oikeuslaitoksen käsittelyssä ovat herättäneet aidon huolen siitä, minkälaista tulevaisuutta Mursi on maalleen ajamassa. Kuohunnan keskellä on kuitenkin todettava positiivisena seikkana Mursin välittämä aselepo Hamasin ja Israelin välillä, mikä ei ole lainkaan merkityksetön asia.

Joka tapauksessa Egyptin tapahtumat ovat nostaneet pintaan sen kysymyksen, mikä Arabikevään ja sitä seuranneiden vaalien jälkeen useissakin arabimaissa heräsi. Ovatko demokratia ja kansalaisvapaudet demokraattisesti valtaan päässeiden islamistien todellisena tavoitteena vai aivan toinen suunta? Viestit perustuslakia luonnostelevan komitean kiistoista sen suhteen pitäisikö naisten kurittaminen ja lapsiavioliitot edelleen sallia sharia -lakiin nojautuen (KSML 24.11.12) ovat huolestuttavia. Kesällä egyptiläisten naisten kanssa sharia -lain merkityksestä keskustellessani, he vakuuttivat sen olevan täysin ihmisoikeuksien mukaista. Kyse olisi vain tulkinnasta. Mutta kuka shariaa on kulloinkin tulkitsemassa? Toivoa sopii, että naisten ja lasten asema nähdään vanhassa kulttuurimaassa Egyptissäkin suojelemisen arvoiseksi.